Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Ihosairaus voi ahdistaa ja eristää – Ulkonäkö voi olla sairastuneelle vaikeampi asia kuin itse sairaus ja sen hoito

Psykodermatologian tieteenala tutkii psyykkisten oireiden ja ihosairauksien välistä yhteyttä.

Kuva: Juha Rika

Moniin psyykkisiin häiriöihin voi liittyä iho-oireita, mutta useimmiten psyykepotilaat hakeutuvat psykiatrin sijasta ihotautilääkärin tai yleislääkärin vastaanotolle.

Psykodermatologia pyrkii yhdistämään sekä psykiatrista että neurofysiologista tietoa ihotautipotilaiden taudinmäärityksessä ja hoidossa.

– Kirjallisuuden mukaan jopa kolmasosalla ihotautipotilaista on merkittävä psykologinen osatekijä sairastamisessaan. Vaikka psyykkinen häiriö olisi ilmeinen, tulee henkilön kanssa toimia hienotunteisesti ja yhteistyössä, sillä hän saattaa täysin kiistää psyykkisen ongelman, kertoo Turun ammattikorkeakoulun Terveyden ja hyvinvoinnin yksikön koulutusvastaava Maika Kummel.

Iho-oireet voivat aiheuttaa ihmiselle suurta sosiaalista ahdistusta ja ongelmia oman kehonkuvan kanssa. Monesti iho-oireet ovat näkyvillä, mikä saattaa rajoittaa henkilön normaalia elämää ja aiheuttaa eristäytymistä. Tämä voi pahentaa mielenterveyden ongelmia.

Toimintakykyä tai ulkonäköä haittaava ihosairaus voi aiheuttaa ahdistusta, masennusta, sosiaalisia ongelmia, päihteiden käyttöä ja jopa itsetuhoisuutta. Koettu esteettinen ja sosiaalinen vammaisuus saattaa olla vaikeampi kestää kuin ihosairaus ja sen hoito.

– Edelleen ihmiset saattavat kuvitella, että esimerkiksi ihottuma on tarttuvaa tai liikahikoilu tai akne johtuvat ihmisen omasta huonosta hygieniatasosta, Kummel kertoo.

Ihon sairaudet voivat aiheuttaa ihmiselle merkittäviä ongelmia kehonkuvan kanssa. Kuva: Juha Rika

Joissain psykoottisissa tiloissa ihmisen ruumiinkuva saattaa häiriintyä. Sairauden seurauksena henkilö saattaa alkaa vahingoittaa ihoaan. Oireita voivat olla pakonomainen ihokarvojen ajelu tai nyppiminen, liiallinen peseytyminen tai viiltely.

– Kirjallisuuden mukaan itsensä vahingoittamista voi esiintyä syömishäiriöiden, masennuksen, persoonallisuushäiriöiden, käytöshäiriön ja myös psykoosien yhteydessä. Henkilö saattaa myös aiheuttaa itselleen ihomuutoksia. Joskus henkilö myöntää tekevänsä ihomuutokset itse, mutta joskus hän ei tiedosta asiaa, kertoo Turun ammattikorkeakoulun Terveyden ja hyvinvoinnin yksikön lehtori Susanna Mört.

Monet iho-oireet vaativat pitkiä hoitoja. Hoitoihin sitoutuminen voi kuitenkin olla vaikeaa, jos oireet eivät häviä riittävän nopeasti tai jos vaivasta ei voi kokonaan parantua.

– Hyvänä lähtökohtana voidaan pitää luottamuksellista ja jatkuvaa hoitosuhdetta, jossa huomioidaan jokaisen potilaan yksilöllinen elämäntilanne. Hoitoon pääsemisen kynnys tulee olla matala. Tärkeitä ovat myös yhdessä laaditut tavoitteet hoidolle. Joskus hyvänä apuna toimivat myös vertaistuki ja erilaiset tukiryhmät, Maika Kummel toteaa.

Vain joitakin ihosairauksia ja -oireita voi ennaltaehkäistä. Ei-tarttuvista ihosairauksista esimerkiksi akne ja atooppinen ihottuma ovat joskus vältettävissä.

Jopa kolmasosalla ihotautipotilaista on merkittävä psykologinen osatekijä sairastamisessaan. Maika Kummel

Keinoja ennaltaehkäisyyn ovat muun muassa hyvä hygienia, kosteusvoiteen käyttö, riittävä yöuni, terveellinen ruokavalio, liikunta, ihon suojaaminen auringolta ja ylimääräisen stressin välttäminen.

Liikahikoilu, punastuminen, aikuisten atooppinen ihottuma, punajäkälä, infektioekseema, psoriaasi, pälvikalju ja krooninen nokkosihottuma sekä eräät kutinan muodot ovat taas iho-ongelmia, jotka eivät sinänsä ole suoraan yhteydessä mieleen. Jotkin niistä kuitenkin reagoivat tunneperäisiin tiloihin, kuten stressiin.

Suomalaisessa hoitotyön koulutuksessa ei Kummelin ja Mörtin mukaan oteta riittävästi huomioon psyykeen ja ihosairauksien välistä yhteyttä.

– Turun ammattikorkeakoulussa ihon terveydenhoitotyö on lisätty hoitotyön opetussuunnitelmaan. On tärkeää huomioida, että jos todellinen ihosairaus tai ulkonäöllinen ongelma saadaan hoidettua tai korjattua, voi sillä olla merkittävä positiivinen merkitys henkilön elämänlaatuun, Mört toteaa.

UV-säteilyn vaikutusta mielialaan tutkitaan parhaillaan. Kuva: Juha Rika

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, psykiatri Timo Partonen pyrkii selvittämään, voidaanko ihon kautta vaikuttaa mielialaan, stressin tuntemuksiin tai mielialan eri ulottuvuuksiin.

– Käytämme UV-säteilyä, joka on rutiinihoitoa tietyissä ihosairauksissa. Selvitämme, voiko UV-säteilyn tai infrapunan avulla vaikuttaa mielialaan, Partonen kertoo.

Aiemman käsityksen mukaan auringonvalon mukana tuleva UV-säteily vilkastuttaa serotoniinin vaikutuksia. Vaikutus kulkisi siis ihon hermosäikeiden kautta aivoihin.

– Tästä vaikutuksesta on tutkimusnäyttöä hiiriltä. Asiaa on myös selvitetty ihmisillä. On havaittu, että UV-säteilyllä on saatu aikaan mielialan kohentumista pitkäaikaisesti masentuneilla potilailla, Partonen kertoo.

Partosen tutkimuksen uusi ajatus on se, että UV- ja infrapunasäteily saisi aikaan muutoksia jo ihosolukoissa.

– Tutkimuksessamme otamme ihobiopsian ja tutkimme UV- ja infrapunasäteilyn vaikutusta. Olemme kiinnostuneita siitä, miten UV-säteily vaikuttaa potilaan mielialaan.

Partosen tutkimus keskittyy ruskeaan rasvaan. Vastasyntyneillä nisäkkäillä ruskeaa rasvaa on runsaasti. Jos se toimii aktiivisesti, se tuottaa lämpöä.

– Ruskean rasvan toiminnalla näyttää olevan yhteys mielialaan. Ruskea rasva on hyvin aktiivinen masentuneilla ihmisillä. Kysymys kuuluukin, jos UV-säteilyllä tai infrapunalla voidaan vähentää ruskean rasvan aktiivisuutta, kohentaako tämä mielialaa, Partonen toteaa.

Kun puhutaan rasvakudoksesta, puhutaan yleensä valkoisesta rasvasta, joka näkyy ihon alla rasvakerroksena. Suurin osa elimistön rasvasta on valkoista rasvaa. Ruskea rasva on toisentyyppistä rasvasolukkoa, jota esiintyy munuaisten ympärillä sekä aortan tai kaulaan menevien isojen valtimoiden ympärillä.

– Ruskeissa rasvasoluissa on paljon mitokondrioita, jotka ovat solun energiatehtaita ja tuottavat lämpöä. Ne antavat rasvasoluille ruskean värin, jonka voi nähdä mikroskoopissa, Partonen kertoo.

UV-säteily voi aiheuttaa ihosyöpää, joten tutkijat ovat erittäin varovaisia annostuksen kanssa. Ihoa ei saa polttaa, sillä palanut iho on merkki ihovauriosta.

– Testaamme sitä, saadaanko positiivinen vaikutus hyvin pienellä UV-säteilyannoksella. Infrapunan käyttö on tässä mielessä helpompaa, sillä se on vain lämpösäteilyä, joka ei polta ihoa, Partonen kertoo.

Tutkimus

Aurinko voi tehdä riippuvaiseksi

Tampereen yliopistossa keväällä julkaistun tutkimuksen mukaan jopa kolmannes eteläsuomalaisista auringonottajista on rusketuksen väärinkäyttäjiä tai rusketusriippuvaisia.

Kyselytutkimukseen osallistuneista auringonottajista 42 prosenttia kertoi kärsivänsä kaamosmasennuksen oireista.

Kaamosmasennuksen ja rusketusriippuvuuden välillä ei kuitenkaan havaittu tilastollista yhteyttä.

Rusketusriippuvainen ihminen saattaa pyrkiä auringonotolla vähentämään stressiä tai huonotuulisuutta.

Vaikeimmissa tapauksissa tarve ruskettua muuttuu pakonomaiseksi toiminnaksi, jota henkilö jatkaa riskeistä välittämättä.

Lähde: tuni.fi
Jaakko Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi