Yhdistetyn normaalimäen kilpailu Pekingin olympialaisissa kehittyi hiihto-osuudella huikeaksi kirikilvaksi. Suomalaisen oli kuitenkin vaikea ihailla Vinzenz Geigerin ällistyttävää kiriä olympiavoittoon, kun Ilkka Herola ei ylettynyt mitalikamppailuun.
Geiger otti kultamitalin Saksaan kukistamalla Norjan Jörgen Graabakin 0,8 ja Itävallan Lukas Greidererin 6,6 sekunnilla. Itävallan Johannes Lamparter oli neljäs, stadionilla kärjestä viidenneksi pudonnut Johannes Rydzek piti Herolan kuudentena.
Kahdeksantena hiihtoon päässyt Herola hiihti kilpailun samassa ryhmässä kärkikaksikon kanssa, mutta jäi lopussa 25 sekuntia voittajasta.
– Sain hyvän paikan hiihtoon, mutta ladulla ei ollut minun päivä, Herola totesi.
– En tiedä, mikä siinä maksoi. Pysyin matkavauhdissa ihan hyvin, mutta eväät oli syöty täysin vikalle kiekalle lähtiessä. En tiedä, minkä takia en pystynyt tulemaan mukana riittävän taloudellisesti.
Suksivalinta askarrutti
Herola lähti alussa takaa-ajoon, mutta jättäytyi ensimmäisen 2,5 kilometrin kierroksen jälkeen seuraamaan takaa-ajoryhmän vetureita Geigeria ja Graabakia.
– Oli tarkoitus aloittaa rauhassa ja luottaa, että viimeisellä kierroksella pystyy tekemään aika paljon, jos on hyvissä voimissa. Pelikirjan mukaan meni, mutta olin viimeisen kierroksen ihan jojona, vaikka siinä piti alkaa ne minun vahvuudet, Herola jatkoi.
– Vauhdinjako oli hyvä, koska meidän letkastahan kärkikaksikko kuitenkin tuli.
Herola taustajoukkoineen ennakoi aivan oikein, että viimeiselle kierrokselle piti päästä hyvävoimaisena. Nyt se ei Herolalta onnistunut, vaikka häntä pidetään lajin sitkeimpänä hiihtäjänä.
Sivulauseesta saattoi päätellä, että MM-kisojen hopeamitalistilla taisi olla välinepulmia.
– Voi olla, että tuli valittua väärä kapula, Herola paljasti.
– Ei voi absoluuttisesti sitä tässä sanoa, eikä tätä voi senkään piikkiin laittaa. Voi olla, että oli vain huono päivä.
Suurmäessä uusi yritys
Herola oli mitalisijojen tuntumassa viimeisellä kierroksella ja hiihti maaliin viimeisillä voimanrippeillään.
– Loppu oli hengissä selviytymistä. Jossain toisessa kilpailussa olisin ehkä antanut henkisesti periksi aiemmin ja päässyt vähemmällä, Herola kuvaili loppua.
– Kun tässä kelissä katkaisee itsensä, sitä kohmettuu niin, että näkö menee, sormet ja jalat ovat ihan tunnottomat. Ei pysty enää toimimaan. Piti 15 minuuttia kerätä itseä, että pystyi vaihtamaan kuivia vaatteita.
Herola toivoi, että hän saisi vielä suurmäen kilpailussa yhtä hyvän tilaisuuden hiihto-osuudelle.
– Tämä meni vihkoon, mutta onneksi on vielä toinen yritys. Samoin tavoittein suurmäen kilpailuun, Herola kaavaili.
Hatunnosto voittajalle
Kilpailun voittanut Vinzenz Geiger sai Herolalta täyden tunnustuksen.
– Hatunnosto voittajalle, hieno hiihto häneltä, Herola kehui.
– Tulimme oikeastaan yhtä aikaa stadionille, ja maalissa ero oli 25 sekuntia. Jotain siinä tapahtui siis vähän eri lailla kuin meikäläisellä.
Herola laskee Geigerin lajin viiden parhaan hiihtäjän joukkoon.
– Hän on porukan kovin kirimies varsinkin rankoissa oloissa, ja kovimmillaan hän pystyy hiihtämään myös parhaita hiihtoaikoja, Herola jatkoi kehujaan.
– Hyvänä päivänä hänelle ei mahda kukaan mitään. Kova ukko.
Jalkakrampit yllättivät Eero Hirvosen
Eero Hirvonen oli yhdistetyn normaalimäen kilpailussa 17:s vajaan kahden minuutin päässä kärjestä Pekingin olympialaisissa. Hirvonen kohensi hiihdossa asemiaan kaksi sijaa kuten kuudenneksi hiihtänyt Ilkka Herola.
Perttu Reponen nousi hiihdossa kuusi pykälää sijalle 22 ja Arttu Mäkiaho neljän ohituksen verran sijalle 23. Reponen pääsi joukkuetoverin edelle loppusuoran kirissä.
– Olisi voinut aika paljon paremminkin mennä, Hirvonen arvioi suoritustaan.
Tovin harkittuaan Hirvonen kovensi tuomiota.
– Uskoin, että pystyn kilpailussa kauden parhaaseen hyppyyn ja kauden parhaaseen hiihtoon. Ja molemmat menivät ihan päin persettä, Hirvonen täsmensi.
Hirvonen kertoi kärsineensä hiihdossa reisien krampeista. Mäkiosuudella kaikki oli kunnossa, mutta reidet alkoivat piiputtaa jo hiihto-osuuden alkuverryttelyssä.
– En tiedä, oliko nestetasapainossa tai jossain vikaa. Tein kuitenkin kaiken niin hyvin kuin pystyin ja olo oli hiihtoon asti aivan hyvä.
Reposella nousujohteinen hiihto
Reponen oli tyytyväinen hiihto-osuuteen, johon hän lähti hieman huolestuneena hengitysongelmiensa takia.
– Hengitys oli yllättävän hyvä, huojentunut fiilis siitä. Se toimi nyt suht normaalisti. Luulisi, että ne ongelmat olisivat nyt takanapäin, Reponen kertoi.
Matkalla ei ollut muitakaan pulmia.
– Sain hiihdettyä suht nousujohteisen kisan. Olen ihan tyytyväinen, koska tuossa se taso varmaan oli, Reponen jatkoi.
Mäkiaho arveli, että hän tuli hiihtäneeksi kilpailun tarpeettoman varovaisesti.
– Ei ihan paska, muttei hyväkään, Mäkiaho tiivisti 10 kilometrin taipaleen.
– Ensimmäinen puolikas oli vähän varovainen. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä tuntui, että olisi voinut olla väsyneempikin. Jäi voimia varastoon.
Mäkiaho odotti kilpailusta rankempaa.
– Keli oli tänään aika liukas verrattuna aiempiin päiviin. Se helpotti menoa, Mäkiaho kertoi.