Kun Pelicans liikahtaa kohti pelimatkaa, pelaajat vetävät maskit kasvoilleen hallilta lähtiessä. Kuvassa osa syyskuun Tappara-harjoitusotteluun Tampereelle lähteneestä miehistöstä. Juha Peurala

Säästöpossulla käymistä, desinfiointiaineella läträämistä, joukkuearjen ikävöimistä – Tällainen on ollut Pelicansin matka kohti epävarmuuden varjostamaa Liiga-kautta

Jääkiekon Liiga on kokenut muitakin mullistuksia 2000-luvun aikana, muttei mitään vastaavaa kuin tänä vuonna. Etelä-Suomen Sanomien laaja artikkeli avaa mennyttä kesää ja tulevaa syksyä pelaajien ja valmennuksen näkökulmasta. "Raskainta on ollut epätietoisuus", sanoo konkarihyökkääjä Antti Tyrväinen.

Mikael Hoikkala

Suuret päätökset syntyvät saunassa. Tai jos ei siellä, niin luonnon äärellä, puu- tai käsitöitä tehdessä, pohjoisen hangilla hiihdellessä. Näinhän meille on monet kerrat ainakin uskoteltu, kun yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat avanneet suurten ratkaisujen syntyprosesseja ja niihin johtaneita ajatuskulkuja.

Aloittakaamme näiltä juurilta myös Pelicansin kauden 2020–21 tarina. Nyt poiketaan kuitenkin perinteisestä juonenkuljetuksesta, sillä mökkioloihin ei hakeuduttu vain rentoutumisen ja mietiskelyn tähden, vaan siksi, koska oli pakko.

Antaa Tommi Niemelän kertoa.

– Se oli maaliskuun puolella, kun olin vielä Sveitsissä, ja korona alkoi sulkea siellä paikkoja. Ihmeteltiin, kun yhtäkkiä mestat alkoivat mennä kiinni ja tilanteen vakavuus alkoi selvitä. Sveitsihän oli Suomeen nähden etupellossa, asiat tapahtuivat vähän aikaisemmin. Vajaa viikko siitä, niin olin jo matkalla Suomeen. Siinä jouduttiin aika nopeasti tekemään ratkaisut, Niemelä kertaa.

– Suomeen tullessa oli kahden viikon mökkikaranteeni. Se oli ihan mageeta, menin Lohjalle ja olin kaksi viikkoa siellä hakkaamassa puita. Oli hyvää aikaa miettiä, mitä tullaan tekemään siinä vaiheessa kun päästään aloittamaan työt ihan täysillä.

Kun Niemelä huhtikuun puolivälissä muutti Lahteen ja oli valmis aloittamaan työt Pelicansin liigajoukkueen päävalmentajana, koronaviruspandemia oli pannut lähes koko yhteiskunnan tilapäisesti säppiin.

Se, että pitää valvoa, luistaako joku jostain, on minusta täysin vanhakantaista.

Päävalmentaja Tommi Niemelä

– Siinä vaiheessa oli jo selvinnyt, ettei yhteisharjoittelua missään tapauksessa tule olemaan.

Mikä ihana lähtökohta aloittaa päävalmentajaura ammattilaiskiekkoilussa.

Pelicans-luotsina keväällä aloittanut Tommi Niemelä on ensimmäistä kertaa urallaan päävalmentajana ammattilaisseurassa. Alku on ollut täynnä esteitä ja niiden ylittämistä. Sami Lettojärvi

Jääkiekon SM-liiga, nykyisin nimeltään pelkkä Liiga, on läpi 2000-luvun ollut kohtalaisen vakaa urheilusarja ja viihdetuote, joka on kehittynyt hiljalleen samassa vauhdissa kuin ympäröivä maailmakin.

Tarkemmassa tarkastelussa 20 vuoteen mahtuu iso läjä muutoksia ja mullistuksia. Sarjan sulkeminen ja laajennus, liigakarsintojen lakkauttaminen. ”Säälipleijarit”, joita aluksi kritisoitiin ja pilkattiin, mutta jotka tulivat kerralla jäädäkseen. Suljetun sarjan rakoilu: KalPan liiganousu 2005, ja kymmenkunta vuotta myöhemmin yksi kerrallaan Sportin, KooKoon ja Jukureiden vuoro. Jokereiden ja HIFK:n vihanpito, josta virisi skandaalinkäry ja tuima arvokeskustelu Ville Peltoseen kohdistuneen kaukalopahoinpitelyn jälkeen. Rakastetun ja vihatun Jokereiden lähtö KHL:ään. Espoon Bluesin konkurssi.

Nyt joutui menemään säästöpossulle, eikä siinä mitään. Monellakin alalla näkyy lomautuksia.

Antti Tyrväinen

Pikkujuttuja verrattuna vuoteen 2020.

Mestaruus ja mitalit jäivät keväällä jakamatta. Sarjat ja seurojen liiketoiminta pysähtyivät täysin. Pitkä epätietoisuus siitä, milloin seuraavan kerran pelataan, ja pelataanko vielä tänä syksynäkään.

Yt-neuvotteluita käytiin jokaisessa liigaseurassa. Lahdessa lisäkierrettä tuli siitä, että ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana seurana Pelicans päätyi lomauttamaan myös pelaajiaan. Lomautuksia seurasi osin julkiseksikin tullut kitkerä kiista, joka päättyi lopulta syyskuussa sopuratkaisuun ilman oikeuskäsittelyä.

Tommi Niemelälle kaikki tämä tarkoitti sitä, että hän pääsi vetämään Pelicansissa ensimmäiset yhteiset joukkueharjoitukset vasta 3. elokuuta. Koko jengi oli koossa 31. elokuuta, kun lomautetutkin pelaajat saatiin mukaan.

– Jos jotain positiivista pitää korona-ajasta ajatella, niin meillä on ollut ihan hyvin aikaa jauhaa peliä, kun sarjakin alkaa myöhemmin, Niemelä sanoo.

Koko Pelicans-ryhmä oli koossa harjoituksissa vasta elo-syyskuun vaihteessa, kun viimeisetkin pelaajien lomautukset päättyivät. Sami Kuusivirta

Sama valmistautumisaika koskee muitakin seuroja. Pelicans lienee kärsinyt suhteellisesti hiukan enemmän kuin kilpailijansa, kun päävalmentaja ja iso osa joukkueesta on vaihtunut, ja lomautukset viivästyttivät koko ryhmän kokoon saamista.

Valoisana luonteena tunnetun Niemelän sävy on asiallisen toteava, kun hän käy mennyttä läpi. Hän nostaa esiin mieluummin myönteisiä kuin kielteisiä asioita, mutta ei sorru tyhjään lätinään.

– En minä pysty sanomaan, olenko päässyt pelaajiin tutustumisessa sille asteelle, mihin voi olla tyytyväinen. Sitä pitää kysyä jokaiselta yksilöltä, miten he kokevat sen. Ovatko he päässeet mun kanssa sellaiseen luottamussuhteeseen, että voimme avoimesti puhua kaikista asioista? En usko, että se on realistista. Kaikilla ihmisillä on vielä tutustumisvaihe käynnissä.

Konkarihyökkääjä Antti Tyrväinen kuuluu heihin, joilla tutustuminen Niemelään on vasta aluillaan. Tyrväinen oli yksi keväällä lomautetuksi joutuneista pelaajista. Koronarajoitusten, lomautuksen ja palkallisen kesäloman yhdistelmänä hänen taukonsa kaikesta joukkuetoiminnasta venähti yli puolen vuoden pituiseksi.

Tyrväinen, 31, ei välitä muistella, millaisena sokkina tai pettymyksenä hän lomautusilmoituksen koki.

– Se oli mitä oli. On päästy seuran kanssa sopimukseen, ja nyt ollaan mukana normaalisti, hän kuittaa.

Uuden päävalmentajan tavoin Tyrväisellä on tapana ajatella asioita positiivisen kautta. Jopa lomautuksesta löytyi hyviä puolia.

– Sain mennä henkilökohtaisella harjoitussuunnitelmalla koko kesän ja aikatauluttaa treenaamista perheen mukaan. Hommat tuli tehtyä hyvin. Ainakin minulla se vapautus aikataulutukseen toimi ihan loistavasti.

Tyrväisellä on kaksi lasta. Kuopus on kaksivuotias ja esikoinen täyttää kohta viisi.

– Perhe on todella tärkeä mulle. Totta kai jääkiekkokin on tärkeä, mutta haluan pitää perheestäni huolta ja viettää aikaa heidän kanssaan. Mun mielestä tämä oli ihan positiivinen kesä ainakin minulle.

Ei kai kuitenkaan pelkästään positiivinen, kun lomautus katkaisi palkanmaksun ja on se perhekin elätettävänä?

– Niin, tässä voi katsoa isompaa kuvaa. Se on mielenkiintoista, että ollaan jääkiekkoilijoina huippu-urheilijoita mutta ei ole mitään kassaa, mihin voisi liittyä tai maksaa, että tällaisissa tapauksissa toimeentulo turvautuisi, Tyrväinen huomauttaa.

– Nyt joutui menemään säästöpossulle, eikä siinä mitään. Tämä on tällainen aika. Monellakin alalla näkyy lomautuksia.

Konkarihyökkääjä Antti Tyrväisen elämä alkusyksystä on ollut pitkälti jäähallin, kodin ja päiväkodin välillä kulkemista. Eikä juuri muuta. Sami Kuusivirta

Kun Pelicansin lomautukset nousivat kesän jälkeen harjoituskauden alkaessa uudestaan uutisaiheeksi, Pelaajayhdistys piti meteliä muun muassa pelaajien vakuutuksista. Yhdistys painotti, että lomautettuna pelaajan ei missään nimessä tule osallistua joukkueharjoituksiin edes omasta tahdostaan, sillä normaalit urheilijavakuutukset eivät ole lomautuksen aikana voimassa. Myös omatoimisessa harjoittelussa kehotettiin varovaisuuteen loukkaantumisriskin vuoksi.

Tyrväinen otti tämän huomioon, pelasi varman päälle ja otti kesän ajaksi itselleen ylimääräisen vakuutuksen.

– Eihän ne ole niin kattavia kuin ne mitä tulee joukkueen puolesta. Ehkä sekin vaikutti välillä treeneihin: mitä tekee ja mitä ei tee, ettei vahingossakaan kävisi niin, että tulee yhtäkkiä puolen vuoden huili kun teloo itsensä jossain treeneissä, hän myöntää.

– Joissakin harjoitteissa joutui vähän miettimään, mitä tekee ja millä intensiteetillä.

Itsenäisen harjoittelun lisäksi Tyrväinen kävi juhannuksesta eteenpäin Vierumäellä treenaamassa huippumolari Karri Rämön kokoamassa porukassa. Mukana oli muitakin lomautettuja Pelicans-pelaajia sekä ulkomailla pelaavia ja ilman sopimusta kesällä olleita paikalliskiekkoilijoita.

– Luistelutuntumaakin pidettiin yllä. Enimmillään meitä taisi olla kuusitoista.

Aikansa kutakin. Perhekeskeiselläkin miehellä veri alkoi ennen pitkää vetää kohti joukkuetoimintaa.

– Kun tuli huilia joukkueen yhteisestä tekemisestä, on ollut tosi kivaa taas päästä yhteen jätkien kanssa ja elämään sitä arkea. Kesä meni tosi nopeasti, mutta loppukesästä rupesi jo kaipaamaan arkeen kiinni pääsemistä ja yhdessäoloa, ”Tyrsky” tunnustaa.

Päämajassa eli Isku Areenan pukukoppikerroksessa oli elokuuhun asti hiljaista – jos ei lasketa kovaäänisen päävalmentajan johtaman valmennusryhmän keskinäisiä palavereja.

–  Kesäkuun 1. päivä oli sellainen hetki, että saatiin [koronarajoitusten kevennyttyä] avata pukukoppi ja fasiliteetit pelaajien käyttöön. Ei täällä kyllä hirveästi heitä käynyt, ehkä 4–5 jätkää kävi pyörähtämässä. Jätkät olivat varovaisia ja vastuullisiakin, Niemelä sanoo.

Kesäkuussa Niemelä aloitti kahdenkeskiset keskustelut ja tutustumisen niiden pelaajien kanssa, jotka rivissä olivat. Juhannuksen alla ryhmän kesken pidettiin kahtena peräkkäisenä päivänä parin tunnin kokoontumiset, joissa käytiin joukkueen suuntaviivoja läpi.

Lomautetuilta pelaajilta ”mitään ei voitu vaatia, eikä vaadittukaan kertaakaan”, Niemelä tähdentää.

– He pitivät yllä omaa työkykyään kuten parhaakseen näkivät. Mahdollisuushan heillä oli olla yhteydessä meidän fysiikkakoutsiin, ja käsittääkseni myös olleet. Jos he halusivat apua harjoitteluun, sitä oli mahdollista saada.

Fysiikkatestien tulosten perusteella harjoittelu näyttää maistuneen pelaajille. Niemelä on muutenkin valmentajana modernia koulukuntaa, jonka mielestä yksilöharjoittelu lähtee yksilöstä itsestään eikä valmennuskurin kautta.

– Se, että pitää valvoa, luistaako joku jostain, on minusta täysin vanhakantainen lähestyminen kehittymistä kohtaan. Uskon jatkuvaan kehittymiseen. Se on huippu-urheilun lähtökohta. Jos sitä ei ole, sellaiset henkilöt tippuvat pikkuhiljaa pois. Jos joku ei halua harjoitella eikä kehittyä, ei hän hirveän kauan siinä ole, kun huomaa, ettei pärjää.

Siinä missä normaalikausina pukukoppikäytävälle on päästetty esimerkiksi mediaa tekemään haastatteluja, nyt kellään joukkueen ulkopuolisilla ei ole sinne mitään asiaa. Joukkue elää kuplassaan ja pyrkii minimoimaan kontaktit muihin. Sami Kuusivirta

Tänä vuonna ei ole riittänyt se, että on antanut parhaansa. Koronaviruspandemia seisautti jääkiekkoseurojen liiketoiminnan täydellisesti ja sopeutustoimet olivat väistämättömiä.

Pelicans-konsernissa on kahdella yt-neuvottelukierroksella irtisanottu ravintolatoiminnoista neljä ja emoyhtiön palveluksesta kolme työntekijää. Keväällä päätettiin myös koko henkilöstöä koskevista lomautuksista, joiden enimmäispituus oli kolme kuukautta.

Joissakin toimenkuvissa työ todella väheni etenkin keväällä. Myyntipuolella ei ollut paljon myytävää. Urheilutoimenjohdon kädet ovat olleet sidotut, kun uusia rekrytointeja ei ole lomautusten aikana voinut tehdä.

Toisaalta poikkeustilanne on pakottanut työntekijöitä etsimään uusia selviytymiskeinoja ja tekemään seuran eteen sen mitä tehtävissä on. Vuosi on ollut hikinen.

– Viestittävää on kyllä riittänyt, naurahtaa Pelicansin viestintäpäällikkö Jesse Pyykkö.

Pandemian myötä Pyykölle lankesi Pelicansissa myös hygieniavastaavan tehtävä. Hän osallistuu viikottain Liigan kokoaman työryhmän kokouksiin, joissa käytäntöjä käydään läpi yhteisesti kaikille seuroille.

– Sieltä tulee ohjeistuksia, joiden mukaan jokainen operoi omalla paikkakunnallaan. Ohjeethan eroavat alueellisesti. Viranomaiset ovat ne, jotka tässä toimintaa johtavat, Pyykkö painottaa.

Ottelutapahtumien turvallisuuden takaamiseksi on tehty paljon toimia. Vuoden mittaan on ollut paljon epäilyksiä siitä, pystytäänkö sisäpalloiliusarjoja käynnistämään pandemian ollessa päällä. Harjoituskaudella järjestelyt ovat toimineet, eikä miltään paikkakunnalta ole tullut ilmi ottelutapahtumiin liittyviä koronatartuntoja, vaikka yleisöä on ollut parhaimmillaan kolmeakin tuhatta.

Tekemistä riittää yhä. Vapaaehtoisuuteen perustuva maskisuositus ei ole uponnut kiekkokansaan kovin hyvin, vaikka maskeja on ainakin Turussa jaettu katsojille ilmaiseksikin. Pandemiatilanteen kiristyessä saattaa käydä väistämättömäksi, että pehmeät keinot muuttuvat astetta kovemmiksi.

Olivatpa toimet kuinka tiukkoja tahansa, pienenkin särön ilmaantuminen riittää halkaisemaan koko paketin. Se nähtiin syyskuussa HPK:n ja Jukureiden koko joukkueiden jouduttua karanteeniin.

Pelicansissa joukkueen kuplaa yritetään varjella tarkasti. Ei puhettakaan siitä, että median edustajat pääsisivät pukukoppikäytäville tekemään haastatteluita kuten normaalikausina. Joukkueen tiloihin ei lasketa sisään ketään muitakaan, jolla ei ole jokin pakko päästä sinne. Ei edes kulkemaan läpi.

– Mitään fanitapaamisia tai tällaisia ei tietenkin voida järjestää, valitettavasti. Ne ovat kivoja, muttei pakollisia, viestintäpäällikkö Pyykkö sanoo.

Pelicansin henkilöstö on paiskinut hartiavoimin töitä tehdäkseen ottelutapahtumista turvallisia. Kuvassa ravintolapäällikkö Tapio Soukka ja viestintäpäällikkö Jesse Pyykkö. Katja Luoma

Antti Tyrväisen mukaan pelaajat ovat jo tottuneet siihen, että joukkueen tiloissa läträtään desinfiointiaineilla ja kaikki varotoimenpiteet ovat mieluummin yli- kuin alimitoitettuja.

– Tärkeintä, että ylimääräinen kanssakäyminen ja kaupungilla pyöriminen vedetään ihan minimiin. Aika isoista asioista kyse. Pelit halutaan saada käyntiin ja on ihmisten elantokin kyseessä. Jokainen ymmärtää henkilökohtaisen vastuunsa, Tyrväinen sanoo.

Valmennusryhmän ei ole tarvinnut olla pelaajia erikseen paimentamassa hygienia-asioissa.

– Asiasta ei ole tarvinnut mitenkään huomauttaa. Mitä olen nähnyt jätkien tekevän, se on ollut esimerkillistä. Nämä ovat valveutuneita ammattiurheilijoita, Niemelä kiittelee.

Koronakurimusta on nyt Suomessa takana puoli vuotta. Epävarmuustekijöitä riittää alkavan Liiga-kauden yllä. Loppukesän varovainen optimismi on heilahtanut entistä enemmän varovaisuuden suuntaan, kun muissa liigajoukkueissa olleet tartuntatapaukset ja -altistukset tulivat ilmi.

Mikä tässä kaikessa on kiekkoilijalle ollut raskainta?

– Ehkä isoin juttu oli se epätietoisuus. Keväällä pelit loppuivat kuin seinään. Totta kai tämä on ollut haastavaa aikaa. Kun ei ole tiennyt, milloin pelit alkavat ja mitä tulee tapahtumaan, Antti Tyrväinen vastaa.

Syksystä ei tule helppo. Pelaajien pitää jäädä peleistä ja harjoituksista sivuun pientenkin flunssaoireiden vuoksi, jotta koronavirus ei pääsisi joukkuekuplan sisälle. Näitä tapauksia tulee varmasti, kuten Tyrväinen perheellisenä hyvin tietää.

– Kun syksyn vesikelit ja kylmyys tulevat päälle, päiväkodeissakin alkaa pyöriä kaiken maailman taudit.

Murehtiminen ei kuitenkaan auta, Tyrväinen sanoo. Hän luottaa liigakauden läpivientiin suunnitelmien mukaisesti – ja toistaa vielä kerran, että jokaisen on ymmärrettävä henkilökohtainen vastuunsa.

– Ei auta muuta kuin elää päivä kerrallaan ja tehdä omat hommat niin hyvin kuin pystyy.

Kääntyykö kaikki lopulta hyväksi? Harjoituspelikaudella nähtiin otteluiden perumisia ja siirtoja, mutta myös normaalia urheilun iloa. Sami Kuusivirta

Pelicans-puheenaiheet nippuun viikoittain – Hockey Time -podcast kasvattaa ESS:n kiekkotarjontaa, ensimmäinen jakso kuunneltavissa torstaina

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt