Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Ovatko huippu-urheilijat turhia sankareita?

Olympiakomitea selvitti huippu-urheilun merkitystä suomalaisille.

Lauri Markkasen menestyksen jälkeen juniorikoripalloilijoiden määrä nousi valtavasti Kuva: Timo Jaakonaho

Toukokuun 17. päivän iltana yli kaksi miljoonaa suomalaista seurasi televisiosta, kun jääkiekon MM-kisoissa pelattiin Suomen ja Sveitsin välinen ratkaisuottelu. Se oli alkuvuoden katsotuin tv-lähetys.

Katsojat joutuivat pettymään, Suomi hävisi 2–3.

Pelin jälkeen urheilusivut täyttyivät analyyseistä, joissa yritettiin vastata siihen, miksi Suomi hävisi.

Se jäi puolestaan kysymättä, että miksi Suomi edes osallistui kisoihin? Mitä väliä koko ottelulla oli?

Suomalainen huippu-urheilu vastaa nyt ensimmäistä kertaa ”virallisesti” siihen, mitkä ovat huippu-urheilun yhteiskunnalliset perusteet. Liikunnan merkitystä on perusteltu muun muassa kansanterveydellisillä vaikutuksilla, mutta huippu-urheilua on seurattu, harjoitettu ja tuettu ilman syvällisiä keskusteluja tai pohdintoja.

Ilmiö on yleismaailmallinen. Vaikka monet valtiot, esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Iso-Britannia, ovat käyttäneet 2000-luvulla yhä enemmän rahaa kansainvälisen urheilumenestyksen tavoittelemiseen, huippu-urheilun yhteiskunnallisesta merkityksestä ei ole kattavaa tutkimusta.

Ilmapiiri on kuitenkin muuttunut – sekä Suomessa että laajemmin länsimaissa.

– Tämän päivän kansalaisyhteiskuntaan kuuluu se, että kaikkea kyseenalaistetaan ja haastetaan. Kaiken pitää olla valmiina perustelemaan olemassaolonsa, myös huippu-urheilun, Suomen Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen sanoo.

Kesäkuun lopussa Olympiakomitea julkaisi raportin, jossa ”kiteytetään huippu-urheilun merkitys 2020-luvun Suomelle”. Raporttia varten kerättiin tietoa ja näkemyksiä eri puolilta yhteiskuntaa.

Ryhmäkeskusteluihin osallistui yli 500 henkilöä: kulttuurihenkilöitä, yritysjohtajia, urheilutoimijoita, virkamiehiä, poliitikkoja ja journalisteja. Raporttia varten koostettiin myös yli 200 sellaisen tieteellisen tutkimuksen katsaus, joissa arvioitiin huippu-urheilun yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lisäksi toteutettiin yli 1 500 vastaajan väestökysely.

Huippu-urheilu on aina jakanut mielipiteitä.

Väestökyselyn toteutti Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Salonen poimii tuloksista selkeän viestin: valtaosa suomalaisista pitää huippu-urheilua tärkeänä. 74 prosenttia suomalaisista on kiinnostuneita siitä, että suomalaiset urheilijat menestyvät kansainvälisesti. 72 prosenttia kokee huippu-urheilijoiden tarjoavan myönteisiä esimerkkejä, ja 70 prosenttia saa mielihyvää urheilun seuraamisesta.

– Nuo ovat isoja lukuja. Ne kertovat, että päättäjien pitää toimia niin, että huippu-urheilulla on edellytykset olla olemassa, Salonen sanoo.

Perusteluiden mukaan huippu-urheilu myös opettaa hyvää kilpailua, tarjoaa positiivisia esimerkkejä, rakentaa yhteisöllisyyttä ja vahvistaa kansallista identiteettiä.

Lisäksi Suomessa järjestetyt huippu-urheilutapahtumat ovat vaikuttaneet myönteisesti talouteen. Esimerkiksi Helsingin yleisurheilun MM-kisat vuonna 2005 tuottivat kerrannaisvaikutuksineen yhteiskunnalle noin 80 miljoonaa euroa.

Perinteisesti huippu-urheilun on uskottu lisäävän lajin harrastamista ja liikunnallista aktiivisuutta. Esimerkiksi Lauri Markkasen menestyksen jälkeen juniorikoripalloilijoiden määrä nousi valtavasti, ja Tommi Evilän pituushyppymitali sai lapset ryntäämään pituushyppykouluihin.

Tältä osin tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia. Kansainvälisessä tarkastelussa huippu-urheilun on havaittu vaikuttavan jo valmiiksi urheilua harrastavien ihmisten lajivalintoihin sekä harjoitusmääriin. Laajemmalle, koko kansakunnan liikunnalliselle aktivoitumiselle ei ole saatu tieteellistä näyttöä.

Huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu -raportti toimitetaan lähde- ja tukimateriaaliksi eduskuntaan, joka käsittelee tänä syksynä Suomen historian ensimmäistä liikuntapoliittista selontekoa.

Samalla vedetään suomalaisen urheilupolitiikan isoja linjoja: kuinka paljon huippu-urheiluun halutaan panostaa ja mihin se asemoidaan: viihteeseen, liiketoimintaan vai kansanterveystyöhön?

Suomalaisten urheilujärjestöjen valtionrahoitus on tällä hetkellä noin 50 miljoonaa euroa. Lisäksi valtio tukee huippu-urheilua muun muassa urheilija-apurahojen, KIHU:n, akatemioiden ja valmennuskeskusten kautta noin 15 miljoonalla eurolla.

Osa suomalaisista pitää huippu-urheilua likaisena pelinä ja rahanhaaskauksena. Uskotaanko olympiakomiteassa, että uudet perustelut muuttavat tällaisten ihmisten mielen?

– Haluan olla rehellinen: ei välttämättä, Salonen vastaa.

– Huippu-urheilu on aina jakanut mielipiteitä ja näkemyksiä. Toivottavasti tämä raportti antaa ainakin ajattelemista jokaiselle.

Huippu-urheilu...

opettaa hyvää kilpailua ja muita elämäntaitoja.

näyttää, ettei mikään ole mahdotonta.

rakentaa yhteisöllisyyttä.

vahvistaa kansallista identiteettiä.

antaa tapahtumineen yhteiskunnalle enemmän kuin ottaa.

Lähde: Olympiakomitean Huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu -raportti
Heikki Kärki
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X