Suomen Hiihtoliitto julkaisi keskiviikkona Mika Kojonkosken lajijohtajasopimuksen, jonka puitteissa hän ottaa vastuulleen mäkihypyn ja yhdistetyn valmennus- ja koulutusjärjestelmän rakentamisen.
Kojonkoski on toiminut urallaan muun muassa Itävallan, Suomen ja Norjan mäkihyppymaajoukkueiden päävalmentajana ja palaa 20 vuoden jälkeen Hiihtoliiton leipiin. Kojonkoski lähti Suomen päävalmentajan paikalta Norjaan 2002 ja jätti Suomen maajoukkueen päävalmentajan tehtävän Tommi Nikuselle, jonka aikana suomalaishyppääjät menestyivät vielä erinomaisesti. Viime vuosina ilonaiheisiin ovat lukeutuneet toiselle kierrokselle pääsemiset.
Onko kenttäväen tahto ollut saada Kojonkosken tapainen meritoitunut tekijä tehtävään johtamaan paluuta menestysuralle?
– Viimeiset yli kymmenen vuotta on ollut kohtuullisen heikkoa menestystä, joten kenttäväellä on herkkyys ja halu muutokselle, Kojonkoski aloitti urakkansa ruotimisen STT:lle tiedotustilaisuuden virallisen osuuden jälkeen.
– Mitä olen keskustellut valmentajien kanssa, olen saanut poikkeuksellisen hyvän tuen. Ratkaisevaa oli myös se, että edelliset maajoukkuevalmentajat Lauri Hakola ja Janne Väätäinen pitivät sitä (lajijohtajan palkkaamista) oman jatkamisen edellytyksenä.
Väätäinen jatkaa edelleen mäkimiesten päävalmentajana.
– Uskoisin, että suomalaisen mäkihypyn tekijät ovat isolla rintamalla pyrkimässä uuteen nousuun ja valmiit laittamaan lusikkansa yhteiseen soppaan. Nyt ei ole kysymys vain Mika Kojonkosken show'sta, vaan yhdessä haemme parempia tapoja toimia, Kojonkoski sanoi.
Valmentajan sielu ja solu
Antti Kuisma nimettiin yhdistetyn miesten maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi. Petter Kukkosta tehtävässä seuraava Kuisma on valmentanut 12 vuoden ajan nuorten maajoukkueessa.
Kojonkosken siipien suojissa mäkihyppy ja yhdistetty aikovat tiivistää yhteistyötään harjoittelussa ja välinekehityksessä. Kojonkoski myöntää Suomen jääneen jälkeen mäkihypyn välinekehityksessä.
– Kyse on muustakin kuin hyppyhaalareista, joihin keskustelu keskittyy. Välinekehitykseen liittyvät myös suksi, side, mono ja monoon laitettava kiila, lajijohtaja avasi.
Onko lajijohtaja enemmän kauluspaita vai tuulipuku päällä?
– Vähemmän olen kauluspaita päällä. Kiinan-projektissa huomasin, että mitä lähempänä olen tekemistä, sitä enemmän nautin. On mahdollista tehdä konkreettisia asioita ja muutosta. Siinä tuli uudestaan esiin, että minun sielu ja solu ovat valmentajan sielu ja solu, Kojonkoski avasi Kiinan mäkihypyn olympiaprojektin aikana tekemiään havaintoja.
Kojonkoski ei siis aio jähmettyä "toimistokerrokseen".
– Yhteisten keskustelujen jälkeen päädyttiin lajijohtajan rooliin, joka on kädet savessa -lajijohtajan rooli. Yritän kädet savessa auttaa meidän valmentajia ja olla tuulipuku päällä.
Antti Kuisma ei tule pystymetsästä, mutta naama ei ole liian kulunut
Suomen yhdistetyn arvokilpailumitalikantaan palauttanut Kukkonen ilmoitti jo talvella, ettei jatka päävalmentajana ja jätti täytettäväksi suuret monot.
Kymmenen vuoden aikana hän todisti osaamisensa valmentajana ja nousi esiin myös urheilijoidensa äänekkäänä puolustajana. Kuisma on valmis päävalmentajaksi, vaikka edeltäjän perintö on vahva ja jättää näytettävää myös seuraajalle.
– Kaikki urheilijat ovat minulle erittäin tuttuja, koska he ovat menneet läpi nuorten maajoukkueestamme, Kuisma mainitsi STT:lle yhden vahvuutensa.
Torinon olympialaisten 2006 yhdistetyn joukkuekilpailun pronssimitalisti Kuisma valmensi nuorten maajoukkuetta yli vuosikymmenen ajan.
– Suurimmalle osalle olen ollut jossain vaiheessa myös henkilökohtainen valmentaja. Tunnen urheilijoiden matkan, mitä virheitä on tehty, ja mitä on tehty hyvin. Pidän sitä etuna, kun tunnen urheilijat, enkä tule pystymetsästä. Toisaalta naamani ei ole liian kulunut viime vuosina, kun olen ollut pienen etäisyyden päässä.
Kojonkoski on selkänoja
Kärkiurheilijoiden ongelmat ovat olleet samat. Ilkka Herola ja loukkaantumisista kärsinyt Eero Hirvonen tömähtävät alastulorinteeseen liian varhain. Kumpikin kuuluu yhdistetyn parhaimpiin hiihtäjiin, mutta useilla minuuteilla häviäminen mäessä johtaa harvoin palkintokorokkeelle hiihdon päätteeksi.
Nuoremmista Kuismaa ilahduttavat Perttu Reposen ja Arttu Mäkiahon väläytykset, mutta rutiinia pitäisi saada lisää. Mäessä tämä pätee kaikkiin suomalaisiin.
– Kaikilla urheilijoilla on ollut jossain vaiheessa riittävä taso, myös mäessä. Perustaso pitää saada korkealle, jotta perussuoritus riittää eikä tarvitse tehdä taikatemppuja mäessä. Muuten tulee liikaa ajatusta ja painetta hommaan.
Kuisma tervehtii ilolla sitä, että Mika Kojonkoski pestattiin mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajaksi.
– Pidän sitä tärkeänä ja hienona asiana, että Mika on johtohahmona koordinoimassa, auttamassa, sparraamassa ja vetämässä yhteen porukkaa. Saamme tarkennuksia hyppääjän polkuun. Ehkä voimat mäkihypyn kanssa yhdistämällä pääsemme seuraavalle tasolle.