Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Haluatko pienentää ruoan hiilijalanjälkeä? Se ei suinkaan tarkoita pelkkien kasvisten syömistä

Lahden kaupungin ympäristökasvattaja Satu Kaarla Hämeen opiskelee ammattikorkeakoulussa ympäristösuunnittelijaksi. Opinnäytetyönsä hän tekee WWF:n lähettilästoiminnasta. Luonnonsäätiöllä on starttaamassa Luonto lautasella -kiertue, ja Satu Kaarla on siinä lähettiläänä. Kuva: Sami Lettojärvi

Jos haluaa tehdä jotain maapallon pelastamiseksi, tehokas keino on katsoa lautaselle. Niin tekee klimataari, ilmastotietoinen ruokailija.

Klimataariksi voidaan laskea jokainen, joka valinnoillaan haluaa pienentää hiilijalanjälkeään. Se ei tarkoita pelkkien kasvisten syömistä.

Viidennes ihmisen hiilijalanjäljestä syntyy ruoasta. Lautasella olevan ruoan hiilijalanjäljen laskeminen on kuitenkin hankalaa, sillä kokonaisuuteen vaikuttaa paitsi raaka-aineen tuottaminen, myös sen kuljettaminen ja valmistaminen ruoaksi.

Esimerkiksi kahvin ilmastovaikutuksen suomalaisten kokonaisruokavaliosta arvioidaan olevan samaa tasoa naudanlihan kanssa.

– Se ei johdu pelkästään kahvin tuotannosta, vaan esimerkiksi siitä, että keitämme suuria määriä kahvia ja valmistamme sen paljon sähköä kuluttavalla keittimellä. Pahimmillaan keitintä pidetään pitkään päällä. Ja sitten kaadamme juomatonta kahvia pois, Maailman luonnonsäätiön WWF:n suojeluasiantuntija Mari Koistinen muistuttaa.

Kahvikseen klimataari valitsee vastuullisesti tuotettua, ja juo sen, mitä valmistaa.

Myös suklaa kuuluu pahimpiin ilmaston kuormittajiin, mutta sitä syödään melko pieniä määriä.
 

Toinen esimerkki. Pidänpä kasviruokapäivän, koska siten voi pelastaa maailman. Annoksessa on riisiä, paneer-juustoa tomaattikastikkeessa, naan-leipää ja lasissa jogurttipohjainen mangolassi.

Kun tarkasti katsoo, ei maailma pelastu. Paneer-juusto tehdään maidosta, jonka tuottavat lehmät, ja ne ovat merkittävä ilmaston kuormittaja. Riisi on tuotu ulkomailta, ja ruokaa on enemmän kuin pystyn syömään. Tästä jää ruokahävikkiä, joka on suurin synti ilmastoa ajatellen.

– Jos maailman ruokahävikki syötäisiin tai se ei muuten joutuisi hukkaan ruokaketjussa, ruokaa riittäisi koko maapallolle, Mari Koistinen muistuttaa.

Jos ei halua rajoittaa omaa ruokavaliotaan, ainakin hävikkiä voisi ajatella. Kolmannes maailman ruoasta jää syömättä. Kuva: Sami Lettojärvi

Hiilijalanjäljen laskeminen onkin yksi klimataarin ongelmista. Mikä ruoka kuormittaa ilmastoa, ja mikä on kestävä valinta? Miten oma toiminta kaupassa käynnin jälkeen muuttaa hiilijalanjälkeä?

Maailman luonnonsäätiö WWF:n vinkit auttavat alkuun.

– Suosittelemme syömään pääasiassa kasviksia. Punaista lihaa korkeintaan kerran ja broileria korkeintaan muutaman kerran viikossa. Ja sitten WWF:n Kalaoppaan vihreän listan vaihtoehtoja eli kestävästi pyydettyä ja kasvatettua kalaa, suojeluasiantuntija Mari Koistinen vinkkaa.

Paras vaihtoehto olisi särjen kaltainen lähialueelta pyydetty kala, jonka pyytäminen vähentää myös vesien rehevöitymistä. Käsi sydämelle, kuka jaksaa aina syödä purkkisärkeä, vaikka se olisi miten ekologista?

– Minä, Mari Koistinen nauraa.

– Sitä voi laittaa vaikka leivän päälle kinkun tai juuston sijaan.
 

Ympäristökasvattaja Satu Kaarla on klimataari.

– En syö mitään lihavalmisteita, kalaa joskus, samoin kananmunia. Maitotaloustuotteista olen luopunut lähes kokonaan, mutta juusto houkuttaa vielä. Onneksi markkinoille on tullut todella hyviä maidottomia juustoja, Satu Kaarla toteaa.

– En koskaan ota kananmunia lounaspaikoissa. Syön vain luomumunia, enkä voi ravintolassa tietää, mitä munia pöydässä on. Jos olen ravintolassa syömässä, tilaan aina kasvis- tai vegaanisen vaihtoehdon, hän painottaa.

– Tunnen huonoa omatuntoa esimerkiksi kahvista ja suklaasta, mutta yritän tehdä ruoan suhteen kestäviä valintoja.

Näin hän on elänyt jo viiden vuoden ajan. Aluksi eettisistä syistä, nykyisin ilmastosyistä. Satu Kaarla on valmistunut suurtalouskokiksi ja pyörittänyt kollegan kanssa lounasravintolaa.

– Aloin kiinnittää huomiota raaka-aineiden alkuperämaihin ja myös eettiset kysymykset nousivat pinnalle.

Lue myös: Monien tuotteiden ekologisuutta liioitellaan markkinointipuheissa: "Pahimmillaan täysin valheellisia argumentteja"
 

Hän suoritti ravintola-alan esimiestutkinnon ja osana sitä luki kirjan Syötäväksi kasvatetut, joka kertoo siitä, miten lihaa tuotetaan. Kirja kertoo muun muassa broilerin kuuden viikon mittaisesta elämästä tai siitä, että tuottaakseen maitoa lehmän on synnytettävä vasikka joka vuosi.

– Kun laitoin kirjan kiinni, lopetin lihan syömisen siihen paikkaan. Lopetin työt ravintola-alalla ja lähdin opiskelemaan ympäristönhoitajaksi.

Satu Kaarla kasvattaa, mutta ei yritä käännyttää. Hän toivoo ihmisten ottavan vastuuta yhteisestä asiasta.

– Hävikki on pahin asia, etenkin jos lihaa heitetään roskiin. Silloin koko kuormittava tuotantoketju ja syntyneet päästöt ovat olleet turhia. Jos heittää ruokaa roskiin, yhtä hyvin sinne voi heittää rahaa, Satu Kaarla painottaa.
 

Tietoa on, mutta valintoihin vaikuttavat ihminen itse, kiire, kotoa opitut ruokailutavat, raha ja yhteiskunnan valinnat.

– Esimerkiksi kalakysymys konkretisoituu hintaan. Norjan viljelty lohi on edullisempaa kuin kotimainen kirjolohi, Mari Koistinen toteaa.

– Ruoan hintaan vaikuttaa muun muassa maatalouspolitiikka. Broilerinkoivet maksavat pari euroa kilo, särkisäilyke 40 euroa kilolta.

Pitääkö luopua tutuista ruuista, korvata pihvi herneillä ja unohtaa juustot? Miten opitaan syömään vähemmän lihaa, enemmän kasviksia ja lähikalaa? Lounaaksi kukkakaali ja kuusi muikkua, ja sitten maailma pelastuu?

– Ei tarvitse muuttaa kerralla eikä kokonaan. Mutta voi opetella vähän kerrallaan. Enemmän kasviksia ja vähemmän eläinperäistä proteiinia on hyvä sääntö. Kukaan ei ole täydellinen syöjä, mutta on hienoa, jos ihmiset edes tiedostavat asian.
 

Luonnonvarakeskus Luke vertasi eri ruokavalioiden ilmastovaikutuksia Ruokaminimi-hankkeessaan.

– Ensimmäistä kertaa kytkimme vertailuun myös peltomaiden hiilikysymyksen. Se on aika keskeinen asia, kertoo hanketta johtanut Luken erikoistutkija Merja Saarinen Lukesta.

Tieteellisessä vertailussa perusasiana on, että ruokavalion pitää täyttää ravitsemussuositukset.

– Jos ravitsemusta ei otettaisi huomioon, ilmaston kannalta paras vaihtoehto olisi, että ihmiset eivät söisi mitään, Merja Saarinen toteaa.

– Ravitsemuksen huomioiminen ruokavaliomalleissa on kestävä ja perusteltu lähtökohta. Ei riitä, että otetaan kaikki eläinperäiset tuotteet pois, vaan on tarkasteltava kokonaisuutta.

Hankkeessa vertailtiin neljän suomalaisen keskimääräisen ruokavaliomallin ilmastovaikutuksia.

– Yhdessä puolitettiin lihan määrä, toisessa lihan määrää vähennettiin kolmasosaan nykyisestä. Kolmannessa syötiin enemmän kalaa ja maitotaloustuotteita. Neljäs malli oli kokonaan vegaaninen, Merja Saarinen kertoo.

Ruokavalioiden vertailuissa huomioitiin muiden tekijöiden lisäksi niiden tuottamiseen tarvittavien peltojen hiilidioksidipäästöt.

– Vaihtoehdot kahdesta neljään olivat lähellä toisiaan kestävyydessä, eli jostain näistä kolmesta löytyisi se paras vaihtoehto, tai keskimääräinen ruokavalio voi olla näiden yhdistelmä.

Vaihtoehdon yksi lihat olivat niin nautaa, possua kuin siipikarjaakin, vaikka eri lihoilla onkin erilainen ilmastovaikutus.

– Pitää myös muistaa, että lihassa on hyviä asioita, kuten raudan saanti. Mutta on selvää, että jos ruoalla tavoitellaan ilmastovaikutusten vähentämistä, lihan määrää ravinnossa on leikattava, tutkija painottaa.

Ruokaminimin mukaan 58 prosenttia keskimääräisen suomalaisen ruokavalion proteiinista tulee maito- ja lihatuotteista, mutta 65 prosenttia ilmastovaikutuksista tulee noista tuotteista.
 

Kuljetukset eivät välttämättä merkitse suurta hiilijalanjälkeä. Voisi kuvitella, että esimerkiksi banaanien syöminen kasvattaisi ihmisen hiilijalanjälkeä. Niitä tulee kerralla rahtilaivallinen, joten banaanikiloa kohti ilmastovaikutus on suhteellisen pieni.

Riisiä on mollattu, koska se on tuontiruokaa. Mutta tässä tuleekin hiilijalanjäljen laskemisen vaikeus.

– Riisi tuodaan kuivana, ja se turpoaa keitettynä. Usein riisin keittoaika on lyhyempi kuin perunan. Se muuttaa hiilijalanjälkeä, Mari Koistinen huomauttaa.

– Kokonaismäärään vaikuttaa moni asia. Jos ajaa neljän kilometrin päähän autolla hakemaan yhtä tuotetta, se nostaa hiilijalanjälkeä.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi