Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

LCS Panthersille menestystä kesäkisoissa – kaksivuotias seura haluaa seuraavaksi kasvaa myös cheertanssissa

Cheerleading on ennen kaikkea joukkuelaji, jossa tsempataan toista, eikä kaveri näin ollen ole kilpakumppani. Seuran haaveissa on oman tanssistudion perustaminen.

Neljän hengen ryhmiä kutsutaan stunttiryhmiksi. Niitä voi kisamatolla enintään kuusi, eli sääntöjen mukainen maksimihenkilömäärä on 24 kilpailijaa. Kuvassa LCS Panthersin Attica-joukkue harjoittelee nostoja. Kuva: Jonne Heinonen

Kahdessa vuodessa yli 500 urheilijan seuraksi kasvanut LCS Panthers antoi kesän alussa jälleen osoituksen kehityksestään, kun joukkue saavutti Alahärmässä järjestetyssä Summer Cheer Cupissa kaksi kultaa, yhden hopean, kaksi neljättä sijaa ja yhdeksännen sijan.

Joukkueista kultaa saavuttivat 12–16-vuotiaiden junioreiden Felinae-ryhmä junioreiden 4-tasolla ja Caracal ryhmästunttien korkeimmalla, eli 5-tasolla. Hopealle ylsi minien 3-tasolla ryhmästunt-joukkue Tigon. Neljänneksi ylsivät Lynx 8–12-vuotiaiden minien 2-tasolla ja Neofelis 12–16-vuotiaiden junioreiden 5-tasolla, eli SM-tasolla.

Sitä ennen toukokuussa seuran juniorijoukkue Pardialis saavutti hopeaa May Madness -kilpailuissa junioreiden 2-tasolla.

Seuran puheenjohtaja Henrietta Aarnikoivu ja valmennuspäällikkö Veera Törmänen ovat kilpailumenestykseen todella tyytyväisiä.

LCS Panthersin cheertanssivalmentaja Sara Turunen, seuran puheenjohtaja Henrietta Aarnikoivu ja valmennuspäällikkö Veera Törmänen. Kuva: Jonne Heinonen

– Meille paras palkinto on kuitenkin se, että joukkueiden kehitys näkyy. Kisajoukkueissa hommia tehdään tosissaan, eikä kilpailuihin mennä "kokeilemaan", vaan mentaliteetti on se, että menestystä lähdetään hakemaan. Meille menestys kuitenkin tarkoittaa sitä, että joukkue saavuttaa sille itse asettamansa tavoitteet ja sitä, että jokainen saa nauttia onnistumisista ja voi kokea tehneensä parhaansa. Paras palkinto ei ole jokin tietty sijoitus, Aarnikoivu sanoo.

Palkintoja konkreettisessa muodossa on kuitenkin tullut, jonka huomaa siitä, että alkuvuodesta valmistuneen uuden areenan palkintokaappi on kohta täynnä. Seuraavan kerran kilpaillaan syksyllä kotikaupungissa, kun 13. lokakuuta 1500–2000 lajin urheilijaa saapuu Lahteen Twin Tower Competition -nimellä kilpailtaviin syyskisoihin.

Ikävä viesti yllätti

Cheerleading on vaativa kilpalaji, joka muiden lajien tavoin vaatii harrastajiltaan läsnäoloa harjoituksissa. Kesäkuun alussa Lahdessa syntyi keskustelua siitä, mikä varatyttöjen rooli kilpajoukkueissa on. Aarnikoivu sanoo harmistuneensa nimettömästä palautteesta, jonka mukaan seura unohtaa varatytöt.

– Palaute oli toki ilmeisesti yksittäinen, mutta se tuli puun takaa, varsinkin kun kisajoukkueet on valittu jo aikaa sitten. Se harmittaa, koska pidämme avoimesti yhteyttä huoltajiin ja käsittelemme kaikki palautteet. Se, että kaikki eivät aina kisaa, on tuttua myös muissa lajeissa. Eihän jalkapallossakaan kaikki mahdu aina kentälle.

Nykyisten kilpailusääntöjen mukaan kisajoukkueessa saa matolla olla 24 henkilöä. Se tarkoittaa yhteensä kuutta stunttiryhmää. Riippuen siitä, haluaako joukkue käyttää yhtä vai kahta vararyhmää, joukkueen kokonaismäärä nousee 30–35 henkilöön.

– Meillä toimivaksi kilpailuryhmän kooksi on havaittu 32 henkilöä, eli yhteensä kahdeksan stunttiryhmää joista kuusi on kilpailukokoonpanossa. Se tarkoittaa, että varatyttöjä on kahdeksan, Aarnikoivu ja Törmänen kertovat.

Aarnikoivun mukaan harrastajilla on ymmärrys siitä, että lajiin kuuluu se, että kaikki eivät voi olla kisamatolla. Siitä keskustellaan seurassa paljon.

– Olisi hirveän tärkeää ymmärtää, että vaikka kaikki eivät ole kisamatolla, he ovat silti tärkeä osa kokonaisuutta. Esimerkiksi spottereita tarvitaan, jos vaikka tulee vammoja.

– Lisäksi meiltä lähtee aina kauden alussa kisajoukkueisiin karsiville infokirje, jossa kerrotaan kaikki lajin käytännöt, luonne, kustannukset ja hinnat. On ymmärrettävää, että kisajoukkueesta ulosjääntiä seuraa pettymys, mutta usein närkästyneitä ovat huoltajat, eivät itse lapset tai nuoret.

Attica on seuran minien edustusjoukkue. Kuva: Jonne Heinonen

Miten kisajoukkuevalinnat sitten tehdään?

– Tässä lajissa todella kriittistä on asenne. Cheer-asenteeseen kuuluu sellaisia asioita kuten myönteisyys, yritteliäisyys, joukkuehenki ja taisteluasenne, mutta ei sellainen hampaat irvessä -yrittäminen. Jos harrastajalla on todella hyvät lajitaidot, mutta näissä osa-alueissa puutteita, se voi tarkoittaa, että hän ei ole kisajoukkueessa, Aarnikoivu sanoo.

– On myös tärkeää tiedostaa, että tavoitteenamme on luoda toimivia kokonaisuuksia, kun puhutaan stunttiryhmistä. Pitää aina miettiä myös kokonaisuutta, eikä pelkästään sitä, kuka on upea urheilija. Surullisinta on, jos joku kokee olevansa puutteellinen jäädessään ulos kisajoukkueesta, vaikka siitä ei ole kyse.

Törmäsen mukaan kyse voi olla vain siitäkin, että stunttiryhmä tai ohjelma vaatii juuri tietynlaista osaamista. Nousijat saattavat olla erilaisia. Kaikki riippuu aina ohjelman ja joukkueen tarpeesta. Se, että on joskus ollut kisajoukkueessa ei ikinä ole tae siitä, että on aina mukana.

– Kisaryhmä voi myös vaihtua kesken kauden. Yleensä ilmaisemme, että ensimmäinen kokoonpano on aina alustava ja se voi muuttua vaikka seuraavana päivänä tai 20 minuuttia ennen kisasuoritusta, Törmänen sanoo.

– Hyvä joukkuehenki korostuu kaikissa joukkueissa ja kriteerit kisajoukkueen valintojen taustalla tiedostetaan. Luulen, että kukaan ei pidä paikkaa automaattisena. Kaikki tietää ja ovat nähneet läheltä, että muutoksia voi tapahtua, Törmänen jatkaa.

Aarnikoivun mukaan valmennuskeskusteluissa käydään läpi urheilijan mahdollisia taidollisia puutteita, tai sitä jos esimerkiksi kokemusta tarvitsee lisää. Näissä asioissa henkilöitä sitten opastetaan eteenpäin.

– Jos meillä on aina samat henkilöt kisajoukkueissa ja samat vararyhmissä, meillä on peiliin katsomisen paikka.

Tiukat poissaololinjaukset

Keskeiseen rooliin nousee lajin vaatimukset korkeasta osallistumisprosentista.

– Meillä on seurassa poissaololinjaukset nimenomaan kisajoukkueille sen takia, että laji on sellainen, jossa yksikin poissaolo vaikuttaa tiettyyn määrään ihmisiä aika radikaalisti. Säännöt on kirjattu hyvin konkreettisesti ja jopa väännetty vähän rautalangasta. Olemme täysin avoimia hyväksyttävistä poissaolojen syistä. Tiukkoja poissaolosääntöjä ei kuitenkaan saa sekoittaa sairaana treenaamiseen.

– Seuran psyykkisissä valmennuksissa on käyty läpi muun muassa sitä, miten esimerkiksi sairaspoissaoloista johtuvaa mahdollista huonoa omatuntoa voi käsitellä.

LCS Areena avautui seuran käyttöön alkuvuodesta. Kuva: Jonne Heinonen

– Siellä on käyty läpi myös sitä, että sairaana ei saa treenata. Se on meillä selkeä linjaus. Asiassa on edistytty, mutta edelleen on tunnollisia urheilijoita, joille oikeasti joutuu sanomaan, että hän ei voi tulla sairaana treeneihin, Aarnikoivu sanoo.

LCS Panthersissa kilpajoukkueet harjoittelevat nuorimmissa ikäluokissa vähintään kaksi kertaa viikossa sekä yhden kerran akrobatiaharjoituksissa, osa ryhmistä kolme plus yksi kertaa viikossa.

– Olemme halunneet mahdollistaa myös muuta elämää ja muita harrastuksia. Vanhempien joukkueiden ja SM-joukkueiden urheilijat ovat usein löytäneet jo oman lajinsa ja ne treenaavat neljä kertaa viikossa plus yhden kerran akrobatiaa.

Miten yhdistää henki ja kilpailullisuus?

Miten lajille ominainen cheer-henki ja kilpailullisuus yhdistetään?

– On hienoa, että liitto on omissa säännöissään kirjannut, että kaikki joukkueet käyttäytyvät toisia kilpailevia joukkueita kohtaan hyvin, eikä esimerkiksi muiden epäonnistumisille taputeta. Kaikkien onnistumisista iloitaan ja tehdään itse parhaansa. Se on hienoa. Tämä ei kuitenkaan ole yksilölaji eikä lajin parissa ole urheilijoita, joille olisi tärkeää loistaa yksin ja pärjätä yksin. Joukkuedynamiikka on tärkeää.

8 -12-vuotiaiden minien Lynx-joukkue harjoittelee 3 -4 kertaa viikossa ja kilpailee kaksi kertaa vuodessa minien 2-tasolla. Kuva: Jonne Heinonen

– Silti kisoihin mennään tosissaan, mutta jokainen tiedostaa, että kyseessä on joukkue, eikä yksi ihminen voi ratkaista voittoa tai häviötä. Kaveri ei myöskään ole kilpakumppani. Kaveria tsempataan. Kisoissa voi tapahtua suoritusvirheitä tai epäonnistumisia, mutta suoritus viedään aina loppuun, hymyssä suin. Epäonnistumiset myös unohdetaan hyvin nopeasti, Aarnikoivu sanoo.

Seuraavaksi kehitetään cheertanssia

LCS Panthersissa on tällä hetkellä kolmetoista harrastejoukkuetta ja seitsemän kilpajoukkuetta. Kuinka paljon LCS Panthers voi tai haluaa kasvaa?

– Ensisijainen tavoitteemme on mahdollistaa lajin laadukas harrastaminen ja kilpaileminen niille jotka haluavat kilpailla. Tavoitteenamme ei ole se, että haluaisimme hirveästi kilpajoukkueita, me reagoimme tarpeeseen.

Tällä hetkellä seuran tilat ovat yli 500 harrastajan vuoksi melkoisen tapissa, mutta harrastajamäärä voi kasvaa noin 600 jäseneen. Mikäli rakennuksesta järjestyy lisää tilaa, kapasiteetti voi riittää 700 jäseneen.

 

– Koko ajan on kuitenkin arvioitava myös valmentajaresursseja, se ratkaisee myös, Aarnikoivu muistuttaa.

– Syksyksi perustetaan kaksi uutta harrastejoukkuetta ja ensi vuonna yksi uusi kisajoukkue, koska olemme havainneet ikäluokissa painetta jo nyt.

LCS Panthers haluaa myös laajentua cheertanssin puolella.

– Tällä hetkellä tanssijat harjoittelevat kouluilla, koska areenallamme on matto jossa ei voi tanssia. Jossain aikaikkunassa meidän seuraava tavoitteemme on perustaa vielä tanssistudio, Aarnikoivu ja Törmänen unelmoivat.

Aino Kattilakoski
aino.kattilakoski@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X