Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Muokkautuvasta silikonista tehdään paljon muutakin kuin rintaimplantteja

Monet arkipäiväiset tuotteet tiivisteistä hiustenhoitoaineeseen sisältävät silikonia.

Vastuulääkäri, neurokirurgiaan erikoistuva Antti-Pekka Elomaa työskentelee muun muassa silikonin parissa Itä-Suomen Mikrokirurgiakeskuksessa. Kuva: Tuire Punkki

Uunivuokana, tiivisteessä, suihkeena, rasvana, hiustenhoitoaineessa, kuukautiskuppina, saumausaineessa. Erilaisia silikonivalmisteita on arki täynnä, mutta sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi.

Myös sairaalamaailmassa silikonituotteet ovat avainasemassa – eikä nyt suinkaan puhuta vain plastiikkakirurgiasta ja rintaimplanteista.

– Silikonia käytetään hyvin tavanomaisissa tuotteissa, kuten ruiskuissa ja niiden letkuissa, kertoo viime vuonna perustetun Itä-Suomen Mikrokirurgiakeskuksen vastuulääkäri, neurokirurgiaan erikoistuva Antti-Pekka Elomaa.

Silikoni vastaa myös erikoistarpeisiin.

– Tietyllä tavalla valmistettuna silikoni muistuttaa verisuonta, ja sitä on voitu käyttää verisuonisauman harjoittelussa. Tällaista silikonilaatua etsittiin pitkään, ja lopulta sitä löytyi eräästä japanilaistehtaasta.

Silikoneja käytetään muun muassa märkätilojen saumausaineissa. Kuva: iStock

Elomaan mukaan silikonin etuna on muun muassa se, että materiaali on ollut olemassa hyvin pitkään ja sitä on ehditty tutkia. Tutkimustiedon olemassaolo taas helpottaa lupien saamista erilaisille implanteille ja lääkinnälliselle teknologialle.

Elomaan tehtävänä on muun muassa lääkinnällisen teknologian kehittämiseen liittyvä innovaatioyhteistyö.

– Käytämme jatkossa esimerkiksi eräänlaista keinoihoa, jota tehdään silikonista 3D-tulostuksessa.

Silikoni on muokkautuvaa, käyttömahdollisuuksia valtavasti

Helsingin yliopiston kemian osaston professorin Heikki Tenhun mukaan oikeampi termi silikonille on siloksaani.

– Se on polymeeri, jossa pää­polymeeriketju muodostuu piistä ja hapesta. Piissä on kiinni kaksi metyyliryhmää, joten nimeksi tulee polydimetyylisiloksaani (PDMS).

Polymeerit ovat suurimolekyylisiä orgaanisia yhdisteitä.

– PDMS on joustavaketjuinen polymeeri, mistä seuraa se, että materiaali on joustavaa. Kun ketju on pitkä ja molekyylipaino iso, PDMS on kiinteää, kuten silikoniletkuissa. Kun taas moolimassaa eli molekyylipainoa pienennetään, niin ihan lyhyet ketjut ovat nestemäisiä.

Leivontavuokiakin tehdään silikonista. Kuva: iStock

Englannin kieli aiheuttaa välillä sekaannuksia, sillä silicone tarkoittaa silikonia ja silicon piitä.

– Jotkut meidän kemistimme, joiden työkaluna on pii, ovat tuskailleet asian kanssa: moni luulee heidän tekevän silikoneja, Tenhu hymähtää.

Muokkautuvuudesta johtuen silikonien käyttömahdollisuuksia on hurja määrä. Lisäksi kehitystyö on jatkuvaa: vielä vuonna 2011 suomalaisbrändin silikoninen uunivuoka kesti 220 asteen lämpötilan, mutta nyt uunivuoan tuotekuvauksessa kerrotaan, että lämpötilan voi nostaa 280 asteeseen.

Hylkii vettä ja mikrobikasvustoja

Kun PDMS:ää lisätään kosmetiikkatuotteisiin, sen nimi on tyypillisesti dimethicone, suomeksi dimetikoni. Teknokemian yhdistyksen mukaan silikonit tuovat tuotteen rakenteeseen pehmeyttä ja helpottavat sen levittämistä.

Vaikka vettähylkivyys on silikonin tunnettu ominaisuus, ainakin kosmetiikassa se voi olla myös vesiliukoista.

– Dimetikonista on helppo tehdä johdoksia niin, että toinen tai molemmat metyylit korvataan jollakin muulla. Useissa johdoksissa toisen metyylin paikalla on vesiliukoisia ketjuja, Tenhu sanoo.

Erilaiset letkutkin sisältävät silikonia. Kuva: iStock

Silikonista voi näin ollen tehdä veteen sekoittuvaa tai veteen liukenevaa.

Osa kosmetiikan käyttäjistä on alkanut vältellä silikonia sisältäviä tuotteita. Väite siitä, että dimetikoni tai muut silikonit tukkisivat vaikkapa ihohuokosia, ei kuitenkaan ole saanut vahvistusta tutkimuksista ainakaan vielä.

Termi silikoni on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1901, mutta materiaalin kaupallistaminen onnistui vasta 1940-luvulla.

Tietyllä tavalla valmistettuna silikoni muistuttaa verisuonta.

Silikoni on osoittautunut muun muassa vettä ja mikrobikasvustoja hylkiväksi, sähköä eristäväksi sekä UV-valoa kestäväksi aineeksi. Katetreissa ja kaapeleita suojaavissa kumeissa silikoni on jo vanha juttu.

Pakkasenkestävää ja paloa hidastavaa

Sastamalassa pääpaikkaansa pitävän, vuonna 1989 perustetun FinnProfilesin toiminta antaa hyvän kuvan silikonien moninaisuudesta. Yrityksen toinen tehdas on Iissä.

– Valmistamme erilaisia silikonituotteita noin 270 tonnia vuodessa. Silikonituotteita on noin 250 erilaista, mainitsee silikonien tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaava myyntipäällikkö Pentti Väänänen FinnProfilesilta.

Nelisen vuotta sitten FinnProfiles kehitti metallivahvikkeisen silikonin. Silikonilaatuja on saatavilla myös eri repimislujuuksilla tai vaikkapa tavallista paremmalla pakkasenkestolla, jopa sataan pakkasasteeseen asti. Ovatpa jotkin silikonilaadut itsestään sammuviakin. Lisäksi silikoneja voi värjätä.

FinnProfilesin silikonituotteiden suurimman asiakaskunnan muodostaa ovi- ja ikkunateollisuus.

Silikonia on myös rintaimplanteissa. Kuva: iStock

Silikoneja tarvitsevat myös erilaisten koneiden ja laitteiden valmistajat, laivat, junat ja raitiovaunut, elintarvikeala sekä lääketiede.

– Koko ajan löytyy uutta, mahdollisuudet ovat valtaisat. Kun asiakas tarvitsee jotain, olemme yhteydessä raaka-ainetoimittajiin ja kehitämme erilaisia seoksia tarpeen mukaan, Väänänen kertoo.

Muutama tuotekehitysprojekti on tehty yhteistyössä yliopistojen kanssa.

Jos silikonista halutaan vaikkapa paloa hidastavaa, perussilikoniin lisätään tiettyjä aineita. Ennen kuin tällaisen tuotteen saa markkinoille, sille pitää saada vielä lupa.

Lähteet: Ylen Kuningaskuluttaja, Martinexin nettisivut, vogue.co.uk.

Historia

Kaksi silikonien isää

Termin ’silikoni’ keksi brittikemisti Frederic Stanley Kipping (1863–1949) vuonna 1901. Hänet tunnetaan silikonien kehittämisen pioneerina. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nähdä, mihin kaikkeen silikonista lopulta oli.

Amerikkalaiskemisti J. Franklin Hyde (1903–1999) puolestaan vastasi silikonien kaupallistamisesta teollisuuden raakamateriaaleiksi. Hän työskenteli Dow Corning Corporation -yrityksen palveluksessa (nykyisin Dow Corporate).

Silikonien kehitystyö alkoi 1930-luvulla, ja vuonna 1942 syntyi uusi teollisuudenala.

Silikoni-implantin ensimmäisenä koe-eläimenä toimi koira nimeltä Esmeralda.

Ensimmäinen rintojensuurennusleikkaus silikoni-implanteilla toteutui vuonna 1962. Siitä vastasivat amerikkalaiskirurgit Frank Gerow ja Thomas Cronin. Silikonin valmisti Dow Corning Corporation.

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto kielsi silikonin käytön rintaimplanteissa vuonna 1992. Panna päättyi vuonna 2007.

Lähteet: corporate.dow.com, New York Times, BBC, britannica.com
Sanna Inkinen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi