Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Ensin tehtiin tarpeet, perään heitettiin jätteet – Näin syntyi menneisyyden aarreaittoja, joista selviää jopa, mitä kalaa syötiin

Hopeakannu, miekka, kokonainen astiasto... Kuvassa ryhmä saksalaisia keskiajan elävöittäjiä pohtii kuvan kautta, miten mitä ihmeellisimmät esineet ovat voineet päätyä latriineihin. Kuva: Thorsten Schillo

Mistä tiedetään, mitä ihmiset söivät Suomessa 1400-luvulla? Millaisia kankaita oli, millaisia astioita he käyttivät? Latriineista eli huussikuopista. Ne ovat nykypäivän arkeologeille ja tutkijoille kuin aarreaittoja.

Maan tunnetuin ja parhaiten tutkittu latriini paljastui Turun Katedraalikoulun korttelin kaivauksissa vuonna 2014.

1400-luvun puoliväliin ajoitetuista huussikuopasta löytyi peräti 381 esinettä, joiden joukossa oli noppia, pikareiden sirpaleita, kiulu ja kauha, punaista ikkunalasia, sekä yleensä voiteiden säilyttämiseen tarkoitettu pieni, kokonaisena säilynyt kivisaviruukku. Lisäksi löytyi puisia tikkuja, joita on ilmeisesti käytetty siihen, mihin huussissa asioita tarvitaan, eli pyyhkimiseen.

Koska paperia ei vielä tuohon aikaan ollut, pyyhkäisyyn käytettiin muun muassa olkea, ohutta tuohta ja sammalta.

Tämäkin kiulu löytyi Katedraalikoulun kaivauksissa keskiaikaisesta latriinista. Sillä ei tiettävästi ole pyyhitty, vaan se on heitetty jätekuiluun. Kuva: Hanna Lehmusto

Huussikuoppien lannansekaisessa maakerroksessa on erittäin vähän happea, joka rajoittaa maaperässä orgaanista materiaalia hajottavien bakteerien toimintaa. Sen vuoksi niihin heitetyt tavarat säilyvät hyvin, ja vuosisatojen aikana kuopat muuttuvat varsinaisiksi arkeologien aarreaitoiksi.

Virossa Tarton keskiaikaisissa latriineissa on säilynyt runsaasti tekstiilejä. Löytöjen ansiosta sikäläinen arkeologi Riina Rammo on tehnyt kokonaisen väitöskirjan Tarton keskiaikaisesta muodista. Latriini on säilyttänyt niin villa- kuin silkkikankaatkin.

Esineiden lisäksi huussikuoppiin tallentuu tietoa ihmisten arkisesta elämästä.

– Katedraalikoulun latriinissa oli muun muassa siemeniä ja kalojen ruotoja ja nikamia, jotka olivat litistyneet. Se viittaa pureskeltuun ruokaan, kertoo Turun museokeskuksen tutkija Tanja Ratilainen.

Löydön perusteella tiedetään siten, että turkulaisille maistui 1400-luvulla muun muassa hauki ja lohi. Turusta on muualta, esimerkiksi tunkioista löytynyt muun muassa viinirypäleiden ja viikunoiden siemeniä.

Pikkuruinen voideruukku löytyi kokonaisena. Kuva: Hanna Lehmusto

Lannansekaisia maakerroksia on muuallakin kuin huussikuoppien kohdalla.

– Keskiajan pihat ovat sekoitus lantaa, puusilppua, kuusenhavuja ja kimpiastioiden kappaleita, muun muassa Aboa Vetuksen kellareissa kaivanut arkeologi Ilari Aalto kuvailee.

Jätöksiä ja jätteitä on koottu tunkioihin. Kaikenlaista tavaraa on myös ripoteltu pitkin pihoja kuivikkeeksi. Ja aina siellä seassa on ollut myös eläinten lantaa.

– Kun tehdään kaivauksia ja osutaan keskiaikaiseen maakerrokseen, sen tuntee jo hajusta. Se haisee vuosisatojen ajan muhineelle lannalle.

Katedraalikoulun huussikuoppa oli kuulemma helppo paikallistaa hajun perusteella.

– Latriinit ovat orgaanista mönjää, joka haisee tosi pahalle. Se on sellainen öljyinen, tunkkainen haju, Tanja Ratilainen kuvaa.

– Mutta kaikkeen tottuu, hän toteaa.

Erilaisia luita ja muun muassa kalanruotoja löytyi runsaasti. Kuva: Hanna Lehmusto

Arkeologi Heini Kirjavainen on tutkinut Turusta Åbo Akademin tontilta löytyneitä tekstiilejä. Tontilta on löytynyt yli 800 tekstiilin kappaletta.

– Ne eivät ole olleet latriinissa, mutta muuten lannansekaisessa maassa eli tunkiolla ja karjapihalla. Latriini on saatettu tyhjentää tunkioon ja sitä kautta tekstiiliä on voinut päätyä pihalle. Rättejä on saatettu levittää pihalle myös kuivikkeiksi, Heini Kirjalainen kertoo.

Tekstiilin päätyminen latriiniin on ymmärrettävää. Kun vaate on käytetty loppuun, sille on vielä yksi käyttö eli muodikkaimmankin vaatteen loistava ura päättyi pyllynpyyhkimenä. Ikään kuin viimeinen palvelus.

– Onneksi näin on ollut. Kosteassa, hapettomassa maassa etenkin villa on säilynyt. Jos olosuhteet olisivat olleet kuivemmat, tekstiileistä ei olisi mitään jäljellä.

Pellava on tuhoutunut kosteassa maassa.

– Åbo Akademin tekstiilien joukossa on koko elämän kirjo. Kun tekstiilejä löydetään, ne ovat sellaisia myttyjä. Ne puhdistetaan ja sitten tutkitaan, onko esimerkiksi saumoja nähtävillä. Yleensä niistä ei pystytä sanomaan, mikä vaatteen osa on kyseessä.

– Vain joistain kappaleista voi sanoa, että mekon osaa, kuten yhdestä Turusta löytyneestä poimutetusta kappaleesta.

Katedraalikoulun latriinista löytyi vain kaksi pientä tekstiiliä. Parin korttelin päästä Åbo Akademin tontilta on löytynyt 800 eri kokoista kankaanpalaa. Kuva: Hanna Lehmusto

Mutta miksi latriineista löytyy kuppeja, veitsiä, lusikoita, lautasia, lasinpaloja ja kokonainen voideruukku?

– Koska vessassa asioidessa ihmisiltä usein putoilee sinne tavaroita, tiivistää arkeologi Ilari Aalto.

Eli ruukulla, kiululla ja lusikalla ei ole pyyhkäisty, vaan ne ovat päätyneet huussikuoppaan muuten?

– Latriineihin heitettiin käytöstä poistettua tavaraa. Ne olivat paitsi vessoja, myös jätekuiluja, Aalto kertoo.

Katedraalikoulun latriinia on myös ilmeisesti tyhjennetty, ja lopulta se on toiminut jätekuiluna. Lopulta se on täytetty ja aarrearkku on jäänyt vuosisadoiksi unholaan, vain tullakseen löydetyksi 2000-luvun toisella vuosikymmenellä.

Näyttely: Turku 790 vuotta? -näyttely esittelee Katedraalikoulun korttelista ja latriinista löytyneitä esineitä. Monet ovat uniikkeja tai harvinaisuuksia lajissaan.

Brinkkalan galleria on avoinna ti–su klo 10–18 osoitteessa Vanha Suurtori 5. Näyttely sulkeutuu 23.2. 2020.

Huussin historiaa

Salainen huone

Käymälöiden käyttö levisi kaupungeista maalle hitaasti. Ensimmäiset käymälät eli priveetit olivat linnoissa jo 1200-luvulla.

Keskiajalla käymälä rakennettiin erilleen asuinhuoneesta tai ulokkeeksi ulkoseiniin.

Jos ei ollut käymälää, tarpeet tehtiin esimerkiksi talliin tai suoraan pellolle. Tai sitten ihan vain kadun varteen

Jo 1600-luvulla käymälän sijainnista oli säädöksiä. Sellaista ei esimerkiksi saanut rakentaa aivan naapurin viereen.

1700-luvulla käymälä, salainen huone eli hemligt hus, sijaitsi yleensä eteisen perällä, niitä oli vain säätyläistaloissa tai pappiloissa.

1800-luvun lopulle saakka käymälä sijaitsi usein navetan yhteydessä.

Kun keskiajalla tarpeiden tekeminen oli luonnollista, 1800-luvulla oli jo noloa käyttää huussia, koska kaikki tiesivät millä asialla sinne mentiin. Pellolla sen sijaan oli ihan yleistä käyskennellä ja siinä samalla saattoi tehdä tarpeet ilman asian saamaa huomiota.

Maaseudulla vielä 1900-luvun alussa pellonlaita oli oikein hyvä paikka käydä tarpeilla. Riuku, ämpäri tai olkituppo portaanpielessä oli yksi tapa hoitaa asia.

Käymälällä on monta nimeä: huusi, hyysi, salainen huone, latriini, makki, pikkukamari, priveetti ja paskahuussi.

Lähde: Kuokkanen, Kallio-Seppä, Nurmi ja Ylimaunu: Huussi tuli taloon – suomalaisen käymälän kehitys uuden ajan alkumetreillä.
Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi