Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Homot ja lesbot saattavat kohdata hiljaista syrjintää perheissä

Antu Soraisesta tuli Euroopassa anarkistilesbofeministi ja Suomessa Suomen Akatemian tutkijatohtori.

Kuva: Alisa Zhabenko

Alakulttuurit kukkivat 1980-luvulla Euroopan suurissa kaupungeissa ja samanmieliset nuoret löysivät toisensa. Amsterdamissa perustettiin lesboanarkistisia kommuuneja, ja sellaiseen päätyi asumaan myös porilainen teologian opiskelija Antu Sorainen.

– En ollut 18-vuotiaana Porissa varmaan ikinä nähnytkään lesboa tai kuullut sitä sanaa, mutta minulla ollut tunne sanallistui ulkomailla. En ole koskaan tuntenut olevani suomalainen lesbo, identiteettini on amsterdamilainen lesbo, Sorainen sanoo.

Halu tutkia ja dokumentoida

Euroopan vuosien jälkeen Sorainen palasi kuitenkin Suomeen ja Helsinkiin, missä hän oli mukana perustamassa ja pyörittämässä Naiskahvila Ekstaasia.

– Se oli hauskaa aikaa, taidetta ja anarkiaa. Teimme kaikkea, mitä nuoret nyt saattavat keksiä, Sorainen sanoo.

Jossain vaiheessa Sorainen havahtui siihen, ettei kukaan dokumentoinut ryhmän toimintaa, ja hän päätti koostaa taidetapahtumista ja muista aktiviteeteista kirjan. Kirjan toimittaminen sytytti Soraisessa ajatuksen siitä, että hänen pitää mennä takaisin yliopistoon mutta ei enää teologian pariin vaan kulttuuriantropologiaa opiskelemaan.

– Olin tajunnut, että myös omaa kulttuuria voi tarkastella ulkoapäin. Halusin arkistoida, analysoida, dokumentoida ja haastatella. En halunnut lähteä jonnekin muualle vieraaseen maahan tekemään antropologista tutkimusta, koin sen oikeastaan eettisesti vääränä.

Maanpakoon Inariin

Siihen aikaan seksipositiivisilla lesboilla oli sm-seksibuumi, joka meni Soraisen mukaan aika pitkällekin pimeiden voimien tutkiskeluun. Sorainen erkani ryhmästä, kun toiset halusivat lähteä tutkailemaan ihmisen pimeitä rikosten maailmaan asti. Anarkistiryhmässä eräiden johtohenkilöiden ajatuksena oli, että myös rikollisesti voi tietyin tavoin muuttaa yhteiskuntaa tai omaa elämää. Soraista häiritsi ajatus yksilöön kohdistuvasta väkivallasta.

– Erosin ryhmästä, kun pari tyyppiä halusi alkaa kolkata ihmisiä pankkiautomaatilla. He suuttuivat siitä, ja lähdin maanpakoon Inariin myymään bensaa. Siellä oli hyvää aikaa lukea yliopiston pääsykokeisiin, vaikka kyllä sieltäkin löytyi naiskommuuni, Sorainen kertoo.

Inarissa Sorainen kuuli, että eräät entiset tuttavat olivat Helsingissä toteuttaneet aseellisen ryöstön. Se taas johti Soraisen myöhemmin tutkimaan naisia ja rikollisuutta ja toisaalta lesboja ja rikoksia, sillä homoseksuaaliset teot jo itsessään katsottiin ennen rikoksiksi.

Alusta asti Sorainen luki myös oikeustiedettä muun muassa Amsterdamin yliopistossa. Opintojen yhdistelmä johti siihen, että Sorainen teki väitöskirjaansa Britanniassa, koska Suomessa kukaan ei osannut ohjata työtä, jossa yhdistyivät lesbotutkimus, antropologia ja kriminologia. Samaan aikaan Suomessa muodostui pikkuhiljaa naistutkimuksen oppiaine, ja Soraista sysittiin antropologiasta sen pariin. Lopulta Sorainen oli Helsingin yliopistossa ensimmäinen naistutkimuksesta väitellyt.

Kuva: Alisa Zhabenko

Aiheet ovat herättäneet vastustusta

Soraiselle oli aina selvää, että hänestä tulee tutkija, mutta tutkimuskohteiden seuraaminen on vaatinut itsevarmuutta ja rohkeutta. Joskus aiheita on vastustettu, mutta rahoitusta tutkimuksille on lopulta aina löytynyt.

– Väitöskirjan jälkeen perustimme Pornoakatemian, jossa tutkittiin pornoa queer-näkökulmasta. Siitä syntyi heti poliittinen kohu, koska Suomen Akatemia antoi rahaa tutkimukselle. Ilta-Sanomat teki isoja otsikoita, ja siitä tehtiin eduskuntakysely, Sorainen muistelee.

Pornon jälkeen Sorainen oli Jyväskylän yliopiston huippututkimusyksikössä, jossa pohdittiin käsitehistoriaa. Hän tutki pedofilian politiikkaa mutta masentui, koska lainsäädäntö Suomessa meni hänen mielestään väärään suuntaan. Sen jälkeen Soraista alkoivat kiinnostaa rikoslain sijaan perintöoikeus ja sukulaisuus. Niitä hän tutkii nykyään johtamassaan Suomen Akatemian tutkimusryhmässä. Queer-testamentteja koskeva oma tutkimusprojekti päättyy tänä vuonna. Soraisella on kuitenkin jo selvät suunnitelmat syksylle. Silloin hän palaa tutkimaan lesbohistoriaa Suomessa.

Arvostetaanko tieteenalaa?

Sorainen on anarkistilesbofeministinä varmasti provosoinut monia ihmisiä silkalla olemassaolollaan, mutta Soraisen mukaan hän on saanut pääosin tehdä työtään rauhassa. Kerran hänen työhuoneensa ovi oli spreijattu yliopistolla, mutta yliopiston mukaan kyse oli "sattumasta".

– Yliopistomaailmassa queer-tutkijoita ei ole arvostettu tarpeeksi. Voisi esimerkiksi kuvitella, että näillä meriiteillä Suomessa olisi jo vakituinen queer-tutkimuksen virka. On uuvuttavaa hakea aina omaa itsetuntoa ja omaa verkostoa sieltä täältä, Sorainen sanoo.

Sorainen arvelee kuitenkin, että "tavalliset" heterofeministit saavat enemmän vihapostia.

Testamentit keskiössä

Viime vuodet Antu Sorainen on tutkinut sitä, miten perinnönjako tapahtuu seksuaalisesti marginalisoiduissa ryhmissä. Kun hyvinvointivaltio siirtää enemmän vastuuta yksilöille itselleen, perintöjärjestelmä voi nousta taas nykyistä tärkeämmäksi.

– Aloin miettiä, voisiko testamenteilla suunnata kansantalouden virtoja toisin, myös aikuisilta aikuisille, eikä vain aikuisilta lapsille, Sorainen sanoo.

Soraista kiinnosti erityisesti se, millaisia testamentteja marginaaliryhmiss tehdään, ja syrjitäänkö heitä sukujen perintöjärjestelyissä.

– Vaikka testamentissa on lakiosa, perheissä osataan kyllä syrjäyttää ihmisiä. Jotkut syrjäyttävät itse itsensä, koska kokevat, etteivät ansaitse kuulua perheeseen. Suomessa on esimerkiksi sellainen kesämökkikulttuuri, että vaikka mökki olisi perinnönjaon kautta yhteinen, annetaan hienovaraisesti tai jopa suoraan ymmärtää, ettei sinne tarvitse tulla, Sorainen sanoo.

Tyttöystävä vaihtuu, eksä pysyy

Sorainen tutki testamentteja kyselytutkimuksella myös Suomen ulkopuolella. Kaikkialla oli niin, että miehet tekevät ylipäätään enemmän testamentteja kuin naiset, ja homomiehet enemmän kuin ketkään muut. Lesbot tekivät enemmän testamentteja kuin naiset ylipäätään ryhmänä.

– Laki asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Lesboille ja homoille lapsia ei noin vain tule, vaan lapset on suunniteltava ja mukana on usein jo lähtökohtaisesti enemmän vanhempia kuin vain kaksi. Sisarukset voivat siksi olla keskenään eriarvoisessa asemassa. Tutkimuksessa tästä on lukuisia esimerkkejä.

Soraisen mielestä olisi hyvä, jos rahojaan tai muuta perintöään voisi testamentilla suunnata nykyistä vapaammin.

– Jos on naimisissa, perintöveroprosentti on pienempi, mutta jos on kolme kumppania tai eksä, jota haluaa muistaa, lainsäädännön silmissä monet itselle läheiset ihmiset ovatkin vieraita. Kuitenkin esimerkiksi lesbokulttuurissa on usein ollut niin, että vaikka tyttöystävät vaihtuvat niin eksä pysyy, Sorainen sanoo.

Perehtyneitä juristeja tarvitaan

Sorainen teki myös juristeille suunnatun kansainvälisen kyselytutkimuksen siitä, miten hyvin vähemmistöjen tilanne tunnetaan. Brittiläiset ja amerikkalaiset juristit pitivät erittäin tärkeänä sitä, että juristi on perehtynyt vaikkapa lesbojen ja homomiesten erityisiin kysymyksiin. Suomalaiset taas ajattelivat, ettei asialla ole väliä, koska lainsäädäntö on neutraali.

– Suomalaiset lesbot ja homot kuitenkin kertoivat, että juristeilta oli tullut myös vääriä neuvoja, ja monia arveluttaa ylipäätään mennä lakitoimistoihin, Sorainen sanoo.

Tutkimushankkeen nettisivuilla on listattu queer-myönteisiä lakitoimistoja ympäri Suomea ja muissakin maissa.

Myönteisiä muutoksia

Soraisen mukaan Suomi ja Helsinki ovat muuttuneet queer-ihmisten kannalta myönteisesti viime vuosikymmeninä. Nykyään Pride-marsseille osallistuu kymmeniätuhansia ihmisiä, ja nuoretkin voivat löytää ja tunnistaa erilaisia identiteettejä. Lakimuutoksia on tehty, ja naimisiin menemiseen ja lasten hankkimiseen on aiempaa paremmat mahdollisuudet muissakin kuin heterosuhteissa. Nykyään jokaisella voi olla oma yksilöllinen identiteetti, eikä esimerkiksi homous tai lesbous automaattisesti yhdistä ihmisiä millään lailla.

Toisaalta Soraista huolestuttaa hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Esimerkiksi 1980-luvulla oli helpompi ottaa riskejä ja kokeilla erilaisia asioita, koska yhteiskunnan tukiverkostot kannattelivat. Nykyään moni ei enää uskalla.

– Nationalistiset voimat jylläävät, fasismi nousee. Toisaalta on tullut monipuolisuutta, ja sanotaan, ettei ole väliä, onko ihminen lesbo vai jotain muuta. Asiat voivat muuttua aika radikaalisti yhden aikuisiän aikana. Mutta kiva, kun on saanut elää.

Emmi Tuomisto
emmi.tuomisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi