Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Säde Rantanen, 89, harrastaa muinaislöytöjen etsimistä – Venäjän rajalla vastaan tulivat pommin jäänteet

Harrastaja-arkeologi Säde Rantanen pohtii maastossa sitä, millaista ihmisten elämä on ennen ollut. Kuva: Marleena Liikkanen

Kun Säde Rantanen, 89, jäi eläkkeelle vuonna 1994, hän päätti aloittaa uuden harrastuksen. Mielenkiintoista puuhaa löytyi arkeologian parista.

Rantanen lähti mukaan Etelä-Karjalan arkeologian harrastajat Jatuli -yhdistykseen. Nykyisin yhdistyksessä on noin 60 jäsentä.

– Työuran aikana en ehtinyt arkeologiaa harrastaa. Olin kyllä jo kouluaikoina kiinnostunut historiasta, Rantanen kertoo.

Arkeologia on Suomessa vahvasti riippuvainen harrastajien panoksesta. Arkeologi Jan Fast on työskennellyt täysipäiväisesti arkeologian parissa yli 30 vuotta. Fast kiittää harrastajia merkittävästä työstä suomalaisen arkeologian hyväksi.

– Harrastajilla on valtavan suuri merkitys. Ilman harrastajia ja heidän löytämiään uusia kohteita olisimme Suomessa hirveän suurella takamatkalla. Olemme suuressa kiitollisuudenvelassa ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita alasta ja jaksavat katsoa omia lähialueitaan arkeologin silmin, Fast kertoo.

Säde Rantanen on opiskellut arkeologiaa kesäyliopistossa. Kuva: Marleena Liikkanen

Vanhoja solkia ja palopommin jäänteitä

Rantanen on Jatulin iäkkäimpiä jäseniä. Mukana on kuitenkin myös työikäisiä ihmisiä, jotka osallistuvat kaivauksiin mahdollisuuksien mukaan.

Rantasen mielenkiintoisin löytö oli 1100-luvulle ajoitettu solki, joka löytyi Kauskilan Kappelinmäeltä Lappeenrannasta.

– Se oli vielä oikein hyväkuntoinen esine. Myöhemmin samalta paikalta löytyi myös neljä muuta solkea.

Muilamäen kaivauksilla lähellä Venäjän rajaa Rantanen oli paikalla, kun kaivajat törmäsivät sodanaikaisen palopommin jäänteisiin. Kaivauspaikan läheisyydessä näkyi myös itänaapurin valvontakameroita.

–  Olihan se jännittävää. Maasta löytyi palopommin perä, ja rajavartiosto tuli sitten varmistamaan, ettei se ole vaarallinen. Mutta elämässä pitää olla jännitystä, eihän siinä muuten ole mitään järkeä, Rantanen toteaa.

Säde Rantanen oli jo kouluaikoina kiinnostunut historiasta. Kuva: Marleena Liikkanen

Lähihistoria kiinnostaa enemmän kuin kivikausi

Harrastaja-arkeologiset kaivaukset keskittyvät Suomessa kivikauteen, mutta kaivauksia järjestetään myös lähihistorian tutkimista varten.

– Aina ei ole kyse tuhansia vuosia vanhoista esineistä. Esimerkiksi Hangossa olemme tutkineet toisen maailmansodan aikaisia kohteita.

Lähihistorian kaivaukset vaikuttavat Fastin mukaan kiinnostavan ihmisiä jopa enemmän kuin kaukaisen menneisyyden tutkiminen.

– Kivikausi voi olla joillekin hiukan abstrakti käsite, Fast kertoo.

Myös rautakauteen keskittyviä kaivauksia järjestetään, mutta niissä kulut nousevat nopeasti hyvin suuriksi.

– Jos löydämme maasta rautaesineen, se pitää konservoida, jotta se säilyy. Kustannukset voivat olla tuhansia euroja esinettä kohden. Tutkimussuunnitelman täytyisi olla todella hyvä, ennen kuin voisimme lähteä tutkimaan rautakauden ajan kohteita, Fast sanoo.

Luonto on tuttu elementti Säde Rantaselle. Kuva: Marleena Liikkanen

Arkeologian opinnot jäivät kesken

Jatulin kaivaukset keskittyvät Kaakkois-Suomen alueelle, mutta seura järjestää kaivausmatkoja myös Viroon ja Viipurin alueelle.

Harrastuksen myötä Rantanen on päätynyt opiskelemaan arkeologiaa Helsingin kesäyliopistossa. Perusopinnot jäivät kuitenkin kesken, kun yliopisto ei enää järjestänyt kursseja.

– Minulla on puolikas appro tehtynä, mutta eivät enää järjestäneet tenttejä yliopistolla. En minä tässä iässä enää sillä arvosanalla mitään tee, mutta onhan se vähän harmi, Rantanen sanoo.

Mitä arkeologi sitten miettii, kun hän etsii maastosta esineitä tai rakennelmia vuosisatojen tai -tuhansien takaa?

– Itse pohdin sitä, millaista ihmisten elämä on ollut silloin kauan sitten. Jos sattuu esimerkiksi löytämään maastosta pienen piikappaleen, on jännittävää pohtia, mitä sillä on aikoinaan tehty, Rantanen kertoo.

Fast on samoilla linjoilla.

– Kyllä se on se löytämisen ilo. Tilanne voi muuttua ihan sekunnissa. Viimeksi eilen löytyi kivikirveen pala, Fast toteaa.

Kaivauksilla tapaa myös taiteilijoita

Arkeologisen kaivauksen voi periaatteessa laittaa alulle kuka tahansa. Ensimmäiseksi kannattaa ottaa yhteyttä ammattiarkeologiin tai Museovirastoon.

– Yleensä homma etenee niin, että joku yksityishenkilö, opisto tai yhdistys ottaa yhteyttä ja kertoo, että meillä on porukka, joka olisi kiinnostunut tekemään kaivauksia tietyllä alueella. Näitä yhteydenottoja tulee minulle useampia joka vuosi, Jan Fast kertoo.

Seuraavaksi kaivauksia varten valmistellaan rahoitus, jonka jälkeen ammattilaisen ohjauksella haetaan tutkimuslupa Museovirastolta. Myös maanomistajilta tarvitaan luvat kaivauksia varten.

– Monesti järjestetään myös luentoja ennen kaivauksia. Varsinaiseen kaivaustyöhön otetaan yleensä mukaan noin parikymmentä henkeä päivää kohden, Fast toteaa.

Taiteilijoitakin mukana kaivauksilla

Osallistumiseen ei vaadita aiempaa kokemusta arkeologiasta. Kaivauksilla harrastajat pääsevät tekemään oikeaa tieteellistä työtä.

Kaivaukset pyritään suunnittelemaan siten, että löytöjen mahdollisuus olisi mahdollisimman suuri. Fast on itse vuonna 1986 alkaneella urallaan johtanut noin 150:tä kaivausta ympäri Suomea.

– Näin se on, että kaivaminen ja löytöjen tekeminen on se tärkein juttu. Kaikki tietysti toivovat löytävänsä jotain itse, Fast kertoo.

Kaivauksilla on arkeologien lisäksi myös muiden alojen ihmisiä. Fastin johtamilla kaivauksilla on ollut mukana esimerkiksi ammattivalokuvaajia ja kirjailijoita.

– Tällä hetkellä meillä on kaivauksilla mukana esimerkiksi kirjailija, joka kirjoittaa alueeseen liittyvää romaania. Viime vuosina myös valokuvaajia on ollut entistä enemmän mukana. Tämä moninaisuus peilaa hyvin minun työtäni ja sitä, miten monilla tavoilla ihmiset hyödyntävät arkeologiaa, Fast kertoo.

Lue myös: Opettajat, lääkärit, hoitajat, kuljettajat – yhä useampi siirtää eläkkeelle jäämistä tai jatkaa töitä eläkkeen rinnalla
Löydöt

Ilmoita Museovirastolle

Tunnetulla kiinteällä muinaisjäännöksellä ja sen suoja-alueella ei saa kaivaa maata ilman muinaismuistolain perusteella myönnettyä lupaa. Kiinteä muinaisjäännös on rakenne, joka on syntynyt muinaisen ihmisen toiminnasta.

Jos löydät maastosta ennestään tuntemattoman kiinteän muinaisjäännöksen tai sellaiseksi arvioimasi kohteen, lopeta maan kaivaminen ja muu toiminta heti. Ilmoita löydöstä Museovirastolle tai maakuntamuseoon.

Jos löydät maasta esineen, jonka epäilet olevan vähintään sata vuotta vanha, toimita esine sellaisenaan Museovirastolle. Ilmoita myös löytöpaikkatiedot.

Lähteet: Museovirasto, Tilastokeskus

Jaakko Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi