Kristiina Mäkelän paras terä jäi karsintaan – ennätyssuunnitelmat eivät toteutuneet Tokiossa

Kristiina Mäkelän paras tulos syntyi ensimmäisellä yrityksellä. -Koivisto Antti Aimo-Koivisto / LEHTIKUVA

Pasi Rein / STT

Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä lähti korkein odotuksin Tokion olympialaisten loppukilpailuun, muttei saanut sunnuntaina kehoaan kumppaniksi. Karsinta vahvisti Mäkelän uskoa ennätystulokseen, mutta finaalissa hän jäi 11:nneksi perustuloksella 14,17.

– Vähän riskillä otettiin ja panostettiin vauhdinjuoksuun, mutta huomasin, ettei hermotus pelaa. Jalat eivät ottaneet kontakteja vastaan, Mäkelä sanoi pehmenneistä hypyistään.

Mäkelä ponnisti pisimmät loikat ensimmäisellä yrityksellään, mutta kontaktit eivät olleet niin teräviä kuin karsinnassa. Seuraavat yritykset jäivät edelleen vaisummiksi ja jättivät hänet 14,03 ja 13,90 metriin.

– Johtui varmaan myös vauhdista, mutta loikat menivät läpi, eikä ollut mitään tehtävissä, Mäkelä tunnusti.

Mäkelän odotukset olivat oman ennätyksen 14,41 paremmalla puolella, ja lankun takaa lähteneessä perjantain karsintahypyssä oli merkkejä ennätysvireestä.

– Mielessäni oli 14 ja puoli metriä. Uskoin koko ajan, että pystyn siihen. Vasta viimeisen hypyn jälkeen valkeni itselle, ettei olekaan minun päivä.

Ajatus liiteli jo Pariisiin

Mäkelä siirtyi pettymyksen tunteista nopeasti kauden myönteisiin kokemuksiin. Hän toipui viime syksyn polvileikkauksesta EM-hallikisojen finaaliin maaliskuussa, ennätykseen tuli kesällä lisäsenttejä, ja Tokiossa hän kamppaili jälleen arvokisafinaaliin.

– Minulla on ollut haasteita edellisten olympialaisten jälkeen, mutta olen löytänyt oikean valmentajan (Tuomas Sallinen). Ensin piti kuitenkin korjata polvi leikkauksella, mikä vei oman aikansa, Mäkelä jatkoi.

– Ehkä syksyn peruskuntokauden puuttuminen näkyi nyt, kun en pystynytkään hyppäämään täällä kunnolla kuin yhtenä päivänä. Loikat olisivat voineet napsahtaa, jos olisi ollut pikkasen enemmän kestävyyttä.

Mäkelä arvioi valoisasti näkymiä myös Pariisin 2024 olympialaisiin.

– Olen ihan varma, että olen noissa samoissa tuloksissa kuin tänään noi muut tytöt, kun saan nyt tehdä rauhassa töitä kolme vuotta, Mäkelä vakuutti.

– Tein keväällä ison harppauksen, mutta minulla on edelleen paljon kehitettävää. Ominaisuudet eivät ole tapissa.

Mäkelä jäi ihailemaan ME-loikkia

Mäkelä haki voimaa myös kilpakumppaneista. Venezuelan Yulimar Rojas ponnisteli olympiafinaalissa maailmanennätyksen 15,67, jota Mäkelä jäi kentälle ihailemaan kilpailunsa jo päätyttyä.

– Kun kolmiloikka näyttää noin vaivattomalta, suoritus on yleensä hyvä. Mutta Rojasilla on edelleen senttejä varastossa, sillä hänen väliloikkansa ei vielä ollut kovin hyvä, Mäkelä todisti.

Rojas näytti jo ensimmäisellä 15,41 metrin hypyllä, mitä kilpailusta oli odotettavissa. Viimeisessä hypyssään hän sai viimeisessä kontaktissa painopisteen paremmin ponnistuksen päälle, mikä toi ilmalentoon ratkaisevan lisämitan.

– Olisi ollut ihme, jos ennätystä ei olisi tullut tänään, Mäkelä arvioi Rojasin virettä.

– Ne loikat saivat hymyn minunkin huulille.

Kultamitalisti Rojas rikkoi Ukrainan Inessa Kravetsin vuonna 1995 tekemän maailmanennätyksen 17 sentillä.

Hopeaa otti Portugalin Patricia Mamona tuloksella 15,01 ja pronssia Espanjan Ana Peleteiro tuloksella 14,87. Molemmat hyppäsivät maansa ennätyksen. Peleteiro jätti Jamaikan Shanieka Rickettsin neljänneksi kolmen sentin erolla.

25-vuotias Rojas oli hopealla Riossa 2016. Sen jälkeen hän on voittanut kaksi maailmanmestaruutta.

Rion olympiavoittaja, Kolumbian 37-vuotias Caterina Ibarguen sai tyytyä Tokiossa 10. sijaan.

Kommentoi

Mainos: Fira Group oy

Hyvä yhteishenki saa palaamaan ja pysymään

Mainos: Lahden Diakonialaitos

Sinäkin voit olla vapaaehtoinen mentori

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut