Kotipelejä on kova ikävä, mutta Marjaana Hellsten pitää kynnyksen korkealla hallille menemisessä. Sami Kuusivirta

Normaalivuosina Pelicans-fanitus täyttää Marjaana Hellstenin vapaa-ajan, mutta tänä syksynä kaikki on toisin – "Ei uskalla toivoa liikoja"

Hellsten maksoi Pelicans-kausikorttinsa jo keväällä, mutta häntä ei harmita, vaikkei hallille pääsisikään. "Tuki omalle joukkueelle on tärkeämpi", hän sanoo.

Mikael Hoikkala

Jos julkkikset jätetään laskuista pois ja Suomen kovimman Pelicans-fanin titteli jaettaisiin Twitter-seuraajien määrän perusteella, kunnia taitaisi mennä Marjaana Hellstenille. Tarinankertoja-nimellä visertävällä Hellstenillä on yli 1 000 seuraajaa. Viesteissä keskeisiä tunnuspiirteitä ovat peruspositiivinen tyyli ja turkoosi sydän.

Koronaviruksen varjostaman Liiga-kauden alla optimistikaan ei voi maalata tummia sävyjä piiloon.

– Ihan selkeä ero verrattuna normaaliin kauteen. Muuten olisin jo katsomassa, missä pelipaita on, että sen saa nopeasti laitettua päälle hallille lähtiessä. Melkein jo haistaisi lihamukin nenän edessä, Hellsten kuvailee.

– Mieliala on totta kai odottava, mutta niin paljon on muuttujia, ettei uskalla toivoa vielä liikoja, hän sanoo viitaten paitsi koronapandemiaan, myös Pelicansin taloudelliseen tilanteeseen.

Kausikorttinsa Hellsten uusi jo hyvissä ajoin keväällä.

– Se oli ihan selvää, että oma paikka pitää olla. Ei harmita yhtään, vaikken hallille menisi. Tuki omalle joukkueelle on tärkeämpi.

Jokaisella on niin henkilökohtainen näkemys siitä, mitä pitää turvallisena.

Pelicans-kannattaja Marjaana Hellsten

On mahdollista ja kohtalaisen todennäköistä, että liigakauden alussa Hellsteniä ei vakiopaikaltaan Isku Areenan penkistä löydä. Harjoituspeleissäkään hän ei käynyt.

– Olen tätä asiaa pohdiskellut monelta kantilta ja päättänyt mennä terveys edellä.

Hellsten korostaa, että hänen mielestään Pelicans on ottelujärjestelyissä tehnyt kutakuinkin sen mitä tehtävissä on. Yleinen epidemiatilanne ohjaa hänen ratkaisujaan enemmän kuin se, tiukennetaanko hygienia- ja turvaohjeistuksia entisestään. Hellsten on marketeissakin hämmästellyt ruuhkia, joissa turvaväleistä ei ole piitattu.

– Jokaisella on niin henkilökohtainen näkemys siitä, mitä pitää turvallisena. Joku menee pienemmällä kynnyksellä kuin minä.

– Ymmärrän hyvin, että joku menee hallille. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta ja niin iso asia monille.

Hellsten ei halua ennakoida, kuinka pitkäksi hänen ottelulakkonsa voi venyä.

– Maaliskuussakin kaikki tapahtui niin nopeasti. Turha lähteä spekuloimaan.

"En ole se fani, joka osaa tilastot ulkoa", Marjaana Hellsten sanoo. Sami Kuusivirta

Normaalivuosina ottelukalenteri ja hallilla käyminen rytmittävät Marjaana Hellstenin arkea. Pelicansin kotipeleihin hänellä on ollut kausikortti nyt yli viisi vuotta putkeen.

– Syksy, talvi ja kevät mennään tätä, ja kesällä ihmetellään, oliko muitakin harrastuksia.

Jääkiekkokärpäsen puraisun hän koki aikoinaan kouluikäisenä.

– Se taisi olla Lillehammerin olympialaiset (1994), kun jäin katsomaan jotain peliä, jota isä seurasi telkkarista. Ensin innostus tuli maajoukkueen kautta. Joskus divariaikoina 90-luvun lopulla aloin käydä yksittäisissä Pelicansin peleissä. Silloin oli vaikka kuinka paljon tilaa ja seisomakatsomossakin sai istua rauhassa, Hellsten naurahtaa.

Opiskeluaikoina side lahtelaiskiekkoiluun hiukan löystyi, mutta kymmenen viime vuoden aikana suhteesta on tullut intensiivisempi.

– En ole se fani, joka osaa tilastot ulkoa. Mulle on tärkeää se fiilis, että on jotain missä elää mukana. Voitot ja tappiot.

Vuosi on Pelicansille värikäs: on ollut yt-neuvotteluita, lomautuksia, toimitusjohtajan lähtö ja lopulta vielä pääomistajan rikosepäily.

Jännitteitäkin on ollut seuran ja pelaajien välillä. Hellsten sanoo ymmärtävänsä, että yt-ratkaisut ovat olleet kipeitä niin seuralle kuin pelaajille. Hän uskoo niiden olleen välttämättömiä, joskin korostaa olevansa julkisuuteen kerrottujen tietojen varassa.

Nurmisen törttöilyjä Hellsten ei hyväksy. Hellsten odottaa Pelicans-ikonin kantavan niistä vastuunsa, mutta ei käännä selkäänsä joukkueelle.

– Kyllä siihen paljon vaaditaan, että menisi sukset ristiin oman joukkueen kanssa. Ei ole sellaista tilannetta ollut lähelläkään.

– Hirveintä, mitä voisi tapahtua, olisi seuran meneminen konkurssiin, eikä olisi enää omaa joukkuetta. Se tekisi todella kipeää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt