Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Urheilu

Parkourin suosio ei laannu

Ohjaaja Tuomas Katila jakoi leiridiplomeja ylävitosten eli yläfemmojen kera Lahden Parkour Akatemian kesäleirin lopuksi. Suosituilla leireillä on kesälkuun alkupuoliskolla temppuillut useita kymmeniä lapsia ja nuoria Kuva: Samuli Ikäheimo

Vaikka pian on kulunut jo vuosikymmen parkourin buumin rantautumisesta Suomeen, lopun merkkejä ei ole näköpiirissä. Vuonna 2008 perustetun Lahden Parkour Akatemian toiminnassa on mukana noin 700 jäsentä, eikä määrä ole osoittanut laskun merkkejä. Tämän lisäksi Mustankallion parkourhallilla järjestetään viikonloppuisin useita syntymäpäiväjuhlia, joten hallin käyttäjäluvut kipuavat viikoittain noin tuhanteen ihmiseen. Lahden Parkour Akatemian kesäleiritoiminta laajenee tänä kesänä myös lähikuntiin, kun leirejä järjestetään ensimmäistä kertaa Lahden lisäksi myös Lammilla, Hartolassa ja Mäntsälässä.

- Parkour on siitä mukava laji, että sitä voi harrastaa melkeinpä missä vain: urbaanissa kaupunkiympäristössä, pihoilla, puistoissa, metsissä, tai lajiin soveltuvassa sisätilassa, kuten parkourhallissa, Lahden Parkour Akatemian perustaja Juho Kallio sanoo.

- Lajin toinen hyvä ominaisuus on, että tämä on luova laji. Tekemistä voi löytää millaisista esteistä tahansa, millaisilla tavoilla tahansa. Luovuutta voi käyttää lähes rajattomasti.

Parkourin ytimessä on Kallion mukaan ylittää este tai suorittaa jokin annettu haaste omalla tavallaan. Siis keksiä oma tapa tehdä jokin jo opittu temppu, muovaten jo opittuja tekniikoita.

Spotteja, esteitä, haasteita

Parkouria harrastetaan usein porukoissa, siten, että valitaan ensiksi hyvä spotti. Spotilla tarkoitetaan harjoittelukohdetta. Spotti voi olla vaikkapa koulun piha tai jokin puisto. Spotissa puolestaan on erilaisia esteitä, esimerkiksi aitoja, muureja, seiniä, puita tai kiviä. Esteellä tavoitteena voi olla tempun oppiminen ja onnistuminen, tai sitten sen kehittäminen, hiominen tai parantaminen. Lähtökohtaisesti parkourissa valitaan aina jokin alkupiste A, josta lähdetään liikkeelle, ja loppupiste B, johon täytyy päästä. Välimatka alku- ja loppupisteen välillä tulisi edetä mahdollisimman sulavasti. Parkourille ovat lisäksi ominaisia erilaiset haasteet, joita voi antaa itselle tai muille. Tästä esimerkki voi olla vaikka sellainen haaste, jossa pitää kiertää määrätty puu ainoastaan käsiä käyttämällä, siis oksien avulla kiipeämällä ja roikkumalla.

Kaupunkietenemisestä akrobatiaan

Vaikka Kallion mukaan parkourin buumi ei ole laantunut, hän myöntää, että sen sisältö on muuttunut hiukan.

- Akrobatian rooli on noussut valtavasti ja siitä on tullut iso osa parkouria. Kaupunkiympäristössä etenemisestä on siirrytty enemmän kohti temppuilua, kuten hyppyjä ja voltteja.

Parkour on lajina aavistuksen enemmän poikien suosiossa. Tilanne kuitenkin vaihtelee ikäluokittain. Alle 7-vuotiaista harrastajista melkein puolet on tyttöjä. Yli 7-vuotiaista sitten huomattavasti harvempi.

- Akrobatiasta ja temppuilusta pitävillä tytöillä on tapana hakeutua ennemmin voimistelun ja cheerleadingin pariin kuin parkourin.

- Eikä se ole tavallaan ihme, sillä parkour ja cheerleading ovat lajeina yllättävän samankaltaisia. Molemmissa voltit ja akrobaattiset temput näyttelevät nykyään hyvin suurta osaa, Kallio päättää.

Aino Kattilakoski
aino.kattilakoski@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi