Jarmo Saarela on suomalaisen raviurheilun työmies: "Ainoa hyväksyttävä syy jäädä raveista pois on ajokielto"

Viime vuosi oli konkariohjastaja Saarelan uran toistaiseksi paras voittosummalla mitaten. Ohjastajalle voittosummasta jää murto-osa, muuta se ja ajokorvaus eli penkkiraha riittävät arjen kuluihin ja elämän muihin harrastuksiin.

Alkamassa on Jarmo Saarelan normaali päivä toimistossa. Saarelan toimisto on siellä, missä ravataan ja tänään ravataan miehen kotiradalla Jokimaalla. Toimistossa on ahdistavan kuuma ehkä siksi, että sen kattona on kesäkuinen pilvetön taivas.

– Tupakka on vaarallista, lainaohjastaja sanoo sujautettuaan askin pikkusikareita rintataskuunsa.

Piiska vielä kainaloon ja sitten mennään. Ensimmäinen ajokki on viisivuotias tamma Lovely Secret.

Matti Lammela seuraa hevosensa lämmitystä radan reunalla, ja kertoo arvionsa ohjastajasta, kun kysytään.

– Tyytyväisiä on oltu. Jarmo on ajanut meidän hevosia eniten. Hyvin on ajanut ja lähtee joka paikkaan. Osaa antaa ja ottaa vastaan suoraa palautetta, Lammela toteaa.

Sanattomaksi Saarela ei jää tälläkään kertaa.

– Ensimmäiset puoli kierrosta meinasi pyllistellä, että potkaiseeko vaiko eikö.

Hän arvioi tauolta palaavalla tammalla olevan liikaa virtaa.

– Se haluaisi mennä kovempaa. Kun ei päästä, temppuilee.

Eläinten, kuten ravihevosten, kanssa voi sattua kaikenlaista.

– Joku kesä sitten Kokemäellä ohjas irtosi startissa. Hevonen meni aidan yli katsomoon ja minä putosin kärryiltä. Lonkkaan ja selkään sattui. Muutaman päivän jouduin pitämään sairauslomaa. Muille ei onneksi käynyt kuinkaan.

Pitempiä lomia Saarela ei sanojensa mukaan pitele. Ravipäiviä kertyy vuodessa noin 300.

– Ainoa hyväksyttävä syy jäädä raveista pois on ajokielto. Jos muuten lomailee, kollegat alkavat kuittailla, että sinulla sitä on varaa olla pois.

"Huonoja hevosia ei ole"

Saarela kiihdyttää auton takaa kasiradalta kovalla vauhdilla ja pääsee ensimmäisessä kaarteessa johtohevosen taakse. Tempo jatkuu kovana toisellakin kierroksella ja loppusuoralle kaarruttaessa Lovely Secretin kaurat on syöty. Maalissa valjakko on seitsemäntenä.

Onneksi raveissa paitsi toto-pelaaja myös ohjastaja saa yleensä nopeasti uuden mahdollisuuden.

Hyvitystä Saarela pääsee hakemaan Timo Korvenheimon valmentamalla Mahar Moneylla, jota lähimmät kutsuvat Maisaksi.

– Kun Timpan hevosta lähtee ajamaan, tietää, että on mahdollisuus pärjätä, Saarela sanoo.

– Huonoja hevosia ei ole olemassakaan. On vain riittämättömiä. Timppa toimii fiksusti. Se laittaa riittämättömät hevoset pois.

"Timppa opetteli meillä ajamaan"

Timo Korvenheimo on nuori ja nouseva valmentaja. Siinäkin tarinassa Saarelalla on roolinsa.

– Timppa on meidän kyliltä Hämeenkoskelta lähtöisin. Alkoi käydä kanssani raveissa ja meillä opetteli ajamaan. Hänestä tuli menestysvalmentaja.

Varmemmaksi vakuudeksi Santtu Raitala naruttelee voiton Korvenheimon Racing Boylla. Hevonen veti lähdöstä maaliin. Keulaan ja kukat, kuten ravipiireissä sanotaan.

– Helppo juttu. En ymmärrä, miten toiset tekevät voittamisesta niin vaikeaa, Saarela virnistää.

Lokakuussa Saarela voitti Hevosenomistajapokaalin 20 000 euron ykköspalkinnon Korvenheimon valmentamalla Battle Jackilla. Se on ohjastajan suurin voitto.

Uran tähtihetkiin kuuluu yhtä lailla Sekottajan kuskaaminen kuningatarkilpailun kakkoseksi vuonna 2014.

– Voitin Porissa päätösmatkan. Se oli tunteikas hetki. Tultiin ihan puskista.

"Epäonnistuminen nollataan heti"

Mahar Money on ennakolta ohjastajansa illan paras voittosauma, vaikka lähtöpaikka on eturivin toiseksi uloin rata.

Hämeenkoskelainen satsaa taas lähtöön ja hakee keulapaikan takasuoran alussa. Kova avaus on usein lopusta pois. Niin täälläkin kertaa. Seitsemäs sija ei ole sitä, mitä pelisuosikilla lähdetään hakemaan.

Varovaisemmalla taktiikalla sijoitus olisi kenties ollut parempi, mutta voitosta raveissa on ajettava. Niin säännöissä sanotaan.

– Huono ajo on unohdettava saman tien. Epäonnistuminen nollataan heti ja keskitytään seuraavaan lähtöön, Saarela kuittaa melkein 20 000 startin kokemuksella.

"Olen pärjännyt kohtuullisesti"

Aina ei voi voittaa. Ei edes joka raveissa. Saarelan voittoprosentti on vuosia pysynyt seitsemän tuntumassa.

– Vuodesta 1982 olen saanut pääasiallisen elantoni hevosista. Parikymmentä vuotta olen lainaohjastanut pelkästään. Olen pärjännyt kohtuullisesti, mutta nälkä kasvaa syödessä.

Viime vuosi oli uran toistaiseksi paras voittosummalla, 413 000 euroa, mitaten.

Ohjastajalle voittosummasta jää murto-osa, muuta se ja ajokorvaus eli penkkiraha riittää arjen kuluihin, metsästysharrastukseen, suksiin, Volvon V70-farmarimalliin ja dieseliin. Dieseliä palaakin paljon. Viime vuonna Volvon mittariin tuli 124 000 kilometriä.

– Ennätys on 147 000 kilometriä, kun kävin kilpailemassa Norjassa. Volvolla tietenkin. Ei muulla voi lähteä. Pidän kovina miehinä niitä, jotka tulevat Mersulla raveihin.

"Maarianhaminassa en ole voittanut"

Saarela on suomalaisen raviohjastajakunnan Aleksei Stahanov. Hän sanoo kilpailleensa useammalla toto-radalla kuin kukaan muu.

– Kannus ja Lapua on käymättä. Molemmissa järjestetään yhdet ravit vuodessa. Kun ne saisin ajettua, olisin ajanut kaikilla toto-radoilla Suomessa. Maarianhaminassa en ole voittanut. Sinnekin on vielä lähdettävä.

Ohjastaja tekee iskunsa kaviourille Hämeenkoskella, jossa puolisonsa Mira Lehto valmentaa ravureita. Pariskunnalla on kuusivuotias poika ja tallissa seitsemän hevosta.

– Kengittelen ja teen nurkkahommia. Pidän paikkoja kunnossa.

Toukokuussa Saarela pääsi tavoittelemaan oman tallin Majestic Missyllä tammaderbyn 30 000 euron pääpalkintoa.

– Ajan meidän hevoset ellei samaan aikaan satu vakioajokkia ajettavaksi.

Kanta-asiakkuuksista kannattaa pitää kiinni. Esimerkiksi pitkästä ja hedelmällisestä suhteesta käy yhteistyö Risto Haakanan ja ruuna Tasa-Vedon kanssa.

– Tasa-Veto tuli minulle vakioajokiksi, kun ajoin sitä Toijalan jääraveissa. 250 000 markkaa se juoksi. Ajoin kaikki startit.

Sukupostin mukaan Tasa-Vedolla startattiin 255 kertaa.

"Äidille eivät kertoneet"

Vuonna 1965 syntynyt Jarmo Saarela kiinnostui hevosista, kun isä Esko Saarela sellaisen Kiiminkiin hankki.

– Olin 12, kun meille tuli eka hevonen. Isän ja Törmäsen Martin hevonen. Hommasivat sen yllättäen. Äidille eivät kertoneet.

Se oli “joku Bianca”.

– Olenko jo siinä iässä, että alkaa dementia vaivata, kun en muista hevosten enkä ihmisten nimiä? Ilman sitä hevosta tuskin kuitenkaan olisin tässä.

Peruskoulun jälkeen Saarela meni ammattikouluun, vaikka mieli teki hevosammattiin.

– Kävin levyseppäkouluun viimeistä vuotta vaille valmiiksi ennen kuin lähdin Ouluun ravivalmentaja Mauri Jaaralle oppiin.

Siltä tieltä mies ei ole livennyt.

– En ole katunut. Olen saanut hyviä ystäviä ja paljon kavereita. Kulkijaluonteena pidän reissuhommasta. Enemmän tämä on antanut kuin ottanut.

"Muru lämmittää saunan"

Kuudennessa lähdössä Saarela saa ajokikseen suomenhevostamma Annanin. Pelaajat eivät mahdollisesti YK:n entisen pääsihteerin mukaan nimettyyn menijään usko, mutta kuski uskoo. Hän nostaa tamman kolmannelle radalle kierros ennen maalia ja voittaa hevosen mitalla.

– Kun oli statisti toisella radalla, päätin lähteä kiertämään. Tiesin, että minulla on riski menijä, kunhan pysyy ravilla. Vahvasti tuli maaliin asti. Ei se ihan suosikki ollut.

Voittajakerroin on muheva 46. Yllätys lämmittää kokeneen ohjastajan mieltä.

– Hyvä työpäivä on sellainen, kun on pärjännyt hyvin. Vielä parempi, jos on pärjännyt ennakolta statistilla. Jos Oulusta pitää palata kotiin pelkillä penkkirahoilla, toivoo vain pääsevänsä mahdollisimman nopeasti kotiin saunaan.

Saarela ei juo alkoholia. Hän nollaa työasiat rantasaunansa löylyissä.

– Sauna lämpiää 370 kertaa vuodessa. Menen saunaan aina, kun tulen reissusta. Kun tulen aamuyöstä, muru lämmittää saunan valmiiksi, työmies sanoo.

Lisää aiheesta

Lue lisää aiheesta

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut