Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

”Mäkihypyssä riskinä on kaatuminen, tämän lajin riski on syömishäiriö.”

Pekonisiivut ja nakinpalat tirisevät jyväskyläläisen hotellin buffetissa syyskuisena lauantaiaamuna. Rasvaisilla herkuilla on poikkeuksellisen huono menekki. Moni aamiaisvieraista ei edes vilkaise pekonipöytää vaan lastaa lautaselleen lähinnä salaattia. Jotkut rohkaistuvat ottamaan kananmunan, toiset palan ruisleipää.

Rasvaa ei ole myöskään hotellin asiakkaiden vyötäröillä, reisissä tai kasvoissa. Heistä moni on täällä ottaakseen osaa fitnesslajien SM-karsintoihin, eikä sitä voi olla huomaamatta. On kävelevän kivenmöhkäleen näköisiä miehiä ja rutikuivaksi riutuneita naisia. On peilailua, varustekassien räpläämistä ja kisajännityksestä kielivää hössötystä.

Kisailijoilla on takanaan kuukausien dieetti, kurinalainen elämä on jatkunut vähintään edellisestä syksystä. Valmistautuminen huipentuu illalla, kun naiset pukeutuvat korkokenkiin ja kimaltaviin bikineihin, maalaavat itsensä ruskeiksi ja nousevat hetkeksi lavalle arvosteltaviksi.

Lääkärinä en suosittelisi kilpafitnessiä kenellekään. Urheilulääkäri Pippa Laukka

Jyväskyläläisessä omakotitalossa hiuslakan ja rusketusvärin pistävä tuoksu tulee vastaan jo ulko-ovella. Iso ruokapöytä on levitetty täyteen kauneudenhoitotuotteita: irtoripsiä, tekokynsiä, meikkejä, rasvoja ja muotoiluaineita. Lisäksi on kasa nyssyköitä ja purnukoita, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla.

- Tervetuloa fitnesshelvettiin, talon emäntä Heidi Edelmann huikkaa.

Edelmann, 43, on fitnessin monitoiminainen: kilpailija, valmentaja ja personal trainer. Tänään hän valmistelee viittä tiimiläistään SM-karsintojen lavalle.

Viimeksi huhtikuussa itse kilpaillut Edelmann tunnetaan fitnessmummina. Hän on oikeastikin isoäiti, sillä Edelmannin 24-vuotiaalla tyttärellä on pieni vauva.

Jos on tosi leveä lantio ja kapeat hartiat, se on huono asia. Tuomari Piia Pajunen

Koko ikänsä urheilleella Edelmannilla on kokemusta muun muassa jalkapallosta, ratsastuksesta, hiihdosta ja maratonjuoksusta. Kaikkein palkitsevinta on hänen mukaansa kuitenkin fitness. Laji, jossa on yksinkertainen mutta mahdottoman kuuloinen tavoite: muokata vartalo täydelliseksi.

Fitnessissä arvostellaan lihaksikkuutta, urheilullisuutta ja kauneutta. Meikkitaiteilijat valmistelevat Annika Tiitisen kisakuntoon. Kuva: Mikko Vähäniitty
Tässä saa olla päivä päivältä parempi versio itsestään. Laura Simola, bikinifitness

Fitness on nyt pop.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen yläpitämän faktapankin mukaan kilpafitnessin harrastajia oli kymmenen vuotta sitten 180, nyt pelkästään SM-karsintoihin ilmoittautui 335 kilpailijaa. Tänä viikonloppuna Lahdessa järjestettävä Nordic Fitness Expo mainostaa olevansa Päijät-Hämeen vuoden suurin urheilutapahtuma: kilpailijoita on yli 500.

Fitnessblogeja on varovaisesti arvioituna satoja, nettivalmennusten tarjonta on kasvanut hurjasti, ja ilmiön ympärille on tehty useita tv-ohjelmia. Kuntosalibisnes on 2000-luvun suurimpia kasvualoja. Salit työllistävät yli 3 000 personal traineria, ja tavoitteellisia kuntosaliharrastajia on satojatuhansia. Buumi on nostanut myös Jutta Gustafsbergin ja Jari ”Bull” Mentulan kaltaisia laji-ihmisiä koko kansan julkkiksiksi.

Fitnessin suosiota on selitetty yhteiskunnan asenteilla. Esimerkiksi tutkijat Hannele Harjunen ja Karoliina Kytölä arvioivat, että länsimaisen elämäntahdin lujuus, epävarmuus ja nuoruuden ihannointi ohjaavat ihmisiä keskittymään omaan ruumiiseensa.

Lisäksi ulkonäkötrendit suosivat fitnessurheilua. Lajipiireissä käytetään slogania ”strong is the new skinny”, jonka mukaan voimakas naisvartalo on korvannut aiemman, langanlaihan kauneusihanteen.

Valmentaja Heidi Edelmann seuraa, kun Annika Tiitinen tekee harjoitusposeerauksia ennen elämänsä ensimmäistä kilpailua. Kuva: Mikko Vähäniitty

Samalla fitnessistä on tullut yksi ristiriitaisimmista urheilulajeista.

Vuonna 2011 lajivalikoimaan tullut bikinifitness houkutteli paljon uusia naisia kilpalavoille, mutta suosion myötä kasvoivat myös lieveilmiöt. Jos laittaa Googleen hakusanat ”fitness” ja ”kritiikki”, alkaa ruudulle tulla tarinoita, joissa ihmiset kertovat pakkomielteisen treenaamisen ja liian vähäisen ravinnon aiheuttamista ongelmista. On alavireisyyttä, väsymystä, itsetunto-ongelmia, ahmimista ja muita syömishäiriöitä.

Kriitikoiden mielestä fitnessurheilu ylläpitää juuri niitä arvoja ja asenteita, jotka yhteiskunnassa ovat pielessä: ulkonäkökeskeisyyttä, pinnallisuutta, naisten esineellistämistä ja jatkuvan vertailun ilmapiiriä.

Kuvaavaa on sekin, että kun kerroin työpalaverissa tekeväni fitnessjuttua, useampi kollega kävi varmistamassa, että ymmärrän suhtautua kohtaamiini kaunottariin kriittisesti.

Nettikeskustelujen perusteella lajia puolustetaan yhtä kiihkeästi kuin kritisoidaan. Heidi Edelmann ei kuitenkaan vaikuta ärtyneeltä, kun kysyn häneltä lajin negatiivisista mielikuvista.

- Jokaisessa lajissa on riskinsä. Mäkihypyssä riskinä on kaatuminen, tämän lajin riski on syömishäiriö, hän sanoo.

- Fitness ei tee kenestäkään syömishäiriöistä, mutta laji houkuttelee ihmisiä, jotka nauttivat itsensä kontrolloimisesta.

Vaarat konkretisoituvat kisadieetin jälkeen. Dieetti kestää usein yli 20 viikkoa, ja siinä kroppa tikistetään täysin rasvattomaksi. Samalla elimistö alkaa tottua pieniin ravintomääriin, joten normaaliin syömiseen palautuminen on tehtävä kurinalaisesti.

Harrastajat puhuvat käänteisestä dieetistä. Syömistä lisätään vähitellen, muuten pitkään hiottu kisavartalo voi turvota nopeasti.

Heidi Edelmann tarkastaa, että Mariam Sotamaan rusketusväri on levinnyt tasaisesti. Kuva: Mikko Vähäniitty

Lavalle nousemiseen on vielä tunteja, mutta Edelmannin kotona riittää vilinää. Rusketus on saatava tasaiseksi, hiukset näyttäviksi ja meikki viimeisteltyä. Hius- ja meikkitaiteilijat hääräävät kisailijoiden ympärillä. Edelmann auttaa Annika Tiitistä, 19, liimaamaan bikinin alaosan paikoilleen.

- Timantti jäi kiinni persiiseen, Edelmann sanoo

- Niin, minulla on timanttinen perse, Tiitinen vastaa.

Tunnelma on huumorintajuinen ja rento. Se tuntuu yllättävältä, sillä esimerkiksi Tiitinen on käynyt kolme vuotta määrätietoisesti salilla ja tähdännyt viimeisen vuoden vain tähän päivään. Hän vastailee kysymyksiin selällään pötköttäen, koska dieetin lopulla energiat ovat vähissä.

Tiitiselle riitti fitnesskilpailijalle harvinaisen lyhyt dieetti: 15 viikkoa. Tarkan ruokavalion noudattaminen tuntui silti raskaalta. Hiilihydraattien puute aiheutti ärtymystä ja väsymystä.

- Elämäni on ihan erilaista kuin kavereillani. Treenaaminen ja syöminen menevät ykköseksi, joten en halua mennä ravintolaan kiusaamaan itseäni omilla eväillä, Tiitinen kertoo.

Fitness-elämä on kaikin puolin kurinalaista. Jokainen ruoka-annos on ennalta määritelty, salilla käydään yleensä viidesti viikossa ja päälle tulevat lenkkeilyn kaltaiset aerobiset harjoitukset.

Bikinifitnessissä tavoite on kuitenkin ulkonäkö, eivät maalit, metrit tai sekunnit. Teen ennakkoluuloisen kysymyksen: onko tämä edes oikeaa urheilua?

Naiset hörähtävät joukolla nauruun. Laura Simola on pelannut salibandya nuorten SM-sarjassa, mutta bikinifitnessin rankkuus on hänen mukaansa aivan eri maailmasta.

- Tässä pitää pystyä maksimaaliseen urheilusuoritukseen vähällä ruoalla, jolloin henkistä kanttia testataan paljon enemmän.

Urheilusuorituksella ei tarkoiteta katsojille näkyvää noin viiden minuutin lavaesiintymistä vaan kaikkea sitä edeltänyttä liikuntaa. Ulkonäkö kisapäivänä on Simolan mukaan muutenkin illuusio.

- Eihän kukaan oikeasti näytä tältä, Simola sanoo ja räpsäyttää pitkiä irtoripsiään.

- Normaalisti me treenataan räkä poskella. Kun menen tänään kisojen jälkeen kotiin näissä meikeissä, mieheni ei varmaan edes tunnista minua.

On klisee sanoa harrastusta elämäntavaksi, mutta fitnessin kohdalla se on harvinaisen perusteltua. Ensimmäiseen bikinifitnesskilpailuunsa valmistautuva Mariam Sotamaa, 24, muistelee aiempaa uraansa kilpauinnissa tai voimistelussa.

- Se oli selkeää. Menin treeneihin ja sain tehdä niiden jälkeen tehdä mitä haluan. Fitnessissä itsensä mittaaminen jatkuu joka hetki. Syönkö tuon herkun vai en?

Bodyfitnesskilpailija Julia Liukkonen, 28, kertoo menevänsä joka ilta kahdeksalta nukkumaan ja nousevansa aamuneljältä lenkille. Rutiinit helpottavat myös 4- ja 7-vuotiaiden lasten hoitoa.- Ehkä olen vähän hullu, mutta jos tällaisesta tykkää, miksi sen lopettaisi.

Kisapäivän aikana haastattelen yli kymmentä fitnessurheilijaa, joista kaikki myöntävät, että homma on hemmetin rankkaa. Kaikki sanovat myös, että rankkuuden kestää, koska laji on niin palkitseva.

- Fitness sopii kaikille, jotka haluavat mitata itseään ja joilla on sisua. Ei voi ruveta itkemään ensimmäisestä vastoinkäymisestä, Edelmann sanoo.

Kuva: Mikko Vähäniitty

On syytä soittaa urheilulääkäri Pippa Laukalle. Laukasta tuli vuonna 2014 Suomen kuuluisin fitnesskriitikko, kun hän kirjoitti blogissaan bikinifitnessin olevan epäterveellistä ja epäinhimillistä pahoinvointiurheilua.

Laukka vakuuttaa heti olevansa samaa mieltä kuin kaksi vuotta sitten. Jos näkökulma on muuttunut, se on entistäkin fitnesskriittisempi.

- Lääkärinä en suosittelisi kilpafitnessiä kenellekään. Olisin myös todella pettynyt, jos joku kolmesta tyttärestäni aloittaisi sen, hän sanoo.

Laukan mukaan kisadieetti on elimistölle haitallinen suoritus. Jos kehon rasvamäärä laskee alle biologisen tasapainon, seuraa vaikeuksia: hormonitoiminnan ja aineenvaihdunnan ongelmia, väsymystä, ärtyneisyyttä, heikotusta, palautumisongelmia, kuukautisten poisjäämistä, vatsavaivoja ja kilpirauhasen toiminnan häiriöitä...

- Osa ongelmista realisoituu myöhemmin. Moniko nuori harrastaja ajattelee esimerkiksi lapsettomuutta tai vaihdevuosien luukatoa?

Yhdysvalloissa on järjestetty bikinifitnesskisoja myös lapsille, Suomessa nuorimmat kilpailijat ovat 18-vuotiaita. Kansainvälisen lajiliiton IFBB:n kisoissa on lapsifitnessiä seitsemänvuotiaista al­kaen.

Fitnessurheilun terveysongelmista on puhuttu paljon, mutta aiheesta ei ole juuri tutkimustietoa. Kilpafitnessiä tai kehonrakennusta harrastetaan lähinnä Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa.

Jyväskylän yliopistossa aloitettiin viime vuonna maailman ensimmäinen laajasti kilpafitnessin terveysvaikutuksia käsittelevä tutkimus. Tutkijat eivät suostu vielä kertomaan tuloksista, koska ne ovat lähdössä vertaisarvionteihin. Lajipiireissä kuitenkin huhutaan, että tutkimus kumoaisi epäilyjä, joiden mukaan fitness olisi haitallista terveydelle.

Pippa Laukka ei spekulaatiosta häkelly. Hän kertoo puhuvansa käytännön hoitotyötä tekevän lääkärin näkökulmasta. Vastaanotolle on tullut niin paljon ongelmiin joutuneita bikinifitnesskilpailijoita, että terveyshaittojen on oltava todellisia.

- Jos kisadieetti tehdään ohjeiden mukaan, pitää suhteen treenaamiseen ja ruokaan olla häiriintynyt, Laukka sanoo.

Fitness voi hänen mukaansa laukaista myös psyykkisiä ongelmia. Jos ihmisen itsetunto ja minäkäsitys ovat hauraita, saattaa valmentajan palaute tai kilpailumenestys saada liian suuren merkityksen.

- En ole tavannut yhtään fitnessurheilijaa, jonka psyyke olisi niin vahva, että muutokset kehossa eivät vaikuttaisi hänen mielialaansa. Mitä tapahtuu, jos paino nousee dieetin jälkeen ja itsetunto on perustunut sille, että ihminen on laiha?

Fitness on poikkeuksellinen laji. Esimerkiksi hiihdossa kisasuoritus on hiihtämistä ja hyvännäköinen vartalo tulee sivutuotteena. Fitnessissä kisasuoritus on oma keho: kilpailijat menevät vähäpukeisina lavalle ja heitä tiirataan tarkasti monesta suunnasta.

Edelmannin kotona valmistautuvat naiset eivät koe kilpailutilannetta ahdistavana. Talossa puhutaan prinsessaviikosta ja intoillaan, kuinka ihana hetki on edessä.

- Olen naisellinen nainen. Tykkään laittautua, kaunistautua ja esiintyä, Ma­riam Sotamaa hymyilee.

Tiimin viidestä kilpailijasta neljä on äitejä. Esimerkiksi Sotamaa pyörittää kuusilapsista taloutta, työskentelee kauneudenhoitoyrittäjänä ja tekee tilauksesta leivonnaistarjoiluja.

- Itseni hoitaminen oli jäänyt vähemmälle, kun tulin nuorena äidiksi. Usko tai älä: fitness toi elämääni tasapainoa ja järjestelmällisyyttä.

Edelmann kertoo haastattelevansa tiimiinsä tulijat tarkasti ja varmistavansa, että heillä on realistiset tavoitteet.

- Jotkut lähtevät vääristä syistä tähän hommaan. Nuoret ovat hirveän huomionhakuisia, he haluavat ruveta pitämään blogia ja laittaa treenikuvia Instagramiin.

Edelmannin tiimi löytää kisapaikalta tyhjän pukuhuoneen. Ennen lavalle menemistä lihakset pumpataan esiin. Kuva: Mikko Vähäniitty

Naiset on maalattu ja bikinit puettu. On aika siirtyä kisapaikalle.

Olen keskustellut lajista tuntikausia mutta en ole vieläkään täysin ymmärtänyt, miksi naiset ovat ryhtyneet rääkkiin. Tajuan tavoitteellisen saliharjoittelun innostavuuden. Ymmärrän, että ihmiset voivat saada mielihyvää tiukasta dieetistä ja kurinalaisesta elämäntavasta.

Silti en pysty uskomaan, että lyhyt kisasuoritus kerran vuodessa tekisi kaikesta vaivan arvoista.

- Eihän kisaaminen ole tärkein juttu, Simola pohtii.

- Parasta on oman kehityksen näkeminen. Tässä saa olla päivä päivältä parempi versio itsestään.

Laji on läpeensä kaupallinen. Lisäravinnemainokset täyttävät kisapaikat ja alan julkaisut, ja Edelmannin valmennettavat harmittelevat kansainvälisen amatöörikilpailun Ben Weider Cupin korkeita osallistumismaksuja. Kisailijoiden on pulitettava yli 200 euroa päästäkseen lavalle.

Urheilijioden on kuitenkin turha haaveilla suurista tuloista. Suomessa on neljä bikinifitnessammattilaista, jotka kilpailevat kansainvälisellä pro-tasolla. Palkintosummat ovat pro-kisailija Jaana Malytchevan mukaan muutamia tuhansia dollareita eivätkä elätä ketään.

Kisamenestyksen tuoma julkisuus voi kuitenkin auttaa tekemään rahaa. Malytche­va tekee fitnessmallin keikkoja, Edelmannin valmennuspalveluiden suosio kasvoi rajusti, kun hän voitti athletic fitnessin SM-hopeaa.

- Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut markkinoida itseäni.

Kuva: Mikko Vähäniitty

H-hetkeen on enää kymmeniä minuutteja, ja minusta tuntuu siltä, että vasta nyt olen fitnesshelvetissä. Maalattuja, kärttyisiä ja jännittyneitä naisia tungeksii lavan takana ahtailla käytävillä. Joku pumppaa lihaksia esiin jumppakepillä, toinen tankkaa energiaa suklaapatukoista.

Viime hetken valmistautumiseen liittyy Edelmannin mukaan salaisuuksia, joista ei voi kertoa lehdessä. Esimerkiksi kikkoja lihaserottuvuuden esiin tuomiseksi ei haluta paljastaa tiimin ulkopuolisille.

Taviskatsojan silmin lihaserottuvuutta tai muita arvostelukriteereitä on vaikea hahmottaa. Kaikki naiset näyttävät yhtä kireiltä ja lihaksikkailta. Tuomari Piia Pajunen kuitenkin vakuuttaa, että parhaiden löytäminen on suhteellisen helppoa.

- Lajista riippumatta haetaan x-mallin vartaloa, kireyttä ja lihaspyöreyttä. Tuomarien esteettinen silmä harjaantuu, ja oikeat asiat oppii huomaamaan.

Arvostelu kuulostaa autokaupan mainokselta. Pajunen puhuu sporttisen tyylikkäästä kokonaisuudesta ja symmetrisen tasapainoisesta kokonaispaketista. Menestykseen vaikuttavat myös ihmisen luontaiset mittasuhteet, minkä osa kilpailijoista kokee turhauttavana.

- Jos on tosi leveä lantio ja kapeat hartiat, se on huono asia, Pajunen sanoo.

Erityisesti bikinifitnessissä korostuu kilpailijan kauneus. Se tuntuu jopa ulkonäköurheilussa kohtuuttomalta. Mitä tapahtui kauneudelle katsojan silmässä?

- Kauneus on katsojan silmissä, katsojia olemme me tuomarit. Tuomarit näkevät kauneuden yllättävän yhdenmukaisesti, Pajunen sanoo.

Tätä hetkeä varten on valmistauduttu vähintään vuosi. Lavatuomari Piia Pajunen varmistaa, että kilpailijat ovat oikeilla paikoillaan. Kuva: Mikko Vähäniitty

- Vau, mikä peba, Annika!

Kisatapahtuma on hämmentävä kokemus. Samanlaisia kannustushuutoja pidettäisiin monessa muussa yhteydessä loukkaavina, mutta fitnessvartaloiden kuuluukin olla katsojien objekteina.

Häpeilemätön ulkonäkökeskeisyys korostuu, kun kilpailijat kääntävät peppunsa katsomoa kohti. Yleisö hurraa ja viheltää.

- Ai-jai-jaiii, näyttää hyvältä!

Naiset vaikuttavat olevan fitnessmaailman valtiaita, sillä katsojia on enemmän ja tunnelma korkeammalla kuin miesten kehonrakennuksessa aamulla. Lavaesiintyminen tuntuu myös olevan naisille luontaisempaa.

- Miehet ajattelevat, että se riittää, kun tulee lihaksikkaana lavalle ja seisoo siinä, Pajunen sanoo.

Annika Tiitinen voittaa oman sarjansa, saa pokaalin ja itkee ilosta. "Kaikki on todellakin ollut tämän arvoista", hän sanoo. Kuva: Mikko Vähäniitty

Ovatko fitnesskisailijat hyvännäköisiä?

En tiedä, onko kysymys ylipäätään sovelias, mutta se on pyörinyt päässäni koko päivän. Äärimmäinen rasvattomuus ja lihaksikkuus on minusta esteettisesti vieraannuttavaa, joten kysyn näkemystä muilta katsojilta.

He katsovat minua kuin ääliötä. Tietysti naiset ovat kauniita, sanotaan. Katso nyt tuotakin kroppaa. Samalla selviää, että paikalla ei ole lisäkseni juuri muita taviskatsojia. Ensimmäisen haastateltavan lapsi kilpailee, toinen harjoittelee fitnesstiimissä, kolmas on auttanut kilpailijaa meikkaamaan. Hän sentään ymmärtää ihmetystäni.

- Tässä lajissa on omanlaistaan kauneutta. Kun sinä näet mielestäsi hyvännäköisen farkkupepun, se on todennäköisesti pyöreä, koska siinä on rasvaa. Sellainen ei täällä pärjäisi.

Kisat päättyvät iltakahdeksalta. Edelmannin tiimi menestyy hyvin. Tiitinen voittaa sarjansa ja purskahtaa lavan takana ilon kyyneliin.

- En ole kokenut koskaan mitään vastaavaa, hän sopertaa takahuoneessa.

Siinä missä jääkiekkoilijat juhlivat voittoja kaupungin yössä, ei fitnessurheiluun kuulu rilluttelua. Osa kilpailijoista on suunnitellut herkuttelevansa jotain kisan jälkeen, Tiitinen ei halua mitään ylimääräistä. Täydellisen vartalon tavoittelu on jatkuva prosessi.

- Vesikin maistuu hyvältä.

Mariam Sotamaan (vas) kilpailu päättyy pettymyksen kyyneliin. Hän aloittaa heti seuraavana päivänä valmistautumisen uusiin kisoihin. Kuva: Mikko Vähäniitty

Mariam Sotamaa poistuu kisapaikalta itkuisena. Hän putosi kisasta heti alussa. Sotamaa hakee iltaruoaksi pizzan ja kebabin ja julkaisee blogissaan kuvan ”turvonneesta naamastaan”.

Hän kirjoittaa: ”Nyt tiedän puutteeni ja tiedän kuinka kireä ja pieni mun aivan oikeasti pitää olla.”

Seuraavat kisat ovat keväällä.

Fitnessurheilu

1 Fitnessurheilussa kilpaillaan fyysisellä ulkomuodolla sekä joissain lajeissa myös toiminnallisuudella.

2 Fitnessissä on useita eri alalajeja ja kilpailuluokkia. Naisten lajeja ovat bikini­fitness, bodyfitness, fitness ja women’s physique. Miehet kilpailevat classic bodybuildingissa ja physiquessa.

3 Lajien erot perustuvat lihas­massaan, lihaserottuvuuteen ja lavalla tehtäviin suorituksiin.

4 Bikinifitnessissä kilpailijoilla on vähiten lihasmassaa ja arvostelussa huomioidaan myös kasvot ja hiukset. Lähde: Suomen Fitnessurheilu ry

Kärki Heikki
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi