Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Suomen urheilun jumala on hiljainen

Urheilussa ja uskonnossa on paljon yhtäläisyyksiä. Urheiluseminaari voi olla hyvin karismaattinen tilaisuus.

Urheilumaailmassa uskonnon ja uskon ilmentämisen tavat poikkeavat suuresti niin maantieteellisten kuin uskontoyhteisöjen tapakulttuurin erilaisuuksien takia. Suomessa uskontokeskustelu ei kuulu kahvipöytiin eikä suuremmin urheilukentillekään.

– Suomen kaltaisessa sekulaarissa yhteiskunnassa raja hyvän ja huonon maun välillä menee siinä, että ihminen voi itse tuoda ilmi olevansa uskovainen. Mutta jos kertoo rukoilevansa voiton puolesta, se alkaa mennä jo yleisen ihmettelyn puolelle, kertoo Itä-Suomen yliopiston uskontotieteen professori Timo Kallinen.

Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulta alkaen ryhdyttiin ajattelemaan, ettei ihminen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa Jumalan päätöksiin.

– Protestanttisesta liikkeestä tuli samalla rituaalien vastainen. Toisaalta protestanttisuuteen kuuluu suuntauksia, joissa edelleen uskotaan, että Jumala palkitsee uskovia ihmisiä tässä maallisessakin maailmassa. Tätä myötäillen ihminen voi siis itse vaikuttaa siihen, mitä Jumala hänelle suo.

Urheilu korvaa uskontoa nyky-yhteiskunnassa

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori, Euroopan liikuntasosiologijärjestön EASS:n pääsihteeri Hanna Vehmas näkee urheilun olevan yhä merkittävämpi yhteiskunnallinen toimija, joka monin tavoin muistuttaa uskontoa.

– Sosiologian klassikon Émile Durkheimin funktionalistisen teorian mukaan yhteiskunta koostuu erilaisista osasista, joiden avulla kokonaisuus säilyy koossa. Uskonnon rooli yhteiskunnan eheyden kannalta on aika tärkeä, vaikka uskominen itsessään olisikin tieteellisesti ajateltuna epärationaalista.

Erityisesti pitkälle maallistuneissa länsimaissa uskonto on menettänyt kovasti merkitystään yhteisöllisyyden lähteenä.

– Durkheimia mukaillen ihmiset kokevat tällaisissa yhteiskunnissa enemmän toivottomuuden ja merkityksettömyyden tunteita. Sekularisoituneissa yhteisöissä tarvitaan siis jotain uskonnon tilalle ja urheilu ja esimerkiksi fanikulttuuri voidaan tässä mielessä nähdä nykyaikaisena uskontona.

Uskonnossa ja urheilussa samaa

Hanna Vehmaksen kollega Kati Lehtonen löytää uskonnosta ja urheilusta paljon yhtäläisyyksiä.

– Esimerkiksi urheiluseminaari on hyvin karismaattinen tilaisuus. Me urheiluihmiset ihmettelemme siellä, miksei tämä urheilun ilosanoma saa aikaan suurempaa liikehdintää? Ja tätä samaa kysymystä mietitään kirkkojen seurakunnissa uskonnon ilosanoman suhteen.

Maallistumisen lisäksi monissa kulttuureissa ollaan muidenkin postmoderneiksi miellettyjen kysymysten äärellä.

– Erityisesti muslimimaissa on meneillään muutos, jossa tytöt ja naiset ovat vähitellen pääsemässä paremmin urheilun piiriin. Mielestäni kysymys siitä, missä asuissa he osallistuvat arvokilpailuihin, ei ole niin tärkeää kuin se, että he ylipäätään pääsevät vähitellen urheiluharrastusten pariin.

Uskonnollisiin tai paikallisiin perinteisiin suhtautuminen ei ole Lehtosen mielestä urheilujärjestelmissä ajan tasalla.

– Urheilujärjestelmät tulevat jatkossa olemaan yhä enemmän kasvokkain erilaisten kulttuurien ja uskontojen ilmenemismuotojen kanssa eikä näihin kysymyksiin ole hirveästi vielä reagoitu.

Hanna Houtsonen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi