Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Berit Kaijomaan elämänura taitoluistelussa jatkuu yhä: "En ikinä ajattele, että olen uhrannut jotain, mutta ajattelen, että perheeni on uhrannut"

Päijät-Hämeen Urheilugaalassa elämänura-palkinnon saanut Berit Kaijomaa jatkaa eläkkeelläkin taitoluisteluvalmentajana ja valmentajien mentorina. Hän haluaa jakaa lajitietouttaan: "Että kaikkien ei tarvitse tehdä samoja virheitä".

Berit Kaijomaalle harrastuksesta tuli ammatti. Hän ei ole enää muutamaan vuoteen itse ollut luistimilla, mutta valmentaminen jatkuu. Kuva vuodelta 2015. Kuva: Sami Lettojärvi

Reilun kolmen eläkevuoden jälkeenkin Berit Kaijomaa, taitoluistelun entinen nuorten olympiavalmentaja, ajattelee aamulla ensimmäisenä taitoluistelua. Hän on päivittäin mukana Lahden Taitoluistelijoiden valmennuksessa, käy viikoittain Vierumäellä, entisellä työpaikallaan Taitoluisteluliiton harjoituskeskuksessa, ja pyörittää taitoluisteluleirejään Pajulahdessa ympäri vuoden.

Elämänura-palkinnon Kaijomaa ottaa vastaan nöyränä omasta puolestaan ja kiitollisena pienen urheilulajin puolesta. Silti ensimmäinen palkinnon herättämä ajatus oli, etteihän tämä tarkoita, että "elämänura oli tässä, anna tilaa nuoremmille".

– En ole koskaan ajatellut, että olisin jotenkin vanha. Tämä on minun elämäni. Tietysti tulee sellainen aika, etten pysty tekemään tätä sata lasissa aivan fyysisestikin. Niin kauan kuin pää ja jalat toimivat, haluan olla mukana. Haluan henkisenä mentorina jakaa sitä tietoa, mitä minulla on, että kaikkien ei tarvitse tehdä ihan samoja virheitä.

Berit Kaijomaa tutki Reetta Romppasen suoritusta ruudulta vuonna 2010. Kuvaajana oli luistelija Lasse Sääkslahti. Kuva: Sami Lettojärvi

Parhaillaan matkalla olevan Kaijomaan puolesta palkinnon Päijät-Hämeen Urheilugaalassa vastaanotti valmentajan pitkäaikainen kollega Riina Valto.

Toki Kaijomaa on jo laittanut luistimet naulaan. Se on yksi asioista, jotka ovat vaikuttaneet Kaijomaan valmentamiseen.

– Olen joutunut tilanteeseen, jossa minun pitää keksiä keinoja, välillä aika abstraktejakin asioita ja liikkeitä, joilla pystyn kuvaamaan pienillekin luistelijoilla asioita. Pitää piirtää, tarinoida ja koittaa olla innostava.

Tuomassa taitoluistelua Lahteen 1973

Kiitos Aatos Erkolle siitä, että pyysi nuorta Berit Kaijomaata ohjaajaksi tämän lopetettua oman taitoluistelu-uransa 1969.

– Minulle kävi niin, että harrastuksesta tuli ammatti ilman mitään pitkäaikaista ja tavoitteellista suunnittelua.

Kaijomaa ei ehkä suunnitellut valmentamisesta työtä, mutta hän on sittemmin tehnyt paljon työtä kehittyäkseen valmentajana ja oppiakseen lisää lajista. Laji kehittyy, ja yhä on opittavaa. Suuri opettaja on myös kokemus. Kaijomaa on työskennellyt eri seuroissa ympäri Suomen, niin ruohonjuuritasolla kuin arvokisoissa.

Lahteen Kaijomaan toi puolison työ 2000-luvun alussa, mutta Kaijomaa on ollut mukana jo lahtelaisen taitoluistelun ensi hetkissä. Kun Lahteen valmistui jäähalli 1973, kaupunki kysyi Suomen Taitoluisteluliitosta jotakuta esittelemään lajia.

– Minä olin se, joka silloin toukokuussa tuli. Olin täällä sitten neljänä tai viitenä kesänä valmentamassa kolme viikkoa, Kaijomaa sanoo.

Susanna Pöykiö muutti Berit Kaijomaan perässä Lahteen ja yhteistyö vei olympiakisoihin asti. Vuonna 2005 Pöykiön harjoittelua seurasi Kaijomaan kanssa Rosa-Maria Salonen. Kuva: plou Pertti Louhelainen

2000-luvun alussa Lahteen muutti valmentajansa perässä Oulusta myös Susanna Pöykiö, vuoden 2005 EM-hopeamitalisti.

– Kun tuli tieto, että mieheni työt siirtyvät, en antanut kenenkään kertoa Susannalle, koska hänellä oli ylioppilaskirjoitukset tulossa, Kaijomaa muistelee.

Luistelijoista välittäminen kuultaa läpi Kaijomaan puheessa. Vaikka arvokisat ovat varmasti olleet valmentajauran huippuhetkiä, tärkeintä ja rakkainta on arkipäivän harjoittelu ja lasten valmentaminen.

– Pienet lapset vaativat silmää ja herkkyyttä kaikin tavoin, niin sydämen kuin käden ja kielenkin, ettei siellä tee ylilyöntejä, jotka jättävät lapseen traumoja. He ovat lahjakkuuksia ja usein monilahjakkuuksia, mutta myös äärettömän herkkiä.

Vuonna 2007 Berit Kaijomaa valmensi suomalaisia lahjakkuuksia Projekti 2010:ssä. Mukana oli myös Lahden Taitoluistelijoiden Rosa-Maria Salonen. Kuva: Mirja Hussain mhus

Valmennusseurana oma tytär

Berit Kaijomaa on muuttanut pankkialalla uran tehneet miehensä Kyösti Kaijomaan mukana paikkakunnalta toiselle. Hän oli jopa kaksi vuotta poissa taitoluistelusta parikymppisenä opiskelijana lähtiessään puolisonsa kanssa Tansaniaan, jossa tämä oli kehitysaputöissä.

Siitä huolimatta puoliso ja pariskunnan kolme lasta ovat olleet he, jotka ovat joutuneet joustamaan taitoluistelun vuoksi ja ylipäänsä tehneet valmentamisesta mahdollista.

– En ikinä ajattele, että olen uhrannut jotain, mutta ajattelen, että he ovat uhranneet. He ovat luopuneet monesta asiasta, että äiti saa olla tekemässä taitoluistelua aina silloin kun ei ole koulua, eli viikonloppuisin ja kaikki loma-ajat. Olen ollut jäällä aamulla, kun perhe valmistautuu päivään, ja lähtenyt töihin iltapäivällä, kun perhe tulee kotiin. On paljon sellaista, mitä moni aviopuoliso ei varmaan katso hyvällä.

Puolison työurasta on ollut joskus hyötyäkin valmentajalle.

– En ole ratsastanut mieheni asemalla muulloin kuin silloin, kun olen tarvinnut lisäjäätä luistelijoille, Kaijomaa naurahtaa.

Berit Kaijomaa, Stephane Lambiel, Eveliina Viljanen ja Satu Niittynen kansainvälisessä koulutustapahtumassa Vierumällä vuonna 2012. Kuva: Suvi Lempinen

Tytär Hanna Kaijomaa, 31, on seurannut äitinsä luistimien piirtoja jäälle, ensin luistelijaksi ja sittemmin valmentajaksi. Nykyisin äiti ja tytär valmentavat yhdessä.

– En ikinä suunnitellut sitä, että valmennan Hannan kanssa. Se on kerta kaikkiaan bonus.

– En ole tyrkyttänyt hänelle valmentajuutta. Totta kai olen nähnyt, että hänessä on johtajuutta, loogisuutta ja myös pitkäjänteisyyttä ja hän on hyvä luistelemaan. Niitä kaikkiaan tarvitaan, mutta lähteäkö tekemään tätä oikeasti päivästä päivään, kun mahdollisuuksia tekemiselle on äärettömän paljon. Kyllä se tuntuu minusta hyvältä.

Berit Kaijomaa uskoo, että valmentajan tarvitsemat ominaisuudet ovat sellaisia, joiden kanssa ainakin osittain synnytään.

– Persoona on tärkeä. Lasten kanssa pitää olla valoisa.

Berit Kaijomaa tutkaili iPadilta Roman Galayn suoritusta vuonna 2015. Kuva: Sami Kuusivirta
Kuka?

Berit Kaijomaa

Taitoluisteluvalmentaja ja -valmentajakouluttaja.

Syntynyt 1951 Helsingissä, o.s. Linsen. Muutti Lahteen 2000-luvun alussa.

Aloitti valmentamisen 17-vuotiaana. Omalla luistelu-urallaan voitti juniorien Suomen mestaruuden.

Liikunnanohjaaja, kasvatustieteiden kandidaatti, useita valmentajakoulutuksia.

Työskennellyt useissa seuroissa ja taitoluisteluliiton tehtävissä. Toiminut Lahden Taitoluistelijoiden päävalmentajana ja toimii yhä tuntivalmentajana.

Nuorten olympiavalmentaja 2008–2015.

Vuoden valmentaja 2005. Silloin henkilökohtainen valmennettava Susanna Pöykiö voitti EM-hopeaa.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi