Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Ilmastonmuutos laventaa Suomen eläinlajien kirjoa – määrä voi lisääntyä parillatuhannella 50 vuoden aikana

Suomeen leviää lähivuosikymmeninä runsaasti uusia eläinlajeja, jos ilmasto lämpenee nykyvauhtia.

Ilman ilmastonmuutosta lajimäärä kasvaisi Suomessa 50 vuodessa vain joillain kymmenillä tai korkeintaan sadoilla lajeilla. Nyt Suomeen on tulossa noin parituhatta uutta lajia. Kuva: Eveliina Salomaa

Suomeen leviää lähivuosikymmeninä runsaasti uusia eläinlajeja, jos ilmasto lämpenee nykyvauhtia.

Nyt Suomessa on noin 48 000 eläinlajia, mutta 50 000:n raja voi rikkoutua 50 vuoden kuluessa, sanoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro.

– Ilman ilmastonmuutosta lajimäärä voisi kasvaa 50 vuodessa vain ehkä joillain kymmenillä tai korkeintaan sadoilla, Lumiaro vertaa.

Visenttiä tavataan tällä hetkellä Keski- ja Itä-Euroopassa. Kuva: Nagy Melinda
Suomeen tulee iso kasa värikkäitä ja komeita lajeja. Tapani Veistola

Monille eläimille suotuisat kasvillisuusvyöhykkeet ovat siirtymässä pohjoiseen. Osa lajeista ei kykene enää elämään Etelä- tai Keski-Euroopassa ravintopulan, kuumuuden ja kuivuuden takia.

– Suomi on monille lajeille turvapaikka, kuvaa tulevaisuutta Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

Ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa voi vallita Unkarin tyyppinen ilmasto vuonna 2070. Pohjois-Suomessa taas olisi nykyinen Etelä-Suomen ilmasto. Siten Suomen keskilämpötilat nousisivat noin asteella.

Uusista tulokaslajeista suurin osa on Etelä- ja Keski-Euroopassa esiintyviä lintuja ja hyönteisiä, kuten luteita, perhosia, sirkkoja ja sudenkorentoja. Vain pieni osa on nisäkkäitä.

– Suomeen tulee iso kasa värikkäitä ja komeita lajeja. Suurin osa tulokkaista on kuitenkin värittömiä ja pieniä hyönteisiä, Veistola kuvailee.

Suurin osa uusista tulokkaista saapuu Suomeen Venäjältä, Karjalankannaksen ja Maanselän kannaksen kautta tai lännestä Tornionlaakson kautta. Luontaisesti Suomeen levittäytyvät lajit ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja.

– Pietari ja Suomenlahti ovat suurimmat esteet eläinten leviämiselle Suomeen, Lumiaro kertoo.

Tammitikan odotetaan tulevan Suomeen jo lähivuosina. Kuva: DirkR

Ilmaston lämpeneminen on jo tuonut Suomeen 2000-luvulla yli tuhat uutta tulokaslajia. Pääosa niistä on lentäviä hyönteisiä.

Viime vuosien näkyvimpiä tulokkaita ovat olleet etelä- ja länsirannikolle palannut merimetso, Pirkanmaalle asti levinnyt jalohaikara ja Pohjois-Karjalassakin tavattu häiveperhonen.

Metsäkauris levisi koko Suomeen 1990-luvulla. Villisika oli aiemmin Suomessa harvinainen, mutta niiden määrä alkoi kasvaa täällä jälleen 1990-luvun puolivälistä.

Eläinasiantuntijat seuraavat tarkkaan tulokaslajien kannan kehitystä ja sen vaikutuksia.

– Suomeen voi saapua kaukaakin lajeja, joita ei ole tänne odotettu. Yllätyksiä voi tulla. Monet lajit kykenevät sopeutumaan uuteen elinympäristöön, Veistola arvioi.

Kaikki uudet lajit eivät kuitenkaan välttämättä menesty maassamme.

Myös isokaurista saatetaan tavata taas pian Suomessa. Se hävisi täältä 1970-luvulla. Kuva: WildMedia

Tulokaslajit voivat tuottaa myös ongelmia suomalaisille: ne voivat tuhota istutuksia, vaarantaa kotieläimien turvallisuutta ja aiheuttaa liikenneturmia.

– Suomeen ei ole kuitenkaan leviämässä ihmisille suoranaisesti vaarallisia tulokaslajeja, Veistola summaa.

Ilmastonmuutos ajaa myös joitakin Suomen nykyisiä luonnonvaraisia eläinlajeja ahtaalle. Moni laji voi kadota. Esimerkiksi naali, sopuli ja tunturipöllö uhkaavat hävitä sukupuuttoon tulevina vuosikymmeninä.

Kultasakaali eli sakaali (Canis aureus)

Suomen ensimmäiset varmat havainnot kultasakaalista eli euraasiankultasakaalista on tehty tänä vuonna. Tammikuussa sakaali tallentui riistakameraan Reisjärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Heinäkuussa sakaali valokuvattiin tien reunassa Rautavaaralla Pohjois-Savossa. Lajin odotetaan nyt levittäytyvän Suomeen.

Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt kaakosta esimerkiksi Viroon, missä se on luonut vakiintuneen kannan. Sakaaleista on tehty havaintoja Tanskassa ja Alankomaissa saakka. Ne syövät hedelmiä, selkärangattomia, matelijoita, lintuja, sammakkoeläimiä, jyrsijöitä ja haaskoja.

Visentti (Bison bonasus)

Visentti eli euroopanbiisoni on suuri, uhanalainen nautaeläinlaji. Kyseessä on eurooppalainen vastine amerikkalaiselle biisonille. Lajia esiintyy Keski- ja Itä-Euroopassa. Se on levinnyt Puolaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle asti. Visentti tapettiin luonnosta sukupuuttoon 1800- ja 1900-luvuilla, mutta laji selvisi, koska sitä oli viety eläintarhoihin. Lajin palauttaminen luontoon aloitettiin 1950-luvulla. Visentti elää vanhoissa sekametsissä, joissa on aluskasvillisuutta ja avoalueita. Se käyttää ravinnokseen puiden lehtiä ja ruohokasveja. Laji saattaa levitä Suomeen Karjalan kautta.

Siiseli (Spermophilus citellus)

Siiseli on oravien heimoon kuuluva jyrsijä. Sitä esiintyy Itä- ja Keski-Euroopassa. Siiselin ravinto koostuu pääosin kasvikunnan tuotteista, mutta eläinperäinenkin ravinto käy. Siiseli viihtyy avomailla ja niityillä.

Tammitikka (Dendrocopos medius)

Tammitikka voi levitä Suomeen jo lähivuosina. Se elää Etelä- ja Keski-Euroopassa. Sen elinympäristöä ovat jalopuita kasvavat lehtimetsät. Tammitikan ravintoa ovat madot, toukat ja puiden osat.

Viitatiainen (Poecile palustris)

Viitatiainen pesii jo suurimmassa osassa Eurooppaa ja pian ehkä myös Suomessa. Viitatiainen elää kosteissa lehti- ja sekametsissä, soiden reunoilla, puutarhoissa ja puistoissa. Viitatiainen syö hyönteisiä ja jyviä.

Pikkukiljukotka (Clanga pomarina)

Itä- ja Keski-Euroopassa pesivän pikkukiljukotkan odotetaan leviävän lähitulevaisuudessa Suomeenkin. Se on toistaiseksi ollut täällä harvinaisuus. Pikkukiljukotkan ravintoa ovat muun muassa pikkunisäkkäät ja raadot.

Purjeperhonen (Iphiclides podalirius)

Purjeperhonen on ritariperhosten heimoon lukeutuva iso päiväperhonen. Sitä tavataan eri puolilla Eurooppaa, myös Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Suomessa siitä on tehty jo yksittäisiä havaintoja, ja sen uskotaan levittäytyvän tänne lähivuosina. Purjeperhosen elinympäristöä ovat niityt, pellot ja puutarhat.

Isokauris (Cervus elaphus)

Keski-Euroopasta levinnyt isokauris eli saksanhirvi elää jo nyt Ruotsissa ja Norjassa asti. Se saattaa levittäytyä Suomeen jo lähitulevaisuudessa. Kaakkois-Suomessa tehtiin viime syksynä jo havaintoja isokauriin alalajiin kuuluvasta maraalista. Isokauris syö kasviksia ja varpuja. Lajia esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on aiemmin elänyt Suomessa istutettuna, mutta laji hävisi täältä 1970-luvulla. Isokauris suosii elinalueinaan puistomaisia metsiä.

Lähteet: Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola, Laji.fi, Wikipedia.fi

Määritelmä

Tulokaslaji ja vieraslaji

Tulokaslaji on laji, joka on levinnyt Suomeen parin viime vuosikymmenen aikana omin avuin, ihmisestä riippumatta.

Vieraslaji taas on laji, jonka ihminen on tuonut uudelle alueelle joko tahallisesti tai tahattomasti.

Tulokaslaji on yleensä kotoisin lähialueilta. Se pyrkii asuttamaan alkuperäisen elinympäristönsä kaltaisia alueita joko pysyvästi tai väliaikaisesti.

Suuri osa ihmisen hyödyntämistä kotieläimistä on vieraslajeja.

Moni vieraslaji on myös kyennyt leviämään ympäristöön villiytyneenä ja muodostunut turmiolliseksi alueen alkuperäislajistolle. Tällaisia haitallisia vieraslajeja ovat olleet muun muassa minkki ja täplärapu.

Lähde: tieteentermipankki.fi
Tuomas Massinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi