Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Lahtelainen Sami Maunonen valmistautuu ensimmäiseen pitkään juoksumatkaansa – 171 kilometriä hauskuutta putkeen

Valmistautuminen ei ole pelkkää juoksua vaan sitäkin enemmän aktiivisuutta. "Pyrin olemaan jalkojen päällä ja kävelemään tosi paljon", sanoo Sami Maunonen. Hän tarttuu suoraan pisimpään haasteeseen, mitä Suomen poluilta löytyy.

"Tavoite ohjaa elämää ja päätöksiä, jos vertaa siihen, että urheilee ilman sen kummempaa tavoitetta", Sami Maunonen kuvailee tämänhetkistä elämäänsä. Kuva: Mirja Hussain

Viime vuonna Suomen pisimpään ultrapolkujuoksuun lähti seitsemän juoksijaa, joista 171 kilometrin reitiltä maaliin asti selvisi yksi. Tähän liki hullulta kuulostavaan tehtävään valmistautuu nyt lahtelainen, 29-vuotias Sami Maunonen. Ultrajuoksun ensikertalainen pinkaisee suoraan syvään päähän. Taustalla ei ole maratoneja tai puolimaratoneja. Taustalla on nuoruuden inho juoksuun.

– Kun hiihdin kilpaa, en ollenkaan pitänyt pitkän matkan juoksusta. Tuntui, ettei sellainen harjoitusmuoto toiminut meikäläiselle, Maunonen sanoo.

Juniori-iän kilpahiihto vaihtui aikuisena seikkailu-urheiluun, jossa kisasuoritukset kestävät tuntikausia. Kestävyysurheilu on siis tuttua, mutta seikkailukisoja, joissa vaihdetaan maastopyöräilystä juoksuun ja melontaan, ei voi verrata noin 30 tunnin ultrajuoksusuoritukseen.

– Ei voi sanoa, että lähtisin nollatasosta, mutta minulla on juoksua verrattain vähän taustalla. Poluilla juokseminen on vielä kokonaan erilaista verrattuna radalla tai maantiellä juoksuun. Se on teknisempää. Matkakin herättää kunnioitusta, mutta maasto asettaa omat haasteensa.

Elokuisella Nivalan 171 kilometrillä on suota ja montaa muuta maastoa, jossa jokaiseen askeleeseen täytyy keskittyä.

Asfaltilla juokseminen ei ole edelleenkään mieluisaa. Seikkailu-urheilusta tuli innostus luonnossa liikkumiseen jalan, ja Sami Maunonen on harrastanut polkujuoksua nyt enemmänkin parin vuoden ajan.

Pieni pelko on hyvä tunne

Maunonen asetti vuodenvaihteessa tavoitteensa Nivalaan. Alun perin hän suunnitteli 115 kilometrin ultrapolkujuoksua.

– Se ei pelottaisi minua tässä kohtaa, mutta nyt minua vähän pelottaa. Ja tykkään siitä tunteesta. Se (171 kilometrin juokseminen) on vaikeaa. Se on se, minkä takia haluan yrittää tätä.

Hän valmistautuu ensimmäiseen ultrajuoksuunsa ilman harjoitusohjelmaa, "fiilispohjalta" kuten hän itse sanoo.

– Minulle tärkeintä on, että homma pysyy hauskana. Pystyn kuuntelemaan itseäni ja ehkä samalla opin jotain itsestäni.

Harjoittelu on kuitenkin muuttunut tapahtumaan ilmoittautumisen jälkeen. 171 kilometrillä pisin sallittu suoritusaika on 36 tuntia. Se tarkoittaisi 4,75 kilometrin tuntivauhtia, siis leppoisaa kävelyä. Se ei kuulosta pahalta, mutta juju onkin siinä, että yli 30 tuntia pitäisi olla jalkojen päällä – ja liikkeessä. Sitä nyt harjoitellaan.

– Pyrin olemaan jalkojen päällä ja kävelemään tosi paljon. Se on juoksukilpailu, mutta ultrajuoksussa suoritus on erittäin harvoin koko ajan juoksua. Se on myös kävelyä. Pelkästään se stressi, kun olen jalkojen päällä yli 30 tuntia, on ihan valtava. Puhumattakaan siitä, että pitää pystyä liikkumaan ja juoksemaan.

Sami Maunonen harjoittelee mieluummin kaksi kertaa päivässä kuin juoksee yhden pitkän lenkin. Kuva: Mirja Hussain

Vammoilta pääsy kielletty

Juoksuharjoitukset eivät ole vain pitkiä lenkkejä vaan eripituisia ja -vauhtisia. Harjoitteluun kuuluu myös paljon muuta kuin juoksua, kuten voimaharjoittelua, hiihtoa ja pyöräilyä. Maunonen laskee harjoittelevansa kymmenisen tuntia viikossa, siis vähemmän kuin vaikkapa kansallisen tason urheilija.

– Omaan lähtötasoon nähden täytyy nostaa harjoitusmääriä, mutta se ei voi tulla pelkästään juoksusta, koska se johtaa joko vammoihin tai jopa siihen, että hauskuus loppuu – ja se on se kaiken pointti.

Vaikka ultrajuoksu on marginaalinen laji, josta tietoa löytyy rajallisesti, liikunnanohjaajan ammattikorkeakoulututkinnosta on hyötyä. Maunonen osaa huomioida kokonaisrasitusmäärän ja levon tarpeen. Terveenä pysyminen on tärkeintä.

– Kokopäivätyön ohella kenenkään ei pidä harjoitella kuin huippu-urheilija, liikunta-alan yrittäjä muistuttaa.

Välietappeja ennen itse kisaa

Maunosella ei ole suunnitelmaa siitä, että tiettyyn aikaan pitää olla tietyssä kunnossa. Sen sijaan hän etenee elokuulle välietappien avulla, kuten hapenottokyvyn testin mutta myös erilaisten kestävyysharjoitteiden kautta.

– Tärkeä on, että tulisi edes yksi kokemus siitä, miltä tuntuu olla liikkeellä läpi yön. Toinen mahdollinen harjoitus, joka on etenkin henkisesti tärkeä, että juoksen jonkin pidemmän matkan, että tiedän, miltä minusta tuntuu, kun olen juossut 60 tai 70 kilometriä.

Tähän mennessä Maunonen on saanut parhaan kuvan tulevasta koitoksesta ultrajuoksutapahtumista kuvatuilta videoilta.

– Niistä saa käsitystä siitä, että jos minusta tuntuu, etten pysty mihinkään, pystyn menemään vielä ehkä 50 kilometriä.

Myös Maunonen aikoo kertoa urakastaan vlogissa. Hän haluaa jakaa tietoa ja innostaa muita omiin tavoitteisiinsa, vaikka ne eivät liittyisi ultrajuoksuun.

Polkujuoksu

Meillä ja maailmalla

Nivalan Pyssymäki Ultra Festivalin 171 kilometriä on pisin Suomessa järjestettävä ultrapolkujuoksutapahtuma, reitti kulkee melko tasaisessa maastossa.

Se on järjestetty nyt kaksi kertaa, ja tähän mennessä vain yksi on selvinnyt maaliin asti, Mika Leppälä ajassa 27 tuntia 14 minuuttia. Seuraava yritys on 16. elokuuta.

Vertailun vuoksi: Ultra Trail du Mont Blanc on maailmalla arvostettu ultrapolkujuoksu vaativassa vuoristomaastossa, jossa nousua noin 10 000 metriä ja joka on reitistä riippuen myös noin 171 kilometriä. Viime vuonna voittaja Ranskan Xavier Thevenard käytti aikaa 20 tuntia 44 minuuttia.

Ultrajuoksulla tarkoitetaan maratonia pidempiä juoksumatkoja.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi