Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Vilma-koira kuoli perinnölliseen pikkuaivorappeumaan vain muutaman viikon ikäisenä — omistaja kiinnostui koirien geenipankista

Sekä koirilla että ihmisillä perinnölliset sairaudet ovat hyvin yleisiä. Näiden sairauksien selvittämiseen on osallistunut 70 000 koiraa jättämällä verinäytteen geenipankkiin.

Kiia Montonen on kokenut, että geenitutkimus on hyvä apuväline terveiden koirien jalostamiseen. Montosen lagotto romagnolo -rotuinen Lilo on innokas ulkoilija. Kuva: Katja Juurikko

Kiia Montosen ensimmäinen lagotto romagnolo -rotuinen koira jouduttiin lopettamaan vain joidenkin viikkojen ikäisenä.

Vilma-niminen pentu kärsi pikkuaivorappeumasta. Se on perinnöllinen sairaus, joka vaikeuttaa tasapainon ja liikkeiden hallitsemista. Tautiin ei ole parannuskeinoa, ja se pahenee nopeasti niin, että lopulta myös syöminen käy koiralle mahdottomaksi.

— Tämä tapahtui vuonna 2003. Sen jälkeen kiinnostuin koirien geeniperimästä, Montonen kertoo.

Porvoolaisen Montosen perheessä on ollut saksanpaimenkoira ja pitkäkarvainen collie, mutta lasten allergiat pakottivat perheen siirtymään lagottojen pariin. Lagotto romagnolo on yksi vähiten allergisoivista roduista.

Montonen on kasvattanut viisi pentuetta. Kaikissa niissä on ollut jollakin lailla sairaita pentuja.

Tutkija: koirien biopankki kansainvälisesti ainutlaatuinen

Molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi on kerännyt koirien geeninäytteitä 12 vuotta. Kuva: Vesa Laitinen

Perinnölliset sairaudet ovat koirilla hyvin yleisiä. Montosen koirat ovat osallistuneet näiden sairauksien selvittämiseen antamalla verinäytteen erityiseen biopankkiin. Tähän suomalaisvoimin rakennettuun koirien geenivarastoon on antanut näytteensä jo yli 70 000 koiraa ympäri maata.

Molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta kehuu, että biopankki on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Sen avulla on tehty useita geenilöytöjä, jotka selittävät koirien sairauksien syitä ja periytymistapoja.

Koirien lisäksi on olemassa yksi toinenkin laji, jossa perinnöllisiä sairaudet eivät ole mikään harvinaisuus. Tämä laji on ihminen. Koirat ja ihmiset myös kärsivät monista samoista sairauksista, kuten diabeteksesta, sydänsairauksista ja epilepsiasta.

Näyttää siltä, että koirien geenipankki antaa lisää tietoja myös ihmisten sairauksista.

Epilepsiageeni ensimmäinen löytö, nyt tutkitaan sataa eri sairautta

Kiia Montosen kädessä on uurna, jossa on Vilma-pennun tuhkat. Vilma kuoli pentuna perinnölliseen pikkuaivorappeumaan. Kuva: Katja Juurikko

Hannes Lohi perusti biopankkia hallinnoivan tutkimusryhmänsä 12 vuotta sitten. Ensimmäiseksi tutkimusryhmä löysi koirien epilepsiageenin ja keskittyi juuri tämän sairauden tutkimukseen. Pian kuitenkin selvisi, että koirien geenitutkimukselle olisi paljon enemmänkin kysyntää.

Tällä hetkellä koirien koko perimä tunnetaan, ja se antaa tehokkaita työkaluja sairauksille altistavien geenien tunnistamiseksi. Tarvitaan vain DNA:ta tarpeeksi monista koirista — sekä terveistä että sairaista. Kun verinäytteitä on riittävästi, niistä kertyneen tiedon avulla voidaan paikantaa viallisia geenejä, jotka aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia tietyissä roduissa.

Biopankin avulla selvitetään noin sataa erilaista sairautta kymmenissä eri koiraroduissa. Lohen ryhmä tutkii muun muassa neurologisia sairauksia, sisäelin- ja sidekudossairauksia, syöpää, autoimmuunisairauksia sekä persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä.

Koirien hermorappeumageeni löytyi myös 4-vuotiaalta pojalta

Kiia Montonen sanoo, että geenitieto auttaa jalostamaan terveitä koiria. Kuvassa Montosen neljävuotias Lilo-niminen lagotto romagnolo. Kuva: Katja Juurikko

Koirilla ja ihmisillä on olennaisesti samat geenit ja sairaudet. Koirien perinnöllisten sairauksien selvittäminen voi siis auttaa tunnistamaan viallisia geenejä, jotka saattavat vaikuttaa myös joihinkin ihmisten vakaviin sairauksiin.

Lohen mukaan koirien geenilöydöt avaavat tautien syntymekanismeja ja kehittymistä. Tietoa voidaan hyödyntää ihmisten sairauksien selvittämiseen.

— Hiljattain löysimme uuden hermorappeumageenin koirista. Tutkimuksemme pohjalta havaittiin ensimmäistä kertaa vastaava sairaus ja geeni myös 4-vuotiaalta pojalta Pohjois-Amerikassa, Lohi kertoo.

Geenitiedon avulla terveempiä koiria

Löytöjen pohjalta koirille luodaan geenitestejä, joiden avulla selvitetään, mitkä koirat kantavat sairauden aiheuttavaa tai sille altistavaa mutaatiota.

Geenitieto on todellinen lahja. Koiranomistaja ja -kasvattaja Kiia Montonen

Jos pentueen vanhemmilla on geenivika, sairaus voi periytyä osalle jälkeläisistä. Mutta kun geeni on tiedossa, se saadaan poistettua seuraavasta sukupolvesta niin, että kahta viallista geeniä kantavaa yksilöä ei käytetä jalostukseen.

— Geenitieto on todellinen lahja. Sen avulla voidaan päästä eroon vaikeista sairauksista, Kiia Montonen sanoo.

Geenitiedon avulla voidaan myös laajentaa koirien perimän monimuotoisuutta.

Monilla rotuaan hyvin edustavilla koirilla on teetetty paljon jälkeläisiä, minkä ansiosta saman rodun koirista yhä useampi on sukulaisia keskenään. Tällöin rodun geneettinen monimuotoisuus köyhtyy ja myös ei-toivotut ominaisuudet, kuten perinnölliset sairaudet, alkavat yleistyä.

— Geenitiedon avulla voidaan suunnitella jalostusyhdistelmiä, joiden avulla monimuotoisuutta voidaan kasvattaa samalla kun tautigeenejä karsitaan.

Markkinoilla on jo tällaisia geenitietoon perustuvia työkaluja koiranomistajille ja koiria kasvattaville.

Juoksunopeuden ja hajuaistin parantaminen haastavaa

Yksikin viallinen geeni voi aiheuttaa vakavan sairauden, mutta yksilön koko kehityksen kannalta geeniperimä on monimutkainen kokonaisuus. Geenipankki ei siis anna yksiselitteistä vastausta entistä nopeamman vinttikoiran tai paremmalla hajuaistilla varustetun metsästyskoiran luomiseen.

— Tämä voi onnistua, mutta se on pääosin haastavaa, Hannes Lohi sanoo.

Tällä hetkellä tunnetaan joitakin yksittäisiä geenimuunnoksia, jotka tuottavat esimerkiksi tuplalihaksiston ja vaikuttavat merkittävästi vaikkapa juoksunopeuteen.

— Monet ominaisuudet ovat kuitenkin useiden geeniyhdistelmien ja ympäristötekijöiden yhteistuloksia. Niihin vaikuttaminen systemaattisesti ja tehokkaasti on haastavaa.

Jaakko Kinnunen
Minna Muuronen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi