Oopperalaulajan pojasta tuli urheilufriikki – Pelicans-luotsi Tommi Niemelä on läheistensä mukaan armoton kilpailijaluonne, mutta valmentajana hän on lempeä ja pidetty

Tommi Niemelän valmennusura on ollut pitkää ja tasaista nousukiitoa, ja kuherruskuukausi jatkuu edelleen. "Kaikista muista valmentajista olen kuullut negatiivista, mutta en hänestä", sanoo suomalainen pelaaja-agentti. Tässä artikkelissa äänessä ei ole Niemelä itse, vaan he, jotka ovat hänen elämäänsä ja uraansa läheltä seuranneet.

Leveä hymy kuuluu Tommi Niemelän tavaramerkkeihin. Anssi Hietamaa
Mikael Hoikkala

Mikael Hoikkala

Jos seurasit viime kaudella Liiga-kiekkoa, tiedät, että Tommi Niemelä on yksi kotimaan kuumimmista nousevista valmentajista.

Jos olet lukenut vähänkään Niemelästä kertovia lehtijuttuja tai seurannut häntä koskevia keskusteluja, tiedät, että häntä kutsutaan lempinimellä Hölö. Tiedät myös, että hänet näkee kuvissa yleensä hymy huulilla, ja että hän on saavuttanut päävalmentajana alle 18-vuotiaiden MM-kultaa ja profiloitunut osaavana nuorten pelaajien kehittäjänä.

Mitä muuta hänestä pitäisi tietää?

Antaa muiden kertoa. Tässä jutussa äänessä ei ole Niemelä itse, vaan hänet läheisesti tuntevat henkilöt ja kiekkouran vaikuttajat.

Aloitetaan sillä knopilla, joka Niemelän pelaajataustasta puhuttaessa aina mainitaan. Hän pelasi Liiga-tasolla Jokereissa maalivahtina yhden ottelun – tai siis vajaat kaksi erää yhdestä ottelusta –, ei päästänyt maaliakaan ja voitti kyseisen pelin.

Ristiriita on huvittava: Niemelän persoona edustaa täysin sen vastakohtaa mitä monille tulee mieleen vanhasta HIFK-kulttuurista, jonka tunnusmerkkejä olivat kova peli, itsetietoisuus ja ylpeys, joita vaalittiin mielivaltaisilla säännöillä kuten pitkien kalsareiden kiellolla ja ottamalla maakuntien junantuomia silmätikuiksi.

Voisi sanoa, että kuvaan on kuulunut myös ylimielisyys. Niemelän ikätoveri ja hyvä ystävä Simo Vehviläinen ei väitä vastaan.

– Kun mietin meidän IFK-aikaa, tiedän hyvin, mistä puhut, Vehviläinen sanoo nauraen.

Niemelä oli jo taustaltaan toista maata kuin muut. Papereiden mukaan hän on syntynyt Helsingissä, sillä perheen kotiosoite oli tuolloin Helsingin kantakaupungin ytimessä, mutta tosiasiassa hän päästi ensiparkaisunsa Savonlinnassa 17. kesäkuuta 1983. Synnytyksen aika yllätti, kun laulajaisä Hannulla oli työt päällä Savonlinnan Oopperajuhlilla.

Tommia vastaan on vaikea pelata tennistä, koska hän haluaa voittaa väkisin jokaisen pisteen.

Valmentaja ja Niemelän ystävä Simo Vehviläinen

Tommin ollessa 1-vuotias perhe muutti Hannu Niemelän töiden vuoksi Sveitsiin ja myöhemmin Saksaan. Kouluiän kynnyksellä Tommi palasi äitinsä kanssa Suomeen. Isä jäi asumaan pääosin Keski-Eurooppaan jatkaakseen siellä uraansa.

Kiekkoilun Tommi Niemelä aloitti Oulunkylän Kiekkokerhossa. Ala- ja yläasteen taitteessa hän vaihtoi HIFK:hon. Simo Vehviläisen kanssa hän ystävystyi alusta lähtien, vaikka he kävivät kovaa keskinäistä kamppailua peliajasta maalivahdin tontilla.

Niemelänkin edustamasta HIFK:n 1983-ikäluokasta kasvoi useita ammattilaistason pelaajia, etunenässä Tuomo Ruutu, Hannu Pikkarainen ja Arttu Luttinen.

Simo Vehviläinen on Tommi Niemelän hyvä ystävä juniorivuosista lähtien. Kaksikko työskenteli 2010-luvulla jonkin aikaa samanaikaisesti Pelicansissa, Niemelä junioreissa ja Vehviläinen miesten liigajoukkueen valmennusryhmässä. Sami Kuusivirta

Maailmankansalainen Niemelä ei kuulunut porukan kukkoilijoihin, muttei hiljaisiin hissukoihinkaan. Hölö-lempinimi tuli jo C-junioreissa, ja sen keksimisestä kunnia menee valmentaja Mika Myntille.

Hölösuu oli myös kova ja määrätietoinen kilpailijaluonne.

– HIFK:n vaatimustaso on ollut aika kova. En muista, että hän olisi purnannut mistään harjoitusten määrästä tai valmentajista, Vehviläinen kertoo.

– Tommi oli tosi hyvä futiksessakin maalivahtina, pelasi HJK:ssa ykkösjoukkueessa. Joku joskus ihmetteli, miksi hän valitsi jääkiekon.

Ennen viimeistä juniorivuotta kilpailutilanne kääntyi siihen pisteeseen, että Niemelä loikkasi paikalliskilpailija Jokereihin. Hän torjui narripaidat A-nuorten SM-finaaleihin – joissa tuli köniin HIFK:lta. Tästä Vehviläinen on saanut kuittailla ystävälleen usein.

Kuka Pelicansin paattia ohjaa? Pasi Nurmisen operointi savuverhon takana jättää ulospäin epämääräisen kuvan

Jokereiden miehissä Niemelä sai sen yhden ottelun tahrattoman Liiga-tilaston, joka säilyy ikuisesti. Peliura jatkui sittemmin alemmilla tasoilla: Mestistä, Italiaa, Ruotsia, Hollantia, Saksan kolmostasoa.

– Hän oli stabiili: ei missään asiassa huono, ei missään erityisen hyvä. Ehkä joku napsu olisi tarvittu, että olisi voinut olla enemmän kuin ok-tason Mestis-vahti. Olisi pitänyt olla jokin osa-alue, jolla erottua, mutta hän ei erottunut, Vehviläinen analysoi

Kaksikon ystävyys on säilynyt tiiviinä aikuisiälläkin. Pelicansin organisaatiossa he työskentelivät jonkin aikaa samanaikaisesti, kun Niemelä valmensi junioreita ja Vehviläinen toimi liigajoukkueen maalivahtivalmentajana ja joukkueenjohtajana. Niemelä on Vehviläisen vanhemman lapsen kummi, ja Vehviläisen on määrä olla yhtenä bestmaneista Niemelän häissä ensi kesänä.

Niemelän valmennusura alkoi Pelicansin junioreista, joissa hän työskenteli kuusi vuotta. Hänen valmentamastaan ikäluokasta kasvoi useita Liiga-pelaajia. Kuva vuodelta 2011. Katja Luoma

Peliuran päätyttyä Niemelän tie jatkui suoraa päätä valmennusuralle. Kurssit käytyään hän sai paikan Kiekkoreippaan C-junioreiden päävalmentajanana vuonna 2009. Kiekkoreippaan eli nykyisen JuniorPelicansin toiminnanjohtaja Ari Suomalainen muistaa, että Niemelä erottui niin luonteensa kuin kunnianhimonsa puolesta.

– Eivät muutkaan junnuvalmentajat yrmyjä ole, mutta Hölön positiivisuus nousi esiin, kuten nousee vieläkin, Suomalainen sanoo.

– Meille tulee valmentajiksi paljon Vierumäeltä opiskelijoita, joista moni vielä arpoo, mitä aikoo tehdä. Hölöllä oli jo alussa intohimo valmentamiseen ja selvät sävelet, että hän haluaa mennä oikeasti eteenpäin.

Niemelä valmensi Pelicansin samaa ikäluokkaa kuusi vuotta putkeen, C-junioreista A-junioreihin asti. Joukossa oli monia tulevia lahtelaisia Liiga-pelaajia, kuten viime kausien Pelicans-kapteeni ja voimahahmo Hannes Björninen.

– Yksilön kehittämisen ilmapiiri oli jo silloin vahvasti läsnä, Björninen muistelee.

Björnisen mukaan junioriluotsi-Niemelä oli hyvin pitkälti sama tyyppi kuin viime kauden liigaluotsi-Niemelä, pienillä eroilla.

– Nuorempana hän suuttui enemmän. Nyt hän on paljon rauhallisempi. Ensimmäisinä vuosina hän suuttui joskus, muttei liikaa kuitenkaan.

Pelicansin maalivahti Emil Larmi säheltää ja ihastuttaa Twitterissä, mutta pohjalla on saksalaisen täsmällinen luonne, joka tekee määrätietoisesti töitä NHL-unelmansa eteen – "Olen siviilissä päinvastainen persoona kuin jäällä"

Kurinpalautusharjoituksiakin pidettiin toisinaan.

– Muistan, että joskus jouduttiin ihan perinteisesti luistelemaan. Sellainenkin työkalu löytyi pakista. Se teki varmaan ihan hyvää meidän kehityksellekin, Björninen miettii.

Ari Suomalainen muistaa, että joskus opiskeluaikoina Niemelä oli kerran ottelun ajan mikitettynä, ja silloin huomasi, kuinka voimakkaasti Niemelä eli pelissä mukana.

– Ei se silloinkaan sellaista ollut, että hän olisi räjähdellyt tai menettänyt kontrolliaan.

Tätä nähtiin viime kaudella Pelicansin Liiga-otteluissa: Niemelä saattaa tulistua tuomareille näyttävästi, mutta kun neuvonpito raitapaitojen kanssa on ohi, mies harppoo varsin tyynen näköisenä takaisin pelaajapenkin taakse.

– Kuinka paljon siitäkin on esiintymistä, kun takana on halu vaikuttaa tuomariin? Hyvin hän pitää tunteet aisoissa, vaikka elääkin tunteella, Suomalainen näkee.

Hannes Björninen nousi Niemelän valmennuksesta juniorimaajoukkueisiin. Kaksikon yhteistyö rullasi myöhemminkin, kun tiet yhtyivät Liiga-Pelicansissa kaudella 2020-21. Elias Lahtinen

Samanlainen tyyppi Niemelä on läheisten mukaan siviilissäkin. Jääkiekon ulkopuolella hän ei kuulemma hermostu senkään vertaa mitä joskus pelien tiimellyksessä.

– Ei, ei hän suutu, sanoo Niemelän kihlattu Elisa Leikkainen.

– Hän on sellainen, että asioista voidaan puhua rakentavasti ja hyvällä fiiliksellä sen sijaan että tarvitsee suuttua.

Jos jokin Niemelässä on kovaa ja armotonta, se on hänen kilpailuhenkisyytensä.

– Häntä vastaan on vaikea pelata tennistä, koska hän haluaa voittaa väkisin jokaisen pisteen, vaikka on huomattavasti minua parempi pelaaja, Simo Vehviläinen kertoo.

Niemelä on urheilufriikki, mutta hän osaa myös irrottautua urheilusta etenkin puolisonsa seurassa. Verenperintönä on tullut hyvä lauluääni ja kiinnostus musiikkiin. Vapaa-aikaan on kuulunut myös mökkeilyä, festareita ja keikkoja, matkustelua sekä muutakin tv-viihdettä kuin urheilua.

Suosikkiyhtyettä kysyttäessä vastaus on sellainen, jota ei oopperaperheen vesalta ensimmäiseksi odottaisi.

– Se on Haloo Helsinki, Leikkainen tietää.

Kärsivällisyys on ollut Niemelälle valttia valmentajauraa rakentaessa. Hän on itse haastatteluissa korostanut, ettei ota paineita pestien saamisesta, vaan hyvin tehty työ palkitsee tekijänsä ja tuo oikeat tilaisuudet eteen.

Niemelä valmensi Pelicansin junioreissa kuusi vuotta, sen jälkeen kolme kautta juniorimaajoukkueissa. Otti siis yhdeksän vuotta ennen kuin hänelle avautui ensimmäinen pesti miesten ammattilaisjoukkueessa.

– Korjaan: noin kauan kesti, että hän otti vastaan ensimmäisen pestin, paljastaa Jääkiekkoliiton entinen huippu-urheilujohtaja Rauli Urama.

Nuorempana hän suuttui enemmän. Nyt hän on rauhallisempi.

Pelicansin ex-kapteeni Hannes Björninen

Niemelä ei kuitenkaan ole Jokereiden vaan naapuriseura Helsingin IFK:n kasvatti.

Uraman mukaan Niemelä sai houkuttelevia tarjouksia ollessaan juniorimaajoukkueiden palveluksessa. Urama tietää niistä, sillä heidän välillään vallitsi tiivis ja luottamuksellinen esimiehen ja alaisen välinen suhde, mutta tarkemmin hän ei tarjousten luonteesta kerro.

– Hän on kovista paikoista kieltäytynyt, vaikka tietää, että kyseessä voi olla once in a lifetime -tarjous. Aika monta kertaa keskustelimme, että mitäs nyt pitäisi tehdä, kun tuli tällainen soitto.

– Se kuvastaa Tommia. Hän halusi olla valmis sille tasolle, jolle seuraavaksi on astumassa. Hän pohti tosi tarkasti sitä, mikä kehittää hänen valmentajuuttaan, eikä sitä, missä pääsee millaiselle näyttöpaikalle.

Jääkiekkoliiton palveluksessa Niemelä oli kolme vuotta. Jakso huipentui alle 18-vuotiaiden MM-kultaan Pikkuleijonien päävalmentajana. Pasi Mennander / Suomen jääkiekkoliitto

Suomalaiselle jääkiekkoilulle Niemelän kärsivällisyys oli voitto. Keväällä 2018 hän luotsasi alle 18-vuotiaiden maajoukkueen ikäluokkansa maailmanmestaruuteen. Joukkue vilisi huippulupauksia Jesperi Kotkaniemestä ja Kaapo Kakosta lähtien. Kultakevät oli täydellinen huipennus kolmen vuoden liittopestille. Sitten oli hyvä lähteä Sveitsin liigan Lausanneen Ville Peltosen kakkosmieheksi.

Useat haastateltavat kuvailevat Niemelää pedantiksi luonteeksi. Pelicans-päävalmentajakauden jälkeen hänen laatimansa loppuraportti oli niin perusteellinen, että urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen piti varata monelta työpäivältä aikaa sen läpikäymiseen.

– Tommi hakee perusteluita päätöksilleen. Mutu-asioita ei hirveästi läpi mene, Urama sanoo.

Toisaalta Niemelä pyrkii välttämään kaikkitietävyyttä ja sulkemaan epäolennaisia asioita mielestään. Pelicansin seurajohdolle hän on viestittänyt, ettei halua tietää pelaajiensa palkkoja.

Sveitsissä Niemelä valmensi kaksi vuotta, pääsi näkemään eurooppalaista huippuliigaa ja toimimaan samassa valmennustiimissä sukupolvensa arvostetuimpiin suomalaisiin kiekkohahmoihin kuuluvan Ville Peltosen kanssa.

Sitten koitti aika palata sinne, mistä kaikki oli alkanut.

Niemelä oli ollut tyrkyllä Pelicansiin jo Ville Niemisen johtamaan valmennusryhmään pari vuotta aiemmin, mutta viritys hautautui nopeasti Lausanne-kuvion tultua tarjolle. Nyt urakehitys oli siinä pisteessä, että Niemelä oli valmis vetovastuuseen, ja sopivasti hänen valmentajauransa ”kasvattajaseurassa” oli paikka vapaana. Intressit kohtasivat täydellisesti.

Tulokaspäävalmentajan lähtökohdat kauteen olivat vaikeat. Koronapandemia oli sekoittanut koko jääkiekkobisneksen, ja erityisesti Pelicansin, jossa käytiin kahdet yt-neuvottelut ennen kuin kausi ehti alkaakaan.

Hän on kovista paikoista kieltäytynyt, vaikka tietää, että kyseessä voi olla once in a lifetime -tarjous.

Jääkiekkoliiton entinen huippu-urheilujohtaja Rauli Urama

Tulikin huima menestys: runkosarjan viitossija, ja paikka mitalipeleissä jäi vain yhden voiton päähän.

Niemelää kritisoivia soraääniä on tällä hetkellä vaikea löytää.

– Mikään joukkue ei lähtenyt kauteen niin paskamaisista lähtökohdista kuin Pelsu, mutta silti ne pelasivat niin hyvin, sanoo suomalainen pelaaja-agentti, jonka asiakkaita on pelannut Niemelän Pelicansissa.

– Kaikista muista valmentajista olen kuullut negatiivista, mutta en hänestä.

Kyseinen agentti arvelee, että korkeintaan joku vähemmälle peliajalle jäänyt pelaaja saattaa räksyttää tyytymättömyyttään.

– Vaikea on kuitenkaan räksyttää, kun valmentaja on saanut tuollaista tulosta aikaan ja siitä päätellen tehnyt hyviä valintoja.

Niemelän ensimmäinen kausi Pelicansissa oli vaikeisiin lähtökohtiin nähden huippumenestys. Katja Luoma

Niemelän valmennusfilosofiaan kuuluu antaa pelaajille vastuuta ja vapauksia. Koronapandemian vuoksi monet joukkuetoiminnot olivat kesäkaudella jäissä, mutta Niemelän mallissa muutos ei ollut mitenkään järisyttävä. ”Se on täysin vanhakantainen lähestyminen kehittymistä kohtaan, että pitää valvoa, luistaako joku jostain”, hän sanoi haastattelussa vuosi sitten. Harjoitteluhalun pitää tulla pelaajan omasta kehittymishalusta.

Björninen vahvistaa, että toimintatapa poikkeaa muista liigavalmentajista. Björnisen mielestä Niemelä on ollut sanojensa mittainen ja onnistunut työhyvinvointiasioissa erinomaisesti, vaikka vaatimustasosta ei ole tingitty. Valmentajat ovat pelaajien auttajia, eivät valvojia.

– Tietysti siinä ajatellaan joukkuettakin, mutta takana on ajatus, että yksilö kehittyy. Varsinkin Pelsun kaltaisessa organisaatiossa se on elinehto toiminnalle. Kun kyseessä ei ole suuri seura, tuollaista kulttuuria tarvitaan. Se on näkynyt: pelaajat haluavat Lahteen, Björninen tietää.

Tuo on hänen intohimonsa. Ei hän välttämättä näe sitä perinteisenä työpaikkana.

Tommi Niemelän puoliso Elisa Leikkainen

Täksi kaudeksi Pelicans haali joukkueeseensa ison joukon Niemelän entisiä luottomiehiä juniorimaajoukkueista. He ovat sellaisia pelaajia, jollaisissa keskikokoisten seurojen toivo lepää, kun palkanmaksukyky ei riitä nappaamaan joukkuetta täyteen valmiita pelimiehiä.

– Ei Tommin ole hirveästi tarvinnut haalia. Hän on avannut oven, ja kyselijöitä on varmasti ollut paljon, sanoo Rauli Urama, joka työskentelee nykyisin TPS:n urheilutoimenjohtajana.

– Se on pitkä yhteinen matka, kun valmentaa samaa ikäluokkaa 3–4 vuotta. Satakunta pelaajaa käy läpi, teet itsesi ja toimintatapasi tutuksi. Syntyy aika intensiivinen luottamussuhde.

"Hölön" puheääni raikuu usein jäähallilla ja kuuluu kauas. Katja Luoma

Miten tähän kaikkeen on riittänyt aikaa? Vaikka Niemelä on rakentanut uraansa kärsivällisesti ja jopa hitaasti, tehdyn työn määrä on ollut valtava.

Viime kaudella Niemelä teki maajoukkuetapahtumien aikaan keikkoja tv-kommentaattorina. Se ei juurikaan ollut pois omistautumiselta Pelicans-töihin – Niemelän tietopankki nykyjääkiekosta on käsittämättömän laaja. Liigasta hän tuntee oman joukkueensa ja vastustajat läpikotaisin. Aiempien pestiensä puolesta hän tuntee juniorikiekkoilun ja Keski-Euroopan sarjat. NHL:ääkin hän seuraa ja on käynyt paikan päällä katsomassa pelejä vieraillessaan hyvän ystävänsä Valtteri Filppulan luona.

Niemelän läheiset eivät kuitenkaan usko, että loppuunpalaminen olisi uhkana.

Simo Vehviläisen mukaan Niemelä ei ole sellaista tyyppiä, joka ”katsoo päivät Liigaa ja yöt änäriä”. Arki on pysynyt kontrollissa nytkin, kun puoliso on asunut työnsä vuoksi New Yorkissa ja Niemelä ollut yksinäisenä kiekkotyöläisenä kotimaassa. Vuodenvaihteessa Elisa Leikkainen palaa Suomeen ja muuttaa Niemelän luo Lahteen.

– Tuo on hänen intohimonsa. Ei hän välttämättä näe sitä perinteisenä työpaikkana, Leikkainen arvelee.

Jossain vaiheessa Niemelän valmennusura jatkuu ulkomailla, Leikkainen uskoo.

– Ihan varmasti, ja itsekin toivon sitä. Minullakin on kansainvälinen ura, joten olen valmis lähtemään ulkomaille milloin vain.

Tommi Niemelän tavoitteet ovat korkealla, mutta jalat edelleen maassa. Ei ole kiire minnekään, ei hinkua parrasvaloihin, vaikka ei hän niitä väistäkään.

Viimeisen sanan saa JuniorPelicansin Ari Suomalainen, jolla on havainnollinen esimerkki siitä, mitä Niemelä on Lahteen tuonut muuallekin kuin miesten Liiga-joukkueen toimintaan.

– Tässä yhtenä päivänä oli junioreiden valmentajakoulutus, jonka Hölö veti. Onhan se henkisesti iso juttu, kun joku juuri aloittanut junnujoukkueen isävalmentaja saa kuulla liigajoukkueen päävalmentajalta, että tämä arvostaa junnuvalmentajan työtä. 

– Se antaa kipinää samalla tavalla kuin tähtipelaaja antaa junnupelaajalle.

Kuka?

Tommi Niemelä

Syntynyt 17.6.1983. 38-vuotias.

Pelaajaura: Maalivahtina HIFK-junioreissa vuoteen 2002 asti. Jokereissa A-junioreissa 2002–03 ja yksi miesten Liiga-ottelu. Muut seurat: Ahmat, Kiekko-Vantaa, FPS, KooKoo (Mestis), Kaltern/Caldaro (Italian 2-taso), Gislaved (Ruotsin 1-divisioona), Nijmegen (Hollanti), EHF Passau (Saksa 3-taso).

Valmentajaura: Pelicans-juniorit 2009–15, U16–18-juniorimaajoukkueet 2015–18 (päävalmentaja), U20-maajoukkue 2016–17 (apuvalmentaja), Lausanne (Sveitsi, apuvalmentaja), 2018–20, Pelicans 2020–.

Muuta: Asunut alle kouluikäisenä Sveitsissä ja Saksassa, käynyt Suomessa saksankielistä koulua. Isä Hannu Niemelä on tehnyt pitkän uran oopperalaulajana Suomessa ja kansainvälisesti.

Harrastukset: Mailapelit ja lukeminen.

Perhe: Kihloissa, häät kesällä 2022.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut