Jääräpäisyys on Ida Hulkon vahvuus ja heikkous

Hulkko rikkoi 50 ja sadan metrin pitkän radan rintauinnin Suomen ennätykset viikonloppuna Tampereella. KALLE PARKKINEN / LEHTIKUVA

STT

Ida Hulkko on ehtinyt nukkua kaksi yötä sen jälkeen, kun hän pirstoi 50 ja sadan metrin pitkän radan rintauinnin Suomen ennätykset kotikaupungissaan Tampereella lauantaina. Siinä ajassa olympiamatka sadan metrin ennätyksen 1.06,90 merkitys on kirkastunut.

– Vuoden ajan Tokion olympiaraja 1.07,07 on ollut silmissä, sitä on taottu päähän. Nyt kun sen alle on menty, se luo uskoa, että olen ansainnut paikkani kohti olympialaisia, Hulkko kertoi maanantaina tehdyssä haastattelussa.

Hulkon noteerausta tuskin kelpuutetaan viralliseksi olympiarajan alitukseksi, sillä Tampereen kutsukisa ei ollut Kansainvälisen uimaliiton kilpailukalenterissa. Silti se lisää 21-vuotiaan Hulkon uskoa olympiakisoissa, jotka ovat tällä tietoa siirtyneet koronapandemian takia vuodella eteenpäin.

– Otetaan vain uusiksi tämä kausi. Ei se sinänsä tarkoita muuta kuin että kaikki kisat siirtyvät vuodella eteenpäin. Minulle on tosi hyvä, että saatiin lisävuosi ennen ensimmäisiä olympialaisia, Hulkko arvioi.

Tampereen kisan jälkeen Hulkko aloitti kahden viikon loman.

– Ajettelin mennä Mikkeliin ja viettää juhannuksen siellä, nauttia juhannuksesta ja rauhallisuudesta. Yritän nähdä kavereita ja tehdä asioita, joita ei muuten kerkeä. Nyt pystyn menemään rannalle, valvomaan ja nauttimaan kesäilloista sekä seurasta. Odotan paljon aurinkoa!

Hauskanpitoa ja oksennuksen pidättelyä

Koronakeväänä Hulkko hioi kuntoaan pari viikkoa Vuokatissa Jenna Laukkasen kanssa. Hulkko ja häntä runsaat kolme ja puoli vuotta vanhempi Laukkanen eivät olleet aiemmin harjoitelleet yhdessä.

– Se oli tosi hyvä reissu. Nuorena olen katsonut Jennaa ylöspäin, joten oli legendaarinen hetki päästä sparraamaan ensimmäistä kertaa hänen kanssaan. Oli hienoa nähdä, miten erilaisia urheilijoita olemme.

Miten se näkyi?

– Jennalla on tosi kova työmoraali, minulla taas ehkä hauskanpidollisempi ja rennompi näkökulma treenaamiseen, Hulkko selvittää.

Juuri rentouden ja hauskanpidon säilyttäminen on Hulkon ja hänen valmentajansa Jere Jänneksen valmennusfilosofian kulmakivi.

– Teemme tosissaan, mutta ei totisesti. Ei pidä pakottaa itseään harjoittelemaan. Jos tuntuu, ettei sinä päivänä kiinnosta, ei mennä halliin. Joka treeniin mennään sillä idealla, että todella halutaan kehittyä.

Totisuuden välttämistä ja rentouden tavoittelua ei tosin pidä käsittää väärin. Hulkon lempiharjoitukset ovat nimittäin niitä, joiden päätteeksi hän joutuu etsimään roskapönttöä oksennusta pidätellessään.

– Ehdottomasti nautin rääkistä, kyllä minä altaassa väännän tosissaan. Se on sellaista luterilaista kärsimysoppia, tykkään haastaa itseäni. Toisaalta täytyy myöntää, että on päiviä, jolloin mistään ei tule mitään.

"Olen huono antamaan periksi"

Uimaan Hulkko oppi pikkulapsena vanhempiensa opastuksella, ja 7-vuotiaana hän liittyi uimaseuraan lapsuutensa kotikaupungissa Mikkelissä.

– Jäin sille tielle. Se on perustarina suomalaisesta lapsesta, joka treenaa kavereiden takia. Ja kun olen kilpailuhenkinen, yksilölajissa pääsee harjoittelemaan ryhmässä, mutta kisaamaan yksin.

Hulkko muistaa lapsuutensa kisat eväsretkinä uimahalliin, mutta vuosien mittaan hänen motivaationsa on muuttunut.

– Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän huomaa, että uimaseurasta on tullut perhe. Itselläni kunnianhimo on ottanut enemmän osaa sen jälkeen, kun älysin, että minun on mahdollista olla Euroopan parhaita.

Lukioikäisenä Hulkko muutti Mikkelistä Tampereelle kovemman harjoittelun perässä.

– Se oli yllättävän helppo muutos. Asuin ensimmäisen vuoden mummon luona, joten pudotus oli matalampi, vaikka tietysti siinä piti itsenäistyä. En ollut missään vaiheessa yksin, ja olen aina ollut itsenäinen ja tottunut kokkailemaan. Ei ollut vaikea lähteä kotoa.

Hulkko pitää jääräpäisyyttä sekä vahvuutenaan että heikkoutenaan.

– Kisoissa se on ehdottomasti vahvuus. Se minkä häviän tekniikassa, korvaan sisulla. Ja kun tulen hallille, haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Jos en, minulle tulee huono omatunto. Se on vahvuus ja heikkous samanaikaisesti. Olen kehittänyt sitä, enkä halua luopua siitä, mutta jääräpäisyyttä pitää vain modifioida, koska se aiheuttaa myös ongelmia. Vuonna 2015 olin ylirasitustilassa, ja siitä opin paljon. Olen huono antamaan periksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.