Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

"Koiraa ei voi pakottaa vetämään, koska narulla ei voi työntää"

Unelmana talo hiekkatien varrella ja toisena unelmana luminen talvi. Valjakkourheilussa MM-tasolla menestyvä pariskunta löysi yhden unelman Orimattilasta, mutta suomalainen nykytalvi jäisine teineen on painajainen. Hyvät treenimaastot vetämistä rakastaville koirille voivat olla satojen kilometrien päässä.

Nämä siperianhuskyt haluavat vetää. Kuva: Juha Peurala

Kura lentää ja auto on likainen. Hiekkatien varrella Susanna ja Erkki Bürkland elävät unelmaansa. Siperianhuskyjen kunto kasvaa, kun hiekkatieverkostoa on kilometri toisensa perään.

- Hiekkatie oli oikeastaan meidän tärkein kriteeri talolle, että pääsemme treenaamaan suoraan kotipihasta, kolminkertainen valjakkourheilun MM-mitalisti Erkki Bürkland naurahtaa erikoisista talonostajista.

Unelmien paikka löytyi Orimattilasta jo viisi vuotta sitten. Aiemmin Vihdissä asuneet Bürklandit joutuivat pakkaamaan koirat autoon ja ajamaan kymmenien kilometrien päähän hiekkateiden varten treenaamaan. Pidemmän päälle se oli raskasta. Suomen nykytalvet koettelevat valitettavasti valjakkourheilijoita myös Orimattilassa.

- Jäisillä teillä ei pysty treenaamaan. Pahimmassa tapauksessa joutuu ajamaan treenimaastojen perässä jopa useamman sadan kilometrin päähän, Susanna Bürkland harmittelee.

Se tarkoittaa koko porukan eli vanhempien lisäksi 5- ja 4-vuotiaiden lasten sekä 13 koiran pakkaamista autoon.

Bürklandit kisaavat 8-15 kilometrin sprinttimatkoilla, joten treeneihin riittävät yleensä Etelä-Suomen tiet. Sen sijaan keskipitkän ja pitkän matkan kisaajat asuvat usein Keski- tai Pohjois-Suomessa. Heillä treenilenkit ovat kymmeniä kilometrejä, sillä kisamatkat ovat jopa satoja kilometrejä.

Tällä hetkellä Susanna Bürklandilla on 13 koiraa valmennuksessa. Kuva: Juha Peurala

Sulan maan ja talven kisat erikseen

Kaunis mielikuva rekeä lumella vetävistä koirista toteutuu kyllä talven kisoissa, joista suurin osa järjestetään Pohjois-Suomessa. Kotioloissa jo valmennuksellisista syistä koirat vetävät mönkijää. Kuusi koiraa jaksaa vetää mönkijää, jonka kyydissä on kaksi ihmistä. Käytännön syistä mönkijä kuitenkin yleensä käynnistetään. Siten pystytään säätelemään koirien juoksuvauhtia.

- Jos menee kickbikella, kärryillä tai reellä, ei pysty jarruttamaan riittävästi ja säätämään koirien vauhtia. Sitten ne eivät pärjää kisoissa, Erkki Bürkland sanoo.

- Mönkijän idea on, että alkukaudesta tehdään voimatreeniä ja koirat kasvattavat lihaksia, sitten ruvetaan kasvattamaan vauhtia, että koirat jaksavat juosta kovaa, hän jatkaa.

Mönkijä on myös auton ohella ainoa turvallinen vaihtoehto koiravaljakon treenaamiseen, Susanna Bürkland muistuttaa.

Susanna Bürkland on valjakkotiimin pääjehu. Hänellä on ollut siperianhuskyjä vuodesta 2001, ja hän kasvattaa niitä Lumikiisan kennelissään. Hän myös vastaa koirien valmennuksesta ja Erkki Bürkland on "vain kisakuski". Kisoissakin pariskunnalla on työnjako.

- Minä kilpailen sulan maan kilpailut syksyllä ja keväällä ja vaimo kilpailee talvella. Ne ovat erilaisia lajeja. Talvella kuskin täytyy osata ajaa rekeä taitavasti lumella kovassa vauhdissa. Sulalla maalla oltava hyvässä kunnossa, että jaksaa potkia koko matkan ja pystyy auttamaan koiria, Erkki Bürkland kertoo.

Hän tuli mukaan kuvioihin kymmenen vuotta sitten, jolloin Susanna Bürklandilla oli viisi koiraa. Kilpailemisesta pitävä mies innostui lajista itsekin, ja nyt koko perhe harrastaa lajia. Molemmat lapset ovat jo kilpailleet lasten luokissa, joissa vanhemman avustuksella lapsi ajaa yhdellä koiralla pienellä reellä tai juoksee koiran perässä esimerkiksi sadan metrin matkan.

Ihmisiä - ja vetämistä - rakastavat siperianhuskyt sopivat lapsiperheeseen ja ovat mielensä mukaan joko Bürklandien kotona sisällä tai ulkona. Koiria treenataan kolme neljä kertaa viikossa, joten perhe ehtii viettämään myös tavallista perhe-elämää.

Lenkille lähtee innokas valjakko

Susanna Bürkland kertoo, että koirat tietävät milloin päästään vetämään. Kuva: Juha Peurala

Valjaiden ottaminen esiin saa koirissa aikaan valtaisan riemun. Vain kuusi koiraa pääsee kerrallaan treeneihin, joten naapureiden vuoksi muut odottavat tällä kertaa autossa. Autoon meneminen on yhtä mieluisaa.

- Kun koirat tiesivät, että valmistauduimme Italian MM-kisoihin lähtemiseen, ne yrittävät päästä autoon jo pari päivää etukäteen, Susanna Bürkland nauraa.

Jos koirat eivät pitäisi matkustamisesta vaan stressaisivat sitä, ne eivät menestyisi. Sama pätee vetämiseen. Koiraa ei pysty opettamaan vetämään, ainakaan huippuyksilön veroisesti.

- Koiraa ei voi pakottaa vetämään, koska narulla ei voi työntää. Jos koira ei halua vetää, sitten se ei vedä, Susanna Bürkland sanoo.

Kun nuori koira pääsee ensimmäistä kertaa valjakkoon, se "ymmärtää elämänsä tarkoituksen", Susanna Bürklandin sanoin. Vaikka siperianhuskyt rakastavat vetämistä, valmennuksessa varmistetaan mentaaliharjoittein, että vetointo säilyy.

- Ensinnäkin omistajalla pitää olla tosi hyvä suhde koiriin, että koirat haluavat tehdä sitä yhdessä. Tärkeiden kisojen alla mietitään, miten saadaan koiriin enemmän intoa. Ajetaan esimerkiksi vähän lyhyempiä treenejä ja palkataan maalissa tai kesken treenin, mutta ei sitä paljon tarvitse tehdä.

Laji kehittyy koko ajan

Kuukausi sitten Erkki Bürkland voitti sulan maan MM-kisoissa kolme pronssia: kahden ja kuuden koiran luokissa sekä koirapyöräilyssä. Seuraavaksi arvokisavuorossa on Susanna Bürkland, kun talven MM-mitaleista kisataan maaliskuussa Ruotsissa. Suomessa pitkään kisanneet ja siperianhuskyissä kaiken voittaneet orimattilalaiset haluavat testata kansainvälisissä kisoissa omia rajojaan ja maailman vauhtia. He eivät väheksy kotimaankaan kisoja.

- Suomessa tavoite on olla aina nopein siperianhuskyvaljakko. Se on onnistunut hyvin, mutta sanotaan, että huipulle pääsy on helppoa ja siellä pysyminen vaikeaa. Täytyy kehittyä ja tehdä joka vuosi jotain paremmin, että pärjää, Susanna Bürkland sanoo.

Kotimaassa harrastaja- ja kilpailijamäärät sekä samalla myös taso ja vauhdit ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana paljon. Myös varusteet kehittyvät. Laji ei ole vielä yhtä suuri kuin naapurimaassa Ruotsissa tai Keski-Euroopassa, jossa kisat vetävät yleisöä viikonlopussa jopa parikymmentä tuhatta. Heinolan motocrossradalla järjestetyt kisat olivat kyllä yleisömenestys pari vuotta sitten.

- Siellä oli enemmän yleisöä katsomassa kuin hiihdon maailmancupissa Salpausselällä, Erkki Bürkland muistelee.

Etelä-Suomessa on paljon harrastajia. Tänä talvena Heinolassa ei kisata vaan orimattilalaisia lähinnä on Mäntsälän Ohkolassa helmikuun puolivälissä järjestettävä kisa.

Kuva: Juha Peurala

Lenkin jälkeen koittaa rauha

Seitsemän kilometrin lenkiltä palaa iloinen mutta rauhallinen koiravaljakko. Ylimääräinen intoilu on poissa, ja Susanna Bürklund kävelee ympäri pihaa koirat kannoillaan. Palautumiseen kiinnitetään paljon huomiota.

Harjoitusohjelma on tarkka kuin huippu-urheilijoilla ikään. Kesän koirat lepäävät, ja treeni alkaa elokuussa. Kuntohuiput tähdätään tärkeimpiin arvokisoihin. Jokaiselle lenkille on oma tarkoituksensa. Kehitetään nopeutta, voimaa, kestävyyttä ja maitohapon sietokykyä. Joka päivä koirat pääsevät juoksemaan vapaana 2-4 tuntia vajaan hehtaarin aidatulla tontilla. Se on omaehtoista liikuntaa. Ruokavalio, lisäravinteet ja vitamiinit on punnittu tarkkaan. Lihashuoltoa ei tietenkään unohdeta. Kalustoakin on huollettava ja kisoihin voideltava useampia jalaspareja.

- Usein ihmiset treenaavat koiriaan liikaa. Kisoissa monet menevät alussa kovaa, samaa vauhtia muiden kanssa, mutta usein voittaa se, joka tulee viimeiset pari kilometriä kovinta vauhtia. Koirat pitää treenata niin, että ne jaksavat koko matkan, Erkki Bürkland sanoo.

Maalissa koiria toki väsyttää, mutta ne ovat ainakin sprinttikisoissa pirteämpiä kuin kuski.

- Ihminen ei ole vain kyydissä ja katsele maisemia. Usein maalissa ihmiset lysähtävät maahan. Jos koirat lysähtäisivät maahan, treeni ei olisi onnistunut, Susanna Bürkland sanoo.

Onnistuneesta valmennuksesta kertoo se, että viime vuonna Susanna Bürkland voitti Suomen mestaruudet neljän ja kuuden koiran valjakoissa, eli kymmenen eri koiran kanssa. Vaikka siperianhuskyn maksimivauhti alkaa yleensä hidastua 7-vuotiaana, voitti viime vuonna Bürklandien 9-vuotias koira EM-pronssia.

Ketkä?

Susanna ja Erkki Bürkland

Orimattilalaiset Bürklandit kilpailevat siperianhuskyillä valjakkourheilussa sprinttimatkoilla.

Susanna Bürklandilla on ollut siperianhuskyjä vuodesta 2001 ja hän kasvattaa niitä Lumikiisan kennelissä.

Pariskunnalla on kaksi lasta.

Tällä hetkellä koiria on 13.

Erkki Bürkland kilpailee sulalla maalla canicrossissa eli koirajuoksussa, koirapyöräilyssä sekä kärryajossa erikokoisilla valjakoilla.

Susanna Bürkland kilpailee pääosin talvikaudella reellä erikokoisilla valjakoilla.

Saavutuksia: lukuisia SM-mitaleita ja ainakin kuusi Suomen mestaruutta, kaksi Pohjoismaiden mestaruutta, kolme MM-pronssia (Erkki Bürkland Italian MM-kisoissa marraskuussa 2017), kaksi EM-mitalia ja useita muita kansainvälisiä voittoja.

Suomalainen siperianhuskyseura on palkinnut Susanna Bürklandin vuoden sprinttikuskina kolmena peräkkäisenä vuonna.

Seuraavat arvokisat maaliskuussa: MM-kisat Ruotsissa. Suomesta lähtee noin 15 kilpailijan joukkue.

Suvi Lempinen
suvi.lempinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi