Mäkihyppy on edelleen lähellä MM-kultamitalistin sydäntä - Juhani Kärkinen aikoo tänäkin vuonna paikan päälle kisakatsomoon

Juhani Kärkinen hyppäsi mestariksi jopa 100 000 katsojan edessä vuoden 1958 MM-kisoissa. Helge Heinonen

Tuomas Räihä

- 1950-luvun alussa Hiihtoseura perusti valmennusryhmän, jossa oli yhdeksän kaveria. Ryhmän ensimmäisessä palaverissa Bromanin Juppa, joka oli valittu meidän valmentajaksemme, kertoi mitä tehdään ja millä tavoin. Tavoitteena oli, että siitä porukasta saadaan kotikisoihin lahtelainen maailmanmestari, Kärkinen kertoo.

Kärkinen keräsi menestystä läpi 1950-luvun. Lopullinen läpimurto Suomen parhaaksi hyppääjäksi tapahtui MM-kisakaudella, kun Kärkinen voitti kaikki katsastuskilpailut ja suomenmestaruuden. Ennen kauden päätapahtumaa kunnossa tapahtui hetkellinen notkahdus.

- Siinä oli jakso, jolloin treenasin ehkä liian kovaa, ja olin ehkä ylikunnossa. Pidin pienen tauon, ja pääsin takaisin. Pari viikkoa ennen kisoja hyppy oli vähän kateissa, mutta viikkoa ennen se löytyi taas.

MM-kisojen viimeisenä päivänä hypättyä mäkikisaa oli Lahden stadionille saapunut katsomaan jopa 100 000 silmäparia. Kärkisen mukaan tunnelman aisti mäkitorniin asti.

- Kohina ja kannustus olivat valmiina jo muutamaa hyppääjää ennen kuin kotimaan kaveri tuli vuoroon, Kärkinen muistelee.

Itse kilpailu ratkesi suurelta osin jo ensimmäiseen hyppyyn. Kierroksen puolivälissä hypännyt Kärkinen leiskautti metrikaupalla pidemmälle kuin muut, ja voitto oli lähes varma.

- Toinen hyppy oli onnistuessaan periaatteessa muodollisuus. Kun järjestäjät vielä pudottivat vauhteja, se helpotti asiaa. Otin toisen hypyn varman päälle, ilman minkäänlaisia riskejä kaatumisesta.

Kisan jälkeen palkinnot jaettiin stadionilla ja myöhemmin kunniapalkinnot urheilutalolla. Voiton juhliminen jäi kuitenkin vähäiseksi.

- Itse juhlat eivät olleet mistään kotoisin. Siihen aikaan Hiihtoseura tarjosi Seurahuoneella illallisen. Käytiin syömässä ja siinä olivat ne juhlat, Kärkinen toteaa nauraen.

Nykyään Kärkisen rakkain harrastus on golf, jota hän pelaa mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Golfin peluukin lähti tavallaan liikkeelle maailmanmestaruudesta. Vuoden 1958 kisojen jälkeen Kärkinen ja kisoissa toiseksi hypännyt Ensio Hyytiä kutsuttiin Kanadan Vancouveriin hyppäämään kilpaa. Kesäisissä oloissa hypättiin kilpaa kuusi kertaa viidessä päivässä. Vapaa-aikaakin reissuun mahtui, ja amerikkalaishyppääjä Rudy Maki tutustutti Kärkisen golfiin.

Myös mäkihyppy on edelleen lähellä Kärkisen sydäntä. Hän kertoo seuraavansa kaikki tv:stä tulevat kilpailut. Tulevia MM-kisoja hän katsoo paikan päällä stadionilla, vaikka ei uskokaan suomalaisten mäkimenestykseen.

- Tällä hetkellä suomalainen taso näyttää hyvin, hyvin vaatimattomalta. Minun on vaikea lähteä arvostelemaan, mitä on tehty oikein ja mitä väärin. Sen minä kyllä tiedän, mitä me teimme aikoinaan ja millä tavoin. Ajat ovat tietysti muuttuneet, Kärkinen pohtii.

- Periaate mäkihypyssä on kuitenkin edelleen sama: ylämäen antama vauhti pitää säilyttää ponnistussuorituksen aikana mahdollisimman hyvin. Se, joka sen parhaiten tekee, lentää yleensä pisimmälle, hän jatkaa.

Salppurimuistoni

Vuonna 1962 Salppurin kisoissa hypättiin karsinta, johon kaikki osallistuivat. Minulla kävi niin huono tuuri, että suksi putosi kesken ilmalennon. En sitten päässyt kisaan. Menin Hiihtoseuran toimistolle ja sanoin siellä, että seuraavana vuonna tulen ja voitan. Niinhän minä voitin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.