Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on yli kymmenen tonnia hiilidioksidia vuodessa — Onko se paljon vai vähän?

Kuva: Juha Rika

Ihmiskunnan täytyy laskea tuntuvasti kasvihuonekaasupäästöjään, jotta ilmastonmuutosta voidaan hidastaa. Tästä päätelmästä vallitsee laaja kansainvälinen yhteisymmärrys.

Keinoista ja päätöksenteon apuna käytettävistä faktoista on kuitenkin monia mielipiteitä: Kenen pitäisi vähentää päästöjään ja kuinka paljon? Kuinka päästöjä mitataan? Onko vastuu yksilöllä vai valtioilla?

Suomen ympäristökeskuksen ja strategisen tutkimuksen ohjelmajohtaja Mikael Hildén toteaa, että yksittäisten valtioiden päästöistä on olemassa luotettavaa tietoa.

– Maat eivät voi ilmoittaa mitä vaan huvittaa. Tiedot käyvät läpi tarkastusprosessin. Suomessa Tilastokeskus kokoaa tiedot, Hildén sanoo.

Kansainvälisen kaupan kautta viranomaiset saavat tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon vaikkapa kivihiiltä tai öljyä kukin maa vie tai tuo.

– Tuottajamaiden intresseissä on pitää tarkkaa kirjaa tuotannosta. Jos maa tuo paljon fossiilisia polttoaineita, on turvallista olettaa, että niitä myös poltetaan, Hildén kertoo.

Lisäksi kansainvälisten ilmastosopimusten puitteissa on perustettu riippumattomia tarkastuskomiteoita, jotka tarkastavat maiden luvut. Tarvittaessa komiteat pyytävät mailta lisätietoja.

Vuonna 2017 Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat Tilastokeskuksen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Koko maailman päästöt olivat YK:n tilastojen mukaan 53,4 gigatonnia. Suomen päästöt ovat siis noin promillen, eli yhden tuhannesosan, maailman päästöistä.

Suomalaisten osuus maailman väestöstä on noin 0,07 prosenttia. Maan kokoon suhteutettuna Suomi on kuitenkin iso päästöjen tuottaja.

– Pitää muistaa, että lukemat ovat tuotantoperusteisia, eli kyseessä on Suomen rajojen sisällä tuotetut päästöt. Luvusta puuttuvat Suomen kuluttamat hyödykkeet, jotka on tuotettu muualla, Hildén toteaa.

Suomen päästöjä nostaa raskaan teollisuuden vahva asema. Esimerkiksi paperi- ja metalliteollisuus ovat hyvin energiaintensiivisiä teollisuudenaloja.

Yksittäisten ihmisten päästöjä mitataan usein hiilijalanjäljen avulla. Myös näissä tilastoissa suomalaiset ovat korkealla. Suurimmat syyt isoon hiilijalanjälkeen löytyvät asumisesta, liikenteestä ja ruokavaliosta.

– Suomessa lämmitetään taloja edelleen yllättävän paljon fossiilisilla polttoaineilla. Ero on selvä esimerkiksi Ruotsiin, jossa on käytännössä jo luovuttu kokonaan öljylämmityksestä. Uusi hallitusohjelma onneksi linjaa, että Suomi pyrkii öljykattiloista eroon nopeutetulla aikataululla, Hildén sanoo.

Suomi on väestöltään pieni maa. Usein päästöistä puhuttaessa kuuleekin väitteen, ettei suomalaisten teoilla ole maailman mittakaavassa suurta merkitystä.

– Tällaista tosiaan kuulee. Mutta logiikka ei tässä toimi. Jos otetaan mistä päin maailmaa tahansa viisi miljoona ihmistä, niin tietenkin he kuluttavat vain vähän, jos heidän päästöjään verrataan miljardeihin muihin ihmisiin. Emme voi globaalissa maailmassa ajatella, että jokin tietty väestö olisi vapautettu vastuusta, Hildén sanoo.

Hän muistuttaa, että suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki on yli kymmenen tonnia.

– Kansainvälisesti verrattuna varsin korkealla tasolla ollaan, Hildén toteaa.

Ruotsalaisten hiilijalanjälki oli vuonna 2017 myös kymmenen tonnia. EU:n keskiarvo oli 7,2 tonnia.

Millaisia päätöksiä Suomen valtion pitäisi tehdä, jotta päästöt todella alenisivat? Entä yksilön?

Hildén nostaa energiatehokkuuden lisäämisen yhdeksi tärkeäksi muutoskohdaksi.

– Energian hinnan täytyy olla riittävän korkea, jotta kulutus pysyy aisoissa. Suomessa energia on moneen muuhun maahan verrattuna huomattavan halpaa. Tukijärjestelmiä täytyy muuttaa niin, että vanhoilla tavoilla ei ole enää taloudellisesti järkevää jatkaa, Hildén sanoo.

Nykytilanteessa energiaintensiiviseksi luokiteltu teollisuus saa energiaveronpalautuksia sähkölaskustaan. Energiaintensiivisten yritysten näin saama verotuki on vuosittain yli 200 miljoonaa euroa.

– Tukea pitäisi vähentää tai vähintään ehdollistaa siten, että sitä voi saada energiatehokkuuden parantamiseen. Jos näin meneteltäisiin, lisättäisiin teollisuuden intressejä laskea omaa kulutustaan.

Mikään yksittäinen keino ei ongelmaa kuitenkaan ratkaise.

– Hallitusohjelmassa on kattavasti etsitty oikeita keinoja. Itse nostaisin esiin fossiilisten polttoaineiden käytön lämmityksessä. Niistä täytyy päästä eroon. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla poltetaan paljon hiiltä. Liikenteen päästöjä täytyy myös pystyä laskemaan, Hildén sanoo.

Arjen valinnoilla on iso merkitys

Sitran keväällä julkaisema 1,5 asteen elämäntavat -raportti esittelee keinoja, joilla voimme laskea hiilijalanjälkemme kokoa ilmastotavoitteiden vaatimalle tasolle.

Asuminen, elintarvikkeet ja liikkuminen muodostavat noin 75 prosenttia yksilön hiilijalanjäljestä Suomessa.

Yksi tehokkaimmista tavoista pienentää omaa hiilijalanjälkeään on vähentää lihansyöntiä. Keskivertosuomalaisen elintarvikkeiden kulutukseen liittyvä hiilijalanjälki on 1 750 kiloa hiilidioksidia. Lihatuotteet muodostavat tästä luvusta yli kolmasosan.

Naudanlihan osuus lihatuotteiden jalanjäljestä on 43 prosenttia, vaikka sitä syödään kilomäärällisesti vähemmän kuin kanaa ja porsasta. Maitotuotteet, etupäässä maito ja juusto, aiheuttavat hiilijalanjäljestä 36 prosenttia.

– Naudanliha ja juusto ovat elintarvikkeita, joilla on korkea hiili-intensiteetti. Niiden vähentäminen on tärkeää. Maidonkulutus on laskenut vuosien mittaan, mutta on edelleen korkealla, tutkija Michael Lettenmeier Aalto-yliopistosta kertoo.

Muuttaminen pienempään asuntoon ja siirtyminen uusiutuviin energiamuotoihin ovat tehokkaita keinoja alentaa henkilökohtaisia päästöjä. Asumisesta aiheutuu keskivertosuomalaiselle 2 500 kilon kasvihuonepäästöt.

– Asumisessa sähkö ja lämpö ovat tärkeässä roolissa. Ekosähkön ostaminen on tehokas keino, jolla voi nopeasti laskea hiilijalanjälkeä. Lämmitys voi olla hiukan monimutkaisempi konsti. Lämpöpumput ovat hyvä keino, Lettenmeier toteaa.

Asuntojen lämmitys vie Suomessa 65 prosenttia asumisen energiankulutuksesta. Veden lämmittäminen vie 15 ja saunan lämmittäminen viisi prosenttia.

Kuluttajan on myös syytä huomioida, että kaukolämmön tuotannossa käytetään paljon fossiilisia polttoaineita.

Liikkuminen muodostaa 27 prosenttia suomalaisten kokonaishiilijalanjäljestä eli noin 2 800 kiloa. Yksityisautoilu aiheuttaa liikkumisen päästöistä kolme neljännestä.

– Autoilua voisi lähteä vähentämään sieltä, missä se on helpointa. Se on myytti, että Suomessa autoillaan niin paljon, koska maa on iso ja harvaan asuttu. Suurin osa autoilusta tapahtuu kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla, ja puolet automatkoista ovat alle kuuden kilometrin mittaisia, Lettenmeier kertoo.

Lentäminen aiheuttaa lyhyelläkin matkalla suuret päästöt, joten lentomatkustamista kannattaa välttää. Suomalaiset ovat myös laiskoja pyöräilijöitä: keskivertosuomalainen polkee vuodessa vain 260 kilometriä eli noin 700 metriä päivässä.

Paras keino vähentää omia liikkumisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä onkin liikkua mahdollisimman paljon lihasvoimin ja raiteilla.

– Näyttää siltä, että 20–30 prosenttia hiilijalanjäljestä saa tiputettua pois nopeastikin elämäntapamuutoksilla. Monesti ihmiset myös huomaavat, että elämänlaatu paranee, kun esimerkiksi vaihdetaan polkupyörään. Monia keinoja voi kokeilla niin, että aloittaa vaikka yhtenä päivänä viikosta, Lettenmeier sanoo.

Jaakko Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi