Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Aikuiseksi kasvanut maailmanmestari kehuu valmentajaansa: "Isällisiä neuvoja on tullut vuosien saatossa runsaasti"

Vanhempien sisarustensa vanavedessä painisalille tiensä löytänyt Arvi Savolainen haluaa nousta maailman parhaaksi painijaksi. Euroopan mestari Jarkko Ala-Huikku povaa lahtelaiselle valoisaa tulevaisuutta.

Nuorten painijoiden maajoukkuevalmentaja Jarkko Ala-Huikku (sininen asu) vakuuttui neljän vuoden aikana Arvi Savolaisen kyvyistä ja käski muiden ottaa lahtelaisesta mallia. Kuva: Vesa Tapiola

Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Tällä melko normaalilla tavalla voisi kuvailla myös Arvi Savolaisen, 19, painiuran ensiaskeleita.

Vanhimmat sisarukset näyttivät mallia, ja Arvi seurasi perässä. Sille tielle hän on myös jäänyt.

Nyt jälkeenpäin on helppo sanoa, että se kannatti. Tuorein voimannäyte tuli syyskuussa, kun Lahden Ahkeraa edustava painija juhli ensimmäisenä suomalaisena junioreiden MM-kultaa Slovakiassa.

Mutta ei Savolaisen painiura ole ollut pelkkää myötätuulta. Pikkuhiljaa lapsuuden harrastus muuttui tärkeämmäksi.

Astelen armeijan harmaisiin Santahaminan urheilukouluun. Se on uusi kokemus ja tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Painija Arvi Savolainen

Lukion alkumetreillä homma vakavoitui entisestään, jolloin harjoittelu muuttui yhä tavoitteellisemmaksi.

– Silloin ryhdyin treenaamaan tosissani. Niihin aikoihin lyötiin yhdessä valmentajani Tapio ”Tapsa” Latun kanssa ensimmäisiä selviä tavoitteita, joihin tähdättiin, Savolainen kertoo puhelimitse kotoaan Tapaninvainiosta Helsingistä, jossa hän on pitänyt majaansa kesäkuusta lähtien.

Ihan vaan ”Tapsa”. Näin Arvi kutsuu valmentajaansa Tapio Lattua, miestä, jonka kanssa hän on kulkenut ylä- ja alamäet vuodesta 2010 lähtien. Matkaan on mahtunut paljon. Iloa, surua, verta, hikeä ja kyyneleitäkin. Kaksikko on kokenut ja nähnyt yhtä sun toista.

– Isällisiä neuvoja on tullut vuosien saatossa runsaasti. Ihan peruskäytöstavoista lähtien: kuinka hattu otetaan pois ruokapöydässä ja niin edelleen. Olen kasvanut Tapsan vierellä aikuiseksi. Myös painijana on tapahtunut kasvua. Uskon vakaasti, että Tapsakin on kasvanut näiden vuosien aikana ihmisenä paljon.

Ala-Huikku hämmästyi

Kun nuorten olympiavalmentaja sekä junioreiden vastuuvalmentaja Jarkko Ala-Huikku näki aikanaan 15-vuotiaan Savolaisen ensimmäisen kerran junnumaajoukkueen leirillä, loksahtivat Euroopan mestarin leuat hämmästyksestä. Vaikka lahtelaispainija oli nuori ja kokematon, sitä ei huomannut mistään. Tietynlainen jämptiys oli heti kättelyssä silmiinpistävää.

– Kun menimme vuonna 2015 Serbiaan kisoihin, Arvi oli tuolloin 16-vuotias. Ihmettelin jo silloin, kuinka ammattimaisesti nuori poika hoiti kaiken alkuverryttelyistä loppuverkkaan asti. Se keskittyneisyys ja lajille omistautuminen oli jotain ihan poikkeuksellista, Ala-Huikku sanoo.

Tapio Lattu (taustalla) on valmentanut Arvi Savolaista jo yhdeksän vuotta. Kuva: Sami Lettojärvi

Ala-Huikku ehti seurata ja osin myös valmentaa Savolaista reilut neljä vuotta. Siihen ajanjaksoon mahtuu sellainen pätkä, jota Ala-Huikku ei ole koskaan aikaisemmin junnuissa kokenut.

– En nähnyt Arvilta neljässä vuodessa yhtään huonoa matsia. Yleensä junnuilla se menee niin, että voi kaksi minuuttia painia lähes täydellisesti, mutta sen jälkeen ote kirpoaa. Arvilla ote ei kirvonnut koskaan. Se on ihan käsittämätön juttu.

"Katsokaa mitä Arvi tekee"

Maajoukkueleireillä Ala-Huikku patisti muita painijoita seuraamaan Savolaisen tekemistä.

– Toitotin kaikilla leireillä, että katsokaa nyt, miten Arvi tekee, mitä hän tekee ja kuinka hän valmistautuu harjoituksiin. Savolainen veti jokaisen treenin aina tosissaan.

Ala-Huikku on vienyt jo vuosia nuoria painijoita ulkomaan leireille. Tampereella kotikisoissa vuonna 2008 EM-kultaa juhlinut Ala-Huikku tietää itse, mitä huipulle pääseminen vaatii.

– Kun pääset treenaamaan maailman parhaiden ikätovereidensa kanssa, huomaat, mitä pitää kehittää. Maailmalla näkee vaatimustason. Siellä pojat ymmärtävät sen, kuinka pitkä matka huipulle on, noin 50 päivää vuodessa poikien kanssa reissussa viihtyvä Ala-Huikku korostaa.

Ala-Huikku on tutustunut lahtelaiseen molskihirmuun ajan kanssa. Savolainen ei ole porukan äänekkäin, mutta ajattelevin yksilö hän on varmasti.

– Muut kaverit hoitavat puhumisen. Arvi on tosi analyyttinen veijari. Vaikka hän voittaisi ottelun pistein 8–0, niin heti ensimmäinen kysymys kuuluu, että mitä olisi voinut tehdä paremmin. Hän kyseenalaistaa paljon asioita. Arvi tarkastelee omaa toimintaansa rauhallisesti ja kriittisesti. Hän on realisti. Miehen takki ei aukene koskaan.

Maanantaina armeijaan

Yhden merkittävän askeleen Savolainen otti kesäkuussa, kun hän pakkasi muuttokuorman ja kaasutti Helsinkiin.

Asuinpaikan vaihto oli puhtaasti urheilullinen.

– Parempien harjoituskavereiden perässä läksin. Samankokoisia painijoita ei enää Lahdesta löytynyt. Olin jo vuosien ajan reissannut säännöllisen epäsäännöllisesti Lahden ja Helsingin väliä, Helsingissä lähinnä Liikuntamyllyssä Myllypurossa, Maunulassa, Rajatorpassa sekä Tikkurilassa treenaava Savolainen sanoo.

Arvi Savolainen vastaanotti torstaina onnitteluja Ahkeran järjestämässä lämminhenkisessä mitalikahvituksessa. Kuva: Katja Luoma

Savolaisella alkaa tulevana maanantaina uusi elämänvaihe.

– Astelen armeijan harmaisiin Santahaminan urheilukouluun. Se on uusi kokemus ja tuo mukavaa vaihtelua arkeen. Lukion jälkeen on mennyt reilu vuosi niin, ettei elämässä ole ollut kuin painia. Nyt saan tilalle jotain uutta. Avoimin mielin lähden mukaan seikkailuun.

Monille painijoille on saattanut olla hankalaa hypätä junnuista aikuisten kisoihin. Savolainen myöntää olevansa valmis kovaan kouluun.

– Koen olevani siinä pisteessä, että pystyn kisaamaan vanhempia vastaan. Olen jo pidemmän aikaa leireillyt aikuisten kanssa. Sen lisäksi olen jo kisaillutkin miesten sarjassa, joten olen valmis. Junnumaiset höntyilyt pitää jättää vain pois, Savolainen sanoo.

Kova kilpailu kehittää

Savolaisen painoluokan (97 kiloa) tilanne Suomessa on sangen mielenkiintoinen. Ahkeran painijaa kolme vuotta vanhempi Elias Kuosmanen kuuluu maan kirkkaimpiin tulevaisuuden toivoihin – aivan kuten Savolainenkin. Kuosmanen nappasi viime keväänä samassa sarjassa aikuisten EM-pronssia.

Savolaiselta on kysytty useassa haastattelussa, mitä mieltä hän on siitä, että arvokisapaikkoja riittää vain jommalle kummalle. Kummankin painijan kirkas tavoite on kamppailla maailman absoluuttisella huipulla. Sen lisäksi kaksikko harjoittelee paljon yhdessä.

– Se on vain hyvä asia, koska keskinäinen kilpailu kehittää meitä molempia, Savolainen korostaa.

Savolainen on siis valmis kovaan taisteluun tulevista arvokisapaikoista.

– Ilman muuta olen. Se painija, joka maapaikan saa, niin se on Suomen paikka. Sen jälkeen tietyt tahot päättävät sen, kuka sinne kisoihin lähtee. Meillä on Eliaksen kanssa asialliset välit. Toivon, että teot ratkaisevat. Onneksi Suomessa ei ole sotkettu urheilua ja politiikkaa keskenään.

Eerikki Lyytikäinen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 vk 0 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X