Ennen pandemiaa kerätty tutkimus: Huippu-urheilijat voivat varsin hyvin

Entinen maajoukkuejääkiekkoilija Emma Terho pitää hyvänä, että psyykkisistä valmentajista on saatu apua urheilijoille. HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA

Petteri Ikonen / STT

Uraansa jatkavat ja jo uransa lopettaneet huippu-urheilijat kokevat voivansa varsin hyvin, selviää Liikuntatieteellisen seuran julkaisemasta tutkimuksesta . Kyselytutkimukseen vastasi määräaikaan mennessä 259 henkilöä, joista 170 oli vastaushetkellä aktiiviurheilija. Vastaajista 89 oli jo lopettanut urheilu-uransa.

Tutkimustulosten mukaan urheilijat olivat tyytyväisiä elämäänsä ja kokivat psykologisen toimintakykyisyytensä hyväksi. Yleisimmät pahoinvoinnin oireet olivat masennus ja ahdistus, joista molempia oireita erikseen kertoi kokevansa noin neljännes. Myös syömis- ja uniongelmat sekä traumaoireet mainittiin. Vastaajista noin puolet oli ajautunut ylikuormitustilaan.

– Kuka vastasi ja kuka jätti vastaamatta, psykologian tohtori ja urheilupsykologi Satu Kaski muistutti tutkimuksen julkaisun yhteydessä järjestetyssä webinaarissa.

– Oireiden yleisyyslukuihin on suhtauduttava varauksella.

Kasken kanssa tutkimuksen tekivät Yhdysvaltojen Wisconsin yliopiston apulaisprofessori Monna Arvinen-Barrow, Tampereen yliopiston psykologian emeritaprofessori Ulla Kinnunen sekä liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja kansanterveystieteen dosentti Jari Parkkari.

Kysely ennen korona-aikaa

Vastanneista 65 prosenttia oli saavuttanut EM-, MM- tai olympiamitalin. SM-mitaleille oli yltänyt 79 prosenttia. Vastaajista 64 prosenttia oli naisia ja 36 prosenttia miehiä.

– Miesten on vaikeampi puhua mielen pahoinvoinnista, ja valmius keskustella on naisia huonompi, Parkkari huomautti.

Kyselytutkimus tehtiin keväällä ja kesällä 2019. Nyt kerättävät tulokset voisivat olla erilaiset, kun koronaviruspandemia on ajanut urheilijat ahtaalle.

– Tämä on tehty ennen korona-aikaa. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset tulokset olisivat nyt, Kaski sanoi.

Ei yleistystä huonovointisten lajeista

Vastaajien urheilulajit mainittiin, mutta irrallaan vastauksista. Näin ei voi tietää, ovatko ongelmat yleisempiä joukkuelajien vai yksilölajien urheilijoiden keskuudessa.

– Luokittelu jonkin lajin perusteella, voivatko he hyvin vai huonosti, ei välttämättä ole psykologiselta kannalta kovin eettistä. Enemmän lähtisin ajattelemaan, että urheilija on urheilija. Oma tilanne ja sosiaalinen ympäristö on se, jonka perusteella katsotaan voivatko he hyvin vai ei, Arvinen-Barrow vastasi STT:n kysymykseen.

Vastaajista 64 prosenttia edusti joukkuelajeja. Eniten vastaajia, 22 prosenttia, oli jääkiekosta. Cheerleadingistä ja cheertanssista vastaajia oli 16 prosenttia, pesäpallosta 13 ja jalkapallosta 11.

– Ei niputeta niin, että jääkiekkoilijat voivat hyvin ja jalkapalloilijat huonosti. Jos filosofia on se, että lähdetään urheilijan pohjalta parantamaan hänen oloaan, silloin luokittelu eri lajeihin ei välttämättä ole kovin hyvä vaihtoehto.

Olympiakiekkoilijaa koulittiin kovasti

Entinen maajoukkuejääkiekkoilija Emma Terho toi webinaariin urheilijan näkökulman.

– Urheilu antaa valtavasti hyvää, mutta kilpaurheilussa on myös paineen tunne. Monesti urheilija haluaa olla hyvä myös koulussa, Suomen olympiakomitean ja Kansainvälisen olympiakomitean jäsen Terho summasi etenkin nuorten painetekijöitä.

– Urheilussa on se erityispiirre, että henkilö saattaa nousta huipulle nuorena ja valokeilaan vaiheessa, jossa ikätoverien ei tarvitse käsitellä tällaisia asioita. Tappion hetkellä palaute voi olla raakaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Terholla (o.s. Laaksonen) on kokemusta nuorena urheilijana koetusta valokeilaan joutumisesta. Hän pelasi 16-vuotiaana Naganon olympialaisissa ja saavutti pronssia.

Vuotta myöhemmin nuori puolustaja koki raskaan pettymyksen, kun häntä ei valittu MM-kotikisoihin.

– Olin valmis heittämään hanskat tiskiin, kun pettymyksiä ei ollut aiemmin tullut. Seuraava maajoukkuevalmentaja Hannu Saintula oli valmis auttamaan, Terho jatkoi webinaarin jälkeen puhelimitse STT:lle.

"Kommentit eivät määritä sinua"

Terhon maajoukkuepolusta tuli niin pitkä, että hän pelasi vielä Sotshin olympialaisissa 2014. Maajoukkueuran alkuvaiheessa joukkueessa ei ollut psyykkistä valmentajaa.

– Sen merkitys korostui, että joukkueessa oli mukana joku kokenut pelaaja, jonka kanssa sai vaihtaa ajatuksia. Olin niin paljon nuorempi, etten uskaltanut tuoda kaikkein arimpia asioita esiin. Olin kovapäinen ja sain tukea perheeltä.

Terhon mielestä on hyvä, että myöhemmin psyykkisistä valmentajista on saatu apua pelaajille.

Hänen pelaajauransa aikana maailma ehti muuttua muutenkin. 1990-luvun lopulla ei ollut sosiaalisen median luomaa painetta. Internet oli uusi asia, mutta ei kulkenut ihmisten mukana. Terhon peliuran loppuvaiheessa valokeila oli aiempaa kirkkaampi.

– Sosiaalisessa mediassa palaute on suoraa. Ne kommentit eivät määritä sinua, eivätkä aina edes suoritusta, Terho alleviivasi.

– Keskeistä on se, miten nuoria pelaajia pystytään auttamaan ja laittamaan asiat perspektiiviin.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut