ESS:n kiekkokausi-liitteen pääkirjoitus: Äijäily haalistuu lätkäkulttuurissa hiljalleen, mutta haitallisia jäänteitä riittää vieläkin

Mikael Hoikkala

Tämä on ollut vakava syksy. Koronapandemian toinen aalto rantautui sittenkin voimalla Suomeen, vaikka loppukesä oli antanut aihetta optimismiin. Jääkiekon Liigan alkamista on odotettu totisina ja epätietoisina siitä, miten pelataan, vai pelataanko.

Pelicansissa käynnistettiin vuoden toinen yt-neuvottelukierros. Sen ollessa kesken silmille lävähti seuran keulakuvan Pasi Nurmisen rikosepäily.

Tilanteen vakavuus ei ole välittynyt Pelicansin harjoitustunnelmista silloin kun olen hallilla käynyt. Ei pelaajilla ja valmentajilla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä oma osuutensa parhaansa mukaan, jotta jääkiekkoa pelattaisiin taas yleisöiden edessä ja palkat saataisiin maksettua. Arki jatkuu. Siitä selviämisessä huumori auttaa paremmin kuin synkistely.

Kysymys on myös luonteista.

Mitä juuri sinä tuot tähän tiimiin, kysyttiin tämän lehden juttua varten kaikilta Pelicansin valmennusryhmän jäseniltä. ”Kovaa ääntä ja paljon naurua”, kuului päävalmentaja Tommi ”Hölö” Niemelän vastaus. ”Rennon fiiliksen”, vastasi apuvalmentaja Jussi Silander. ”Avoimuutta, iloisuutta ja työteliäisyyttä”, kuvaili omaa panostaan maalivahtivalmentaja-joukkueenjohtaja Toni Pasuri. Mustaakin huumoria löytyy, ja sitä tarjoilee fysiikkavalmentaja Juha Nakari.

Voimakkaasti muuttunut valmennusryhmä ei yleisilmeeltään edusta perinteisintä lahtelaista lätkäkulttuuria.

Jääkiekkoilijoiden joukossa voi olla machomiehiä, mutta maski ei ole heikkouden merkki.

Jääkiekkokulttuuriin on perinteisesti liitetty äijämäisyys. Muutos on käynnissä, mutta hitaasti. Ammattilaisuransa hiljattain lopettanut, Helsingin IFK:ssa kahdeksan liigakautta pelannut Thomas Nykopp avasi näkemystään pukukoppikulttuurista Jatkoaika.comin haastattelussa syyskuussa:

– Kyllä sieltä välillä inhimillisyys puuttuu. Se on raju, karu, macho ympäristö vieläkin. Siinä mielessä se on muuttunut, että nykyään annetaan ulospäin ymmärtää, että asioita tehdään. Ja tehdäänkin, on näitä henkisiä valmentajia ja muuta, ja kerrotaan mediassa sitä ja tätä. Mutta se on vähän sellaista ongelmien ulkoistamista, Nykopp kuvaili.

Koronapandemian keskellä yhteiskunnassa on nostanut päätään toisenlainen äijäilyn muoto. Keväällä uutisoitiin yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan miehet ovat naisia penseämpiä käyttämään kasvomaskia. Perusteluissa maskin todettiin olevan muun muassa heikkouden merkki ja epäcoolia. Tutkimusotos ei ollut edustava, mutta arkihavainnot Suomesta tukevat sen tuloksia.

Maskikeskustelu johtaa usein älyttömään vänkäämiseen. Ei, Lahden kokoisessa väljästi asutussa kaupungissa ei maskia tarvitse kaikkialla pitää, mutta jääkiekko-ottelun kaltaisessa suljetun tilan massatapahtumassa tilanne on toinen ja joukkoaltistuksen riski olemassa. Harjoituskauden otteluissa maskien käyttöaste yleisössä on ollut heikko muuallakin kuin Lahdessa.

Jääkiekkoilijoiden joukossa voi olla machomiehiä, mutta kasvomaski ei siinä yhteisössä ole heikkouden merkki. Siellä ymmärretään, että kysymys on elannosta ja terveydestä, niin omien kuin muiden.

Pasi Nurminenkin esiintyi loppukesästä Pelicansin markkinointikuvissa seuran turkoosissa kasvosuojuksessa. Ymmärrettävistä syistä tuota kuvaa ei enää nosteta esiin, mutta sen viesti on hyvä muistaa. Maski sopii keski-ikäisenkin äijän kasvoille.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.