Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Anna-Maria Tapanisen oli vaikea oppia lukemaan ja kirjoittamaan – nyt hän tutkii rankkoja aiheita ja voitti Vuoden tiedekynä -palkinnon

Anna-Maria Tapaninen on tutkinut viime vuosina siirtolaisuutta, etenkin perheenyhdistämistä ja bioteknologioiden eli dna-analyysin ja lääketieteellisen ikäarvioinnin käyttöä. Kuva: Päivi Tuovinen

Kirjoittamisen ja lukemisen opettelu tuotti alakoulussa suuria vaikeuksia Vuoden tiedekynä -palkinnon voittajalle Anna-Maria Tapaniselle, 58.

– Minulla on jonkinasteinen lukihäiriö. Äidin kanssa itkimme ja huusimme kotona aapisen äärellä, ja näin opin tekstit ulkoa, kertoo Tapaninen, joka työskentelee Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosenttina.

– Niinpä opettaja yritti siirtää minut jo lukutaitoisten ryhmään keskittymään kirjoittamisen opetteluun. En edelleenkään osannut lukea, ja hätäpäissäni sanoin opettajalle "kyllähän minä osaan lukea mutten osaa kirjoittaa". Jäin kiinni, Tapaninen naurahtaa.

Myöhempinä kouluaikoina Tapaninen huomasi kuitenkin menestyvänsä äidinkielessä erinomaisesti.

En ole hyvä keskittymään. Saan tehtyä parhaimmin juttuja, joilla on selkeä deadline. Anna-Maria Tapaninen

– Sain äidinkielen yo-kokeesta täydet pisteet.

Keväällä Koneen Säätiö jakoi Tapaniselle 25 000 euron Vuoden tiedekynä -palkinnon. Se kertoo selvää kieltä hänen kyvyistään kirjoittajana. Tapanisen nuoria, yksin tulleita turvapaikanhakijoita koskeva artikkeli Rajalla laboratoriossa: iän arviointia, iän määrittämistä ja ikämääräyksiä ilmestyi Tiede & Edistys -lehden numerossa 3/2018. Kirjoitus valittiin palkintoehdokkaaksi yli 450 tiedetekstin joukosta.

– Onhan tämä uskomatonta. Edesmennyt äitini toivoi minusta kirjailijaa ja olisi minusta ylpeä, Tapaninen toteaa.

Artikkeli tarkastelee nuorten turvapaikanhakijoiden ikätestausta kriittisesti.

– Artikkeli ei ole kielellisesti valtavan hienoa tai omaleimaista, mutta pystyin siinä ilmeisesti selittämään vaikeita asioita ymmärrettävästi.

Palkinto on myös osoitus Tapanisen rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta, joiden turvin hän on pysynyt pinnalla elämän tyrskyissä.

Tutkijana hän on halunnut tarttua jännittäviin ja rajuihinkin aiheisiin, kuten yksin tulevat nuoret turvapaikanhakijat ja lasten hylkääminen laitoksiin 1800-luvun Euroopassa. Ihmisenä hän on kokenut paitsi äitiyden onnen myös ikäviä vastoinkäymisiä. Näistä kertoo esimerkiksi se, että Tapaninen liikkuu pyörätuolin avulla.

Eteenpäin häntä on potkinut luonne. 

– Olen tarpeeksi kovanahkainen ja myös peruspositiivinen, hyväntahtoinen hölmö. Tämä näkyy ihan arkijutuissa: hidas aamiainen voi olla minulle jokapäiväistä luksusta. 

Vaikka voittoartikkeli toi tutkijalle palkinnon, hän ei pidä sitä ykkössaavutuksenaan.

– Kansainväliset, englanninkieliset julkaisuni nousevat arvoasteikossa korkeammalle.

Tapaninen rankkaa parhaimmiksi jutuikseen historialliset artikkelinsa italialaislasten hylkäämisistä. Niitä varten hän teki "salapoliisitutkimuksia" napolilaisessa arkistossa vuosituhannen vaihteessa.

1800-luvun Italiassa oli yleistä, että avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset hylättiin laitoksiin. Tapaninen tutki, miten lapset otettiin vastaan ikään kuin löytölapsina pyyhkimällä edeltänyt elämä ja rakentamalla uutta identiteettiä.

– Tämä oli täysin päinvastainen tekniikka kuin nykyisessä muuttoliikkeessä käytetyt tarkan tunnistamisen teknologiat, kuten lääketieteellinen ikätestaus. Kuitenkin näillä jyrkästi erilaisilla järjestelmillä on paljon yhtäläisyyksiäkin, tai ainakin niiden kohdalla voidaan esittää samankaltaisia kysymyksiä, tutkija selvittää.

Tapanisen loppuvuoden työlistalla on useita projekteja.

– Haluan jotenkin yhdistää Italian arkistotutkimuksen sekä iän arviointia ja dna-analyysiä koskeneen tutkimuksen. Haluan viedä vanhat tutkimukseni uudelle tasolle, joka voisi olla kirja.

Tapaninen aikoo myös kirjoittaa voittoartikkelista englanninkielisen version, jatkaa dna-tutkimuksen käytön analysointia ja saattaa valmiiksi keskeneräisen jutun sosiaalisesta muistamisesta.

Tutkija myöntää olevansa hieman ahdistunut monesta yhtäaikaisesta projektista, joille ei ole asetettu määräaikaa.

– En ole hyvä keskittymään. Saan tehtyä parhaimmin juttuja, joilla on selkeä deadline.

Entä miten tutkija aikoo käyttää 25 000 euron voittosumman?

– Olen suunnitellut Rooman-matkaa lasten kanssa, kertoo Tapaninen, jolla on kaksi aikuista poikaa ja yksi 9-vuotias lapsenlapsi.

Hän

Anna-Maria Tapaninen

Sosiaali- ja kulttuuriantropologian dosentti Helsingin yliopistossa.

Kotoisin Pyhäjärveltä, asuu Helsingissä.

Aloitti opiskelut Helsingin yliopistossa vuonna 1980. Opiskeli aluksi poliittista historiaa ja sittemmin sosiologiaa ja antropologiaa.

Haaveili ensin urasta ulkomaankirjeenvaihtajana. Tehdessään kenttätyötä 1980-luvulla tajusikin haluavansa tutkijaksi.

Valmistui valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta 1996. Etnografiseen kenttätyöhön perustunut väitöskirja käsitteli naisten arkielämän kulttuurista rakentumista eteläitalialaisessa lähiössä.

Väitöskirjan jälkeinen tutkimus koski lasten nimetöntä hylkäämistä laitoksiin 1800-luvun Italiassa.

On tutkinut viime vuosina siirtolaisuutta, etenkin perheenyhdistämistä ja bioteknologioiden eli dna-analyysin ja lääketieteellisen ikäarvioinnin käyttöä. Nyt tutkimuskohteena on yksin tulleiden nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanotto osana solidaarisuuden muotoja.

On kirjoittanut noin 30 tieteellistä julkaisua sekä väitöskirjan ja perheenyhdistämisiä koskevan kirjan, jossa oli yhtenä toimittajista.

Harrastaa elokuvia ja kirjallisuutta. 

Mikä?

Vuoden tiedekynä

Koneen Säätiö myöntää Vuoden tiedekynä -palkinnon vuosittain tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti.

Tänä vuonna 25 000 euron palkinto annettiin yhteiskuntatieteellisen alan kirjoituksesta.

Palkinto on suurin suomalainen tieteellisestä kirjoittamisesta myönnettävä palkinto. Se jaettiin nyt yhdeksättä kertaa.

Palkinnon valitsija Riitta Jallinoja kirjoitti perusteluissaan: "Sosiologisesti parasta analyysissa oli se, että Tapaninen osoittaa, miten vaikeaa kategorioiden rakentaminen on, vaikka rajankäynnissä odotetaan nimenomaan täsmällisyyttä. Lisäksi artikkeli osoittaa hienosti, kuinka päätöksiä joudutaan tekemään monien toimijatahojen ristiriitaisten arvioiden pohjalta."

Lähde: Koneen Säätiö
Tuomas Massinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi