Rajut vammat kokeneen Janne Happosen sydän sykkii yhä mäkihypylle

Janne Happonen ompelee nykyään mäkihyppypukuja Puijon hyppyrimäen kupeessa. Akseli Muraja / LEHTIKUVA

Tomi Olli / STT

Janne Happonen ompelee mäkihyppypukuja Puijon hyppyrimäen kupeessa. Pukujen ompelu on ollut viimeisen kahden vuoden ajan hänelle tuttua työtä. Mäkihyppyvalmentaja Mika Kojonkoski kutsui Happosen vuonna 2018 avittamaan kiinalaisia hyppääjiä kohti Pekingin olympialaisia.

– Opiskelin ensin puolisen vuotta ompelua ompelimossa. Sen jälkeen olen ommellut pukuja kiinalaisille hyppääjille ja nuorille suomalaishyppääjille, Happonen kertoo STT:n haastattelussa.

Yhteistyökuvio Kiinan suuntaan on Happosen osalta tällä hetkellä jäissä, sillä kiinalaishyppääjät ovat tiukasti maan rajojen sisäpuolella.

– Olen lomautettuna pukujen ompelemista lukuun ottamatta. Aika näyttää, milloin voimme muutoin jatkaa projektia.

– Kiinalaiset olivat aiemmin harjoittelemassa pitkään Suomessa. Itse taas vietin syksyllä kaksi kuukautta Kiinassa, mutta koronavirustilanteen vuoksi emme päässeet hyppytoimintaan.

Happonen on tällä viikolla mukana myös Suomen valmennustiimissä Continental-cupin kilpailuissa Saksassa. Uransa jälkeen merkonomin paperit hankkinut kuopiolainen sanoo olevansa valmennuksesta kiinnostunut.

– Vaikka minulla ei ole siihen varsinaista koulutusta, on hienoa voida auttaa nuoria hyppääjiä omien tietojen ja kokemusten kautta.

Pisin suomalaishyppy

Happonen, 36, saavutti urallaan vuonna 2006 joukkuemäen hopeaa Torinon olympialaisissa sekä kaksi hopeaa ja yhden pronssia lentomäen MM-kisojen joukkuemäessä. Kuopiolainen pitää myös hallussaan pisintä seisottua suomalaishyppyä. Hän ponnisti vuonna 2011 Norjan Vikersundissa 240 metriä.

Happosen uran viimeinen hyppy nähtiin vuonna 2014 Puolan Zakopanessa käydyssä maailmancupin kisassa.

– Uran lopettaminen oli pakon sanelema juttu, sillä polveni olivat niin huonossa kunnossa, että esimerkiksi kunnollisten alastulojen tekeminen oli mahdotonta ilman uusia vammoja.

Ennen aikuisikää Happonen ponnisti jo kymmenvuotiaana Rukan suurmäestä 145 metriä. Huippulahjakkuus myöntää vammojen estäneen parhaan menestyksen.

– Kyllähän siinä varmastikin niin kävi, sillä vammakierre oli melkoinen. Se on kuitenkin osa lajia. Jossittelu on turhaa, Happonen sanoo.

Seitsemän polvileikkausta

Happosen vammakierre alkoi vuonna 2008 Saksan Klingenthalin lentomäessä. Elämänsä kuntoon päässyt kuopiolainen liukui tuolloin vauhtimäkeen lavaa monien muiden maiden hyppääjiä alempaa. Varsinainen helvetti aukeni vasemman jalan monon pettäessä kesken lähes 155 metriin kantanutta ilmalentoa.

– Rysähdin rinteeseen noin sadan kilometrin tuntinopeudella ja menetin heti tajuntani.

Hän loukkaantui hengenvaarallisesti, sillä vasempaan reisiluuhun tuli avomurtuma, ja polvi hajosi pahoin.

– Vaikka en muista tapahtumaa, kuulin lääkäreiltä olleeni hengenvaarassa massiivisen reisivamman vuoksi.

Happonen kuntoutui takaisin huippukuntoon. Hän joutui tekemään saman monia muitakin kertoja, sillä hänen polvensa on operoitu kaikkiaan seitsemän kertaa.

– Kyllähän sisua vaadittiin, että jaksoin kuntouttaa itseni yhä uudelleen huippukuntoon. Toisaalta olen hyvin onnellinen, kun onnistuin nousemaan kerta toisensa jälkeen, Happonen muistelee.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut