Minnan, 26, masennus alkoi oireilla yliopisto-opintojen aikana. Rankka opiskelutahti ja iltatyöt veivät paljon aikaa, ja parisuhteen kariutuminen kavensi sosiaalista piiriä.
– Jotenkin se kaikki oli liikaa. Opinnot alkoivat kärsiä, en jaksanut enää keskittyä luennoilla ja heräilin aamuyöllä, hän kertoo.
Minna on vastavalmistunut aineenopettaja, joka hakee töitä ympäri Suomea. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään, koska pelkää masennuksen vaikeuttavan vakituisen työn löytymistä.
Valmistuttuaan Minna on työskennellyt opettajan sijaisena lyhyitä jaksoja.
Minna sai apua Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n kautta. Hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus.
Minna keskusteli terapeutin kanssa ja aloitti myös lääkityksen.
– Ymmärsin asian niin, että lääkkeiden on tarkoitus palauttaa aivojen normaali kemiallinen tasapaino. Itse kuitenkin koin keskusteluavun jo tuolloin tärkeämmäksi, Minna kertoo.
Minna söi masennuslääkkeitä noin puoli vuotta, mutta masennuksen oireet eivät juurikaan helpottaneet.
– En ole kokenut saaneeni lääkkeistä oikeastaan mitään apua.
Myöhemmin Minnan lääkitystä vaihdettiin. Nyt masennusdiagnoosista on yli vuosi, ja hän syö edelleen lääkkeitä.
– Haluaisin lopettaa lääkityksen, mutta olen alkanut miettiä, aiheutuuko pitkäaikaisesta lääkkeidenkäytöstä jotain vieroitusoireiden kaltaista. Sain ohjeet pienentää annosta asteittain, hän kertoo.
Valmistumisensa jälkeen Minna ei ole käynyt YTHS:n terapeutilla. Hän on kuitenkin erittäin kiitollinen saamastaan avusta.
– Keskusteluissa pystyin oikeastaan ensimmäisen kerran käsittelemään joitain asioita, joita en ole itsekään aina ymmärtänyt itsessäni. Olen esimerkiksi hirveän kova jännittämään julkisia esiintymisiä.
Opettajan opinnoissa jännittäminen näkyi harjoitustunneilla, joista Minnalle annettiin palaute.
– Vaikka opettajien ja muiden opiskelijoiden palaute oli aina rakentavaa, aloin sen takia jännittää entistä enemmän, Minna kertoo.
Tämän syksyn aikana Minnan olo on alkanut hiljalleen parantua. Hän on aloittanut säännöllisen liikunnan ja huomannut, että siitä on hyötyä.
– Päätin yhden ystäväni kanssa alkaa käydä säännöllisesti kävelyllä ja kuntosalilla. Terapiassa keskustelimme paljon liikunnan hyödyistä. En ole koskaan ollut mikään urheilija, mutta oloni alkoi parantua hyvin pian sen jälkeen, kun aloin lisätä liikuntaa arkeeni, hän toteaa.
