Estejuoksija Topi Raitasen MM-matka Eugeneen meni pilalle, kun ruoka ja juoma eivät liikkuneet miehen sisällä toivotulla tavalla. Kuukautta myöhemmin hän vakuutteli olevansa kunnossa, mutta pientä salaperäisyyttä oli aistittavissa maanantaina päivää ennen 3 000 metrin esteiden alkueriä.
– Kiitos, ihan hyvää kuuluu. Aurinko paistaa, ja treenit on tehty, Raitanen kertoi STT:lle Suomen joukkueen hotellilla.
München ei ole Raitaselle tuttu kaupunki, mutta olympiastadionin komeat puitteet miellyttivät.
– Aamulla kävin verryttelykentällä viimeistelytreenissä ja stadionilla katsomassa tunnelmaa. Legendaarinen paikka.
Raitanen tietää suomalaisten kestävyysjuoksijoiden menestyshistorian Münchenin 1972 olympialaisissa. Lasse Virenin 5 000 ja 10 000 metrin sekä Pekka Vasalan 1 500 metrin kullat ja Tapio Kantasen 3 000 metrin esteiden pronssi ovat tutut.
– Hienosti siellä on juostu. Se on yksi legendaarisimmista stadioneista suomalaisen kestävyysjuoksun historiassa, Raitanen tunnelmoi.
Tavoitteilla ei revitellä
Raitanen ylsi viime vuonna Tokion olympialaisissa finaaliin ja kahdeksanneksi.
– Lähden juoksemaan alkuerää ja tavoittelemaan finaalipaikkaa. Askel kerrallaan. Energiaa koneeseen ja kohti alkuerää. Sää ei hirvitä. Ei täällä niin kuuma ole kuin monissa muissa kilpailuissa. Pitää viilentää itseä liiveillä ja nesteillä ennen kisaa.
Ennen kautta tiedotusvälineet ja yleisö ovat luoneet hänelle mitalipainetta EM-kilpailuihin, mutta Eugenen pettymyksen jälkeen on ollut hiljaisempaa.
– En tiedä, pudottiko se niitä odotuksia. Minä en ole yhtään lehtijuttua kirjoittanut, joten en tiedä, mitä siellä kynän toisella puolella on. Juostaan ensin alkuerä, Raitanen velmuili.
– Tuskin ennätystä tarvitsee juosta alkuerässä, mutta hereillä pitää olla. Siellä on tiivis pakka porukkaa.
Raitanen palasi radalle Kalevan kisoissa Joensuussa ja otti näytöstyyliin Suomen mestaruuden. Kuinka paljon luottoa kisat toivat?
– Tuntuu tuoneen enemmän muille kuin itselle. Tiedän, mitä olen tehnyt kesän aikana. Se oli vahva veto, ja siitä on hyvä jatkaa.
Mihin olet tyytyväinen viikon jälkeen?
– Niin, olen luonut omia tavoitteita, mutta tässä kohtaa niitä ei revitellä. Talvella ne antavat paljon tsemppiä harjoitteluun. Tiedän, että kaikki on mahdollista, mutta ensin pitää ansaita paikka kilpailuun, jossa mitalit jaetaan.
Julkinen mitalitavoite
Siinä missä Raitanen on varovainen sanoissaan, moukarinheittäjät Silja Kosonen ja Krista Tervo eivät piilottele mitalitavoitteitaan. Tiistaina karsinnan kimppuun käy myös Sara Killinen.
– Tavoitteena on päästä finaaliin. Pään pitää kestää ja tekniikan toimia, Kalevan kisoissa EM-paikan varmistanut Killinen sanoi.
– Epäilen, että 69–70 metriä pitää heittää karsinnassa.
MM-kilpailujen seitsemäs Kosonen ja kymmenes Tervo nyökyttelivät vieressä.
– Eugenessa tuli olo, että karsinnasta voi selvitä. Mitalia lähden hakemaan, Tervo paalutti.
Kosonen opiskelee yliopistossa saksaa. Oletko käyttänyt kieltä kisamatkalla?
– En ole hirveästi puhunut. Osaan lauseita, mutta paikalliset vastaavat nopealla tavalla, joten joutuisin vaihtamaan englantiin.
Opeteltavaa riittää, mutta moukari lentää mukavasti.
– Heitin täällä lauantaina perushelppoja heittoja. Podiumille olisi siisti päästä, suoritusvarmuudestaan tunnettu Kosonen tuumi.