Laurel Hubbardin ensimmäinen painonnostoura ei antanut aihetta kansainvälisiin uutisiin. Hubbard teki Uuden-Seelannin ennätyksiä miesten juniorisarjoissa, mutta lopetti 23-vuotiaana vuosituhannen alussa.
Vuonna 2012 Hubbard korjasi sukupuolensa naiseksi ja aloitti hormonihoidon. Ja alkoi taas kolistella puntteja.
Nyt kansainvälisiä uutisia alkoi syntyä. Hubbard voitti 2017 naisten MM-hopeaa. Tokiossa hänestä tulee olympiahistorian tiettävästi ensimmäinen transsukupuolinen henkilö, joka kilpailee olympialaisissa naisten sarjassa sukupuolenkorjauksen jälkeen.
Hubbard, 43, kuuluu Tokiossa naisten yli 87-kiloisten sarjan mitalisuosikkeihin. Hänen mukanaan olympiakisojen nostolavalle astelee urheilun monimutkaisin kysymys.
Miten suhtaudutaan henkilöön, joka syntymässä määritetään miespuoliseksi ja käy läpi puberteetin miehenä, mutta kokee itsensä naiseksi, korjaa sukupuolensa ja haluaa kilpailla naisten urheilusarjoissa?
Laurel Hubbard on transnainen. Transsukupuolinen tarkoittaa, että ihmisen sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa syntymässä määritetyn sukupuolen kanssa.
"Mitään operaatiota ei tarvita"
Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n nykyisten sääntöjen mukaan transnainen voi siirtyä kilpailemaan naisten sarjaan alentamalla testosteroniarvonsa alle kymmeneen nanomooliin litrassa vähintään vuodeksi. Sen lisäksi tarvitaan vain urheilijan oma ilmoitus ja ovi naisten sarjaan on auki.
– Mitään operaatiota ei tarvita. Testosteronin alentaminen ja oma ilmoitus riittävät. Itse asiassa tämä on KOK:n suositus, jota kansainväliset liitot soveltavat, Suomen urheilun eettisen keskuksen SUEKin lääketieteellinen asiantuntija Pekka Rauhala kertoo.
KOK:n suositus kuvastaa sitä, miten käsitys sukupuolesta on muuttunut.
– Binäärinen sukupuolijako ei ole enää vallalla muualla yhteiskunnassa. Sukupuoli on laajempi konstruktio kuin pelkkä biologia tai testosteroni. Urheilussa tästä on keskusteltu vasta vähän, SUEKin pääsihteeri Teemu Japisson sanoo.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International kampanjoi sen puolesta, että sukupuolen juridinen vahvistaminen perustuisi Suomessa ihmisen omaan ilmoitukseen.
Juridisesti sukupuolia on Suomessa silti yhä vain kaksi, miehet ja naiset. Myös urheilussa sarjoja on kaksi, naisten ja miesten sarjat, tai tarkalleen ottaen naisten sarja ja avoin sarja, johon kaikki saavat osallistua: esimerkiksi naisten jääkiekkomaajoukkueen maalivahti Noora Räty on pelannut avoimissa sarjoissa kovempaa vastusta hakiessan.
Toisin päin siirtyminen ei ole sallittua. Naisten sarjat ovat suojattuja. Niissä ei voi kilpailla vain ilmoittautumalla naiseksi.
Naisten sarjan suojaamiseen on vankat perusteet. Ilman erillisiä naisten sarjoja naisten huippu-urheilua ei nykymuodossa olisi olemassa, sillä parhaiden miesurheilijoiden tulokset kepittävät ylivoimaisesti parhaiden naisurheilijoiden tulokset kaikissa fyysiseen suorituskykyyn perustuvissa lajeissa. Ero korostuu suurta yläkehon voimaa vaativissa lajeissa.
Jos erillistä naisten sarjaa ei olisi, vaan miehet ja naiset kilpailisivat yhdessä avoimessa sarjassa, useimpien urheilulajien arvokisoissa ei kilpailisi yhtäkään naista. Reilun kilpailun lisäksi pelissä on kontaktilajeissa myös turvallisuus – eihän nyrkkeilykehäänkään laiteta raskas- ja höyhensarjalaisia ottelemaan keskenään.
Siksi Laurel Hubbardin kaltaisten transsukupuolisten naisten oikeus kilpailla naisten urheilusarjoissa törmää cisnaisten oikeuteen kilpailla omassa sarjassaan. Cissukupuolisten syntymässä määritetty sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat yhteneväiset.
Viime lokakuussa Kansainvälinen rugbyliitto teki toisenlaisen ratkaisun kuin KOK. Se suositti transnaisten pelaamisen estämistä naisten kansainvälisessä rugbyssa, mutta jätti kansallisille lajiliitoille tulkinnanvaraa alemman tason peleissä.
"Etu vähenee vain minimaalisesti"
Aikoinaan naisurheilijoiden piti riisuutua asiantuntijaraadin edessä, sitten siirryttiin kromosomitestaukseen. Kumpikin menetelmä on hylätty ongelmallisena.
Lontoon 2012 olympialaisista alkaen KOK on määritellyt oikeuden osallistua naisten sarjoihin sukupuolihormoni testosteronin avulla. Tuolloin ratkaisua vauhditti eteläafrikkalaiseen juoksijaan Caster Semenyaan henkilöitynyt kiista, joka on johtanut naisten 400 metrin ja mailin välisten matkojen juoksukisoissa testosteronirajoihin niille naisille, joilla on XY-sukupuolikromosomi. Yleensä miehillä on XY-kromosomi ja naisilla XX-kromosomi.
Semenya ei ole suoraan verrattavissa Laurel Hubbardiin, sillä Semenya ei ole transsukupuolinen, vaan XY-kromosomin ja korkean testosteronitason omaava nainen. Semenya ei ole suostunut alentamaan testosteroniarvojaan eikä hän kilpaile Tokiossa.
Mutta toimiiko nykyinen transsukupuolisten testosteroniraja? Riittääkö testosteronin alentaminen alle kymmenen nanomooliin litrassa vuoden ajan tuomaan Laurel Hubbardin samalle viivalle naispainonnostajien kanssa?
– Tämän hetken tutkimustulosten mukaan yksi, kaksi tai kolmekaan vuotta testosteronin alentamista ei tasoita murrosiässä syntynyttä eroa miesten ja naisten välillä, Pekka Rauhala sanoo.
Emma N. Hiltonin ja Tommy R. Lundbergin viime joulukuussa Sports Medicine -lehdessä julkaisema tutkimus kokosi yhteen siihenastisen tutkimustiedon aiheesta.
– Testosteronin alentamisen vaikutuksia lihasmassaan ja voimaan transnaisissa tutkineet pitkäaikaistutkimukset osoittavat johdonmukaisesti hyvin vaatimattomia muutoksia. Rasvaton lihasmassa, lihasten koko ja voima vähenevät yleensä noin viisi prosenttia 12 kuukauden hoidon aikana. Näin olleen transnaisten lihasetu vähenee vain minimaalisesti, kun testosteronia alennetaan, Hilton ja Lundberg kirjoittivat.
Hilton ja Lundberg laskivat, että miesten ja naisten välisen suorituskyvyn ero huippu-urheilussa vaihtelee kymmenestä jopa viiteenkymmeneen prosenttiin urheilulajista riippuen. Hubbardin lajissa painonnostossa miesten ja naisten tulosten ero vaihtelee 31 ja 37 prosentin välillä.
"Cisnaiset eriarvoiseen asemaan"
Hiltonin ja Lundbergin kokoaman tutkimustiedon perusteella Laurel Hubbard ei lähde samalta viivalta muiden kilpailijoiden kanssa. Hänellä on iso etumatka.
– Sääntö asettaa cisnaiset eriarvoiseen asemaan suhteessa transnaisiin, painonnostaja Anni Vuohijoki sanoo.
Vuohijoki on cissukupuolinen nainen. Hän haluaa korostaa, että Laurel Hubbard ei toimi väärin, vaan noudattaa voimassa olevia sääntöjä.
– Se ei ole hänen vikansa, mutta meidän pitäisi muuttaa säännöstöä, Vuohijoki sanoo.
Vuohijoki muistuttaa, että transnaisen etu cisnaisiin nähden ei tule pelkästään voimasta, joka pysyy suurempana testosteronin alentamisesta huolimatta. On nimittäin todennäköistä, että miehenä ennen sukupuolen korjaamista tehty voimaharjoittelu jättää lihasmuistiin jäljen. Samasta syystä synteettisten hormonien dopingkäytön hyöty voi kestää pitempään kuin nykyiset kilpailukiellot dopingkäryistä.
Lisäksi puberteetin läpikäyminen miehenä muuttaa kehon mittasuhteita. Miehet ovat keskimäärin pitempiä, leveäharteisempia ja kapealanteisempia kuin naiset, mikä on etu useissa urheilulajeissa.
Tässä kohdassa keskustelu siirtyy usein siihen, että urheilun tarkoitus onkin löytää poikkeusyksilöitä: eikö esimerkiksi poikkeuksellisen pitkillä koripalloilijoilla ole epäreilu etu? Tällöin jätetään huomiotta, että lyhyille koripalloilijoille ei ole suojattua sarjaa, jossa saisivat pelata vain tietyn pituuden alittavat urheilijat. Jos lyhyille koripalloilijoille olisi oma sarjansa, siihen osallistumista valvottaisiin, eikä sarjan yläpituusrajan ylittävä pelaaja voisi vedota siihen, että kyse on hänen luontaisesta edustaan tai että hänellä on lyhyen pelaajan identiteetti.
Pekka Rauhala luonnehtii kymmenen nanomoolin testosteronirajaa "kiistanalaiseksi". Hän viittaa siihen, että yleisurheilun naisten tiettyjen juoksumatkojen testosteroniraja on viisi nanomoolia litrassa.
– KOK varmaan tulevaisuudessa harkitsee tätä raja-arvoa, Rauhala arvioi.
Myös Anni Vuohijoki pitää eroa testosteronirajoissa kummallisena.
Testosteronin alentaminen on kiistanalaista toisestakin syystä. Terveen henkilön velvoittaminen hormoniarvojensa muuttamiseen urheilun takia on eettisesti kyseenalaista.
Oma sarja?
Testosteronin alentamisen vaikutuksia transnaisissa koskevan tutkimuksen perusteella transnaisten oikeus kisata naisten sarjoissa törmää nykysäännöillä naisten oikeuteeen omaan kilpasarjaansa.
– Tässä on vastakkaiset intressit. Kaikilla pitää olla oikeus urheilla. Toinen on reilut sarjat. Naisten sarjan täytyy olla sellainen, että naisilla on reilu mahdollisuus kilpailla, Suomen urheilun eettinen keskuksen Suekin asiantuntija Teemu Japisson sanoo.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston asiantuntijan Matti Pihlajamaan mielestä osallistumisoikeuden naisten sarjoihin pitää perustua henkilön omaan sukupuoli-identiteettiin.
– Ihmisoikeuksien näkökulmasta liikunnan ja urheilun sukupuolitettuihin sarjoihin osallistumisen pitää perustua ennen kaikkea itsemääräämisoikeuteen eli käytännössä itse ilmoitettuun sukupuoli-identiteettiin, Pihlajamaa kirjoittaa sähköpostitse.
Transfeminiinit-järjestön puheenjohtaja Tanja von Knorring on samaa mieltä.
Mihin naisten sarjaa sitten tarvitaan? Eikö voitaisi siirtyä yhteen kaikkien ihmisten sarjaan?
– Naiseksi syntymässä määritelty henkilö on monasti keskimäärin heikompi kuin mieheksi määritetty, von Knorring sanoo.
Hän haluaa kuitenkin lisätä:
– Transnaiset ovat ihmisryhmänä fyysisesti selvästi enemmän naisten kuin miesten parametreissa, koska esimerkiksi moni ei edes käy lävitse miehen puberteettia.
Von Knorring sanoo pitävänsä tarpeellisena sarjaa, jota hän kutsuisi naisten sarjan sijasta suojatuksi sarjaksi. Mutta jos osallistumisoikeus perustuu vain omaan identiteettiin, onko sarja todellisuudessa suojattu?
Von Knorringilla ei ole valmista reseptiä, miten tämän suojatun sarjan osallistumisoikeus täsmälleen määriteltäisiin. Hän on sitä mieltä, että kriteerien pitäisi olla laajemmat kuin vain testosteroniin perustuvat – ne voisivat sisältää esimerkiksi hapenottokyvyn.
Se johtaisi kuitenkin uusiin keskusteluihin raja-arvoista ja vaatisi lisää valvontaa.
Teemu Japisson muistuttaa, että erilaiset sarjajaot on yleisesti hyväksytty urheilussa tasapuolisen kilpailun takaamiseksi. Kukaan ei kyseenalaista ikään perustuvia juniorisarjoja tai kamppailu- ja voimalajien painoluokkia.
– Sarjajako on muuttunut urheilun historiassa yhteiskunnan mukana. Olisi mielenkiintoista, jos sarjoja tulisi lisää, Japisson sanoo ja muistuttaa, että vammaisurheilussa on luokitteluun perustuvat sarjat.
Myös Anni Vuohijoki väläyttää omaa sarjaa transnaisille.
– Pitäisikö heille olla kokonaan oma sarja? Kaikilla pitää olla oikeus urheiluun, mutta kilpaurheiluun kuuluvat säännöt ja sarjat, Vuohijoki sanoo.
Tanja von Knorring ei innostu transnaisten omista sarjoista.
– Ei pidä olla omia sarjoja transnaisille, me olemme naisia, von Knorring sanoo.
Vuohijoki toivoo, että keskustelussa päästäisiin ohi Hubbardin yksittäistapauksesta.
– Tässä on kyse siitä, onko naisten urheilulla enää mitään merkitystä. Siitä haluaisin herättää keskustelua. Hänellä (Hubbardilla) on yhtäläinen ihmisarvo muiden kanssa, eikä nykyinen säännöstö ole hänen vikansa. Itse asiassa hän on enemmän sääntöjen mukainen kuin esimerkiksi Kansainvälisen painonnostoliiton päätökset dopingrangaistuksien suhteen, Vuohijoki viittaa Kansainvälisen painonnostoliiton viimeaikaisiin skandaaleihin.
Urheilukilpailuissa etsitään voittajaa urheilun määrittämissä sarjoissa. Sarjojen rajojen valvominen on siksi olennaista.
– Yhteiskunta voi tasata lopputulemaa, mutta urheilussa näin ei ole. Yhteiskunnalla ja urheilulla on tässä asiassa erilaiset lähtökohdat, Vuohijoki sanoo.