Pelicansin A-nuorten nimilista vilisee tuttuja sukunimiä – "Iskä tietää paljon jääkiekosta, joten kannattaa aina välillä olla korvat höröllään"

Lahtelaisten A-juniorijoukkueessa pelaa kymmenkunta toisen polven huippupalloilijaa. Nimistä suurin osa on tuttuja jääkiekon puolelta, mutta yksi muistetaan nurmikentiltä.

Patrik Satosaari ja Atte Peltonen ovat saaneet isiltään neuvoja, muttei painostusta kiekkoiluun. Sami Lettojärvi

Eerikki Lyytikäinen

Rovio, Satosaari, Peltonen, Uusikartano, Jämsen, Kiiskinen, Parviainen ja Koivunen. Näiden nimien pitäisi herättää lahtelaisen lätkäfanin horroksesta.

Kyseiset herrasmiehet ovat piirtäneet puumerkkinsä tukevilla kirjaimilla mastokaupungin palloilukulttuuriin.

Nyt tulessa on nuorempi polvi. Pelicansin A-nuorten tämän kauden pelaajalistassa on jopa poikkeuksellisen paljon toisen polven kiekkoilijoita. Poikkeustapaus yllä luetelluista nimistä on Turusta Lahteen siirtynyt maalivahti ­ Topias Rovio, jonka isä muistetaan luotettavana molarina, mutta laji oli jalkapallo. Jyrki Rovio teki lähes 300 ottelun pääsarjauran ja edusti Lahden Kuusysiäkin.

Muilla pojilla omena ei ole päässyt putoamaan puusta järin kauas. Patrik Satosaari, 20, ja Atte Peltonen, 19, myöntävät, että isän esimerkillä on ollut vaikutusta lopulliseen lajivalintaan. Muitakin vaihtoehtoja on ollut kuin jääkiekko.

– Lätkä on ollut aina selvä ykkönen. Kokeilin nuorena eri lajeja, mutta mikään muu ei tuntunut niin hyvältä kuin jääkiekko. Kukaan ei ole pakottanut pelaamaan lätkää. Omaa tahtoa on kuunneltu. Kiekko on vaan niin hauskaa, Patrik Satosaari sanoo.

Patrikin isä Tommi muistetaan maalivahtina. Maailmalla lukuisissa sarjoissa pelannut Tommi edusti myös Pelicansia neljän vuoden ajan. Miten ihmeessä sinusta tuli puolustaja, kun kotona olisi ollut maalivahdin vermeetkin valmiina?

– Itse asiassa aloitin maalivahtina. Se ei ollut minun juttuni. Kiekko ei vaan tarttunut räpylään, Satosaari naurahtaa.

Peltosen perheessä on sama juttu. Isä Kimmo Peltonen uurasti puolustajana. Atte aloitti samalla pelipaikalla, mutta se ei tuntunut omalta.

– Aloitin rightin puolen pakkina, kuten faijani. Olen aika pienikokoinen, joten paikan vaihto oli järkevää. Hyökkääjänä tunnen oloni kotoisammaksi, Atte sanoo.

Satosaari ja Peltonen pelaavat kumpikin eri pelipaikalla kuin isänsä. Sami Lettojärvi

Sekä Satosaari että Peltonen sanovat, ettei A-nuorten pukukopissa kerskailla isäukkojen saavutuksilla.

– Ei siellä tämmöisistä asioista kuittailla. Ne ovat sitten ihan muita juttuja, joista kaveria piikitellään, pelitoverukset korostavat.

– Jokainen saa olla kopissa oma itsensä, ja hyvä niin, he täydentävät.

Kummatkin pelurit ovat yhtä mieltä siitä, että perheen tuki on ollut kaikki kaikessa. Esimerkiksi yksilöurheilun puolelta on kantautunut murheellisiakin tarinoita siitä, miten isä-poika-valmennussuhde ei ole ottanut tuulta alleen.

Joukkueurheilussa kulttuuri on enemmän sellainen, että vanhemmat jättävät valmentajat rauhaan. Tosin tässäkin asiassa poikkeus vahvistaa säännön. Satosaari korostaa, että hänen isänsä on tehnyt kaiken oikein.

– Totta kai sieltä tarvittaessa tulee vinkkejä. Enemmän ehkä kuitenkin mentaalipuolen apua. Iskä tietää paljon jääkiekosta, joten kannattaa aina välillä olla korvat höröllään. Mutta mitäs neuvoja hän pystyisi minulle antamaan, koska faija pelasi eri pelipaikkaakin, Patrik naurahtaa.

Iskä tietää paljon jääkiekosta, joten kannattaa aina välillä olla korvat höröllään.

Puolustaja Patrik Satosaari

Atte oli hieman yli kymmenvuotiaaksi isänsä valmennuksessa. Nyt jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että se loppui.

– Kaikella on aikansa. Faija käy yhä katsomassa kaikki pelini. Meilläkin on sama linja, että henkistä tukea tulee aina kun on tarvis. Kuuntelen neuvoja mielelläni, Atte sanoo.

Kummassakin urheiluperheessä on korostettu koulun merkitystä. Satosaari ja Peltonen valmistuivat ylioppilaiksi hyvin arvosanoin. Mutta nyt on urheilun aika.

– Kun tänne asti on päässyt, niin pitäähän kortti katsoa loppuun asti. Vanhemmat ovat aina painottaneet opiskelun merkitystä, Satosaari sanoo.

– Joku kakkosvaihtoehto täytyy olla. Koulu ei ole koskaan ollut minulle rasite. En voi pelkästään luottaa siihen, että eläisin jääkiekolla, Peltonen huomauttaa.

Juhamatti Yli-Junnila luotsaa Pelicansin A-nuoria. Sami Lettojärvi

Joukkueen päävalmentaja Juhamatti Yli-Junnila pitää tilannetta melko normaalina, vaikka toisen polven pelimiehiä on kieltämättä iso määrä.

– Mitään tilastoa asiasta ei ole, mutta paljonhan heitä nyt on. Yleisesti urheilupiireihin ajautuu ihmisiä, joiden perheessä vallitsee urheilullinen elämäntapa, Yli-Junnila pohtii.

– On helppo ajatella, että pojat ovat pienenä katsoneet isiensä pelaamista. Se on ollut varmasti lähtölaukaus siihen, että kipinä on syttynyt.

Pelicansin A-nuoret

Toisen polven huippupalloilijoita

Pelicansin A-junioreista maalivahti Oskari Parviaisen (s. 2002) isä Jari voitti pelaajana nuorten MM-kultaa ja pelasi SM-liigassa (Lukko, Hockey-Reipas, Reipas Lahti) yli 200 ottelua.

Maalivahti Topias Rovion (2003) isä Jyrki pelasi jalkapalloa maalivahtina Veikkausliigassa lähes 300 ottelua (Lahden Kuusysissä vuodet 1991–94).

Puolustaja Patrik Satosaaren (2001) isä Tommi kiekkoili maalivahtina seitsemän eri maan sarjoissa. Pelicansia Tommi Satosaari edusti vuosina 2005–08.

Hyökkääjä Aatu Jämsenin isä Lasse pelasi SM-liigassa yli 500 ottelua, joista lähes puolet Pelicansissa.

Hyökkääjä Jesse Kiiskisen (2005) isä Ville pelasi pitkän uran pääosin Mestis-tasolla (Reipas Lahdessa ja Pelicansissa 1995–99). Liiga-otteluita Ville Kiiskiselle kertyi kahdeksan.

Hyökkääjä Veeti Koivusen (2003) isä Toni kuuluu kaikkien aikojen Pelicans-kasvoihin. ”Bobi” pelasi SM-liigassa yli 800 ottelua, joista lähes 500 Reippaissa ja Pelicansissa.

Hyökkääjä Atte Peltosen isä Kimmo oli Pelicansin liiganousujoukkueen 1998–99 kapteeni. Hän pelasi SM-liigassa seitsemän kautta puolustajana HPK:ssa, TPS:ssä ja Bluesissa sekä yhden kauden Ruotsin Elitserienissä.

Hyökkääjä Riku Uusikartanon (2002) isä Aki pelasi yli 700 liigaottelun uran. Pelicansia hän oli nostamassa I-divisioonasta liigaan 1999.

Kommentoi

Mainos: Lahden Diakonialaitos

Sinäkin voit olla vapaaehtoinen mentori

Mainos: Fira Group oy

Hyvä yhteishenki saa palaamaan ja pysymään

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut