Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Oletko tietämättäsi musikaalinen? Perimä selittää yli puolet musikaalisuudesta

90 prosenttia ihmisistä on musikaalisia. Suomalaiset ovat tehneet monta läpilyöntiä musikaalisuuden geenitutkimuksessa. Musiikki aktivoi geenejä, jotka liittyvät muun muassa tiettyihin sairauksiin. Lääketieteessä tutkimustyö on vasta alussa.

Luusta valmistetut huilut ovat vanhimpia soittimia. Kuva: Jean-Pierre Dalbéra

Musikaalisuudesta yli puolet on perinnöllistä. Tähän tulokseen ovat tulleet suomalaistutkijat uusimmissa perimään liittyvissä musikaalisuustutkimuksissa.

Tietyillä ihmisen perimän alueilla on yhteys musikaalisuuteen. Nämä geenit liittyvät esimerkiksi kuulojärjestelmän ja hermoston kehittymiseen.

Ihmisellä on 22 kromosomiparia sekä sukupuolikromosomit. Tämänhetkinen tutkimustieto yhdistää musiikkiin vahvimmin alueen kromosomissa 4.

Musiikki liittyy moniin aivojen osiin. Musikaalisuus ei tarkoita pelkästään soitto- tai laulutaitoa. Musikaalisuus voi pysyä piilossa, jos sitä ei käytetä. Kuva: Grafiikka: Jani Keronen, Wikimedia Commons

Samoja geenejä kuin linnuilla

Biologian näkökulmasta musiikki on viestejä välittävien äänten tuottamista ja vastaanottamista – aivan kuten lintujen kommunikaatio. Noin viisi prosenttia ihmisen musikaalisuuteen liittyvistä geeneistä liittyy myös lintujen äänten oppimiseen ja laulamiseen. Maailmassa on yli 4 500 lintulajia, jotka tuottavat koukeroisia melodioita ja oppivat äänteitä ja laulujen rakenteellisuutta.

– Linnunlaulu kuulostaa korviimme musiikilta, mutta on kommunikaatiokeino. Linnunlauluun ja ihmisen musikaalisuuteen liittyy paljon samoja geenejä. Linnuilla on myös alueellisia murteita, kuten ihmisillä. On myös lintuja, jotka änkyttävät, kertoo tutkija ja tietokirjailija, lääketieteellisen genetiikan tohtori Liisa Ukkola-Vuoti.

Ukkola-Vuoti kirjoitti ensimmäisenä maailmassa väitöskirjan musiikin biologisesta taustasta viisi vuotta sitten.

Eläinten kuuloalue on laajempi kuin ihmisten. Kuva: Grafiikka: Jani Keronen, Kuvat: Armi Salonen, Katja Luoma, Ilpo Kekki

Perimä määrää raamit

Musikaalisuudelle tärkeää on toimiva kuulojärjestelmä, eli korva, kuulohermo ja kuuloaivokuori. Musikaalisuuteen liittyy genomien alueita, joilla sijaitsee kuulojärjestelmän osien kehittymistä ohjaavia geenejä.

Musikaalisuus edellyttää musiikin peruspiirteiden havaitsemista, kuten äänen korkeuden, pituuden, intensiteetin ja värin erottamista.

– Sisäkorvan simpukan karvasolut kehittyvät jo sikiöaikana. Perimä määrää raamit sille, minkä verran ihminen pystyy havaitsemaan musiikin peruspiirteitä, Ukkola-Vuoti sanoo.

Musiikki, vaikkapa laulaminen, on fyysinen tapahtuma, ja käytössä on motoriikkaan liittyviä geenejä. Lääketieteellisen genetiikan tohtori Liisa Ukkola-Vuoti

Geenien vaikutus kognitiivisiin kykyihin, esimerkiksi lukemiseen, oppimiseen ja matemaattisiin taitoihin, on noin puolet (41–60 prosenttia). Musiikillisissa kyvyissä perimän merkitys on jopa korkeampi: sävelkorkeuden havaitsemisessa 71–81 prosenttia ja musikaalisuudessa 21–68 prosenttia tutkimuksesta riippuen.

Myös filosofian tohtori Jaana Oikkonen Helsingin yliopistosta liittää musiikin perimään vuonna 2016 julkaistussa väitöskirjassaan. Tutkimuksessa todetaan, että äärimmillään jopa kaksi kolmasosaa musikaalisuudesta selittyy ihmisen perimällä.

Tämän lisäksi musikaalisuuteen vaikuttaa ympäristö. Kun ihminen altistuu musiikille lapsena ja harjoittelee soittoa ehkä itsekin, musikaalisuus kehittyy. Perheellä ja suvulla on tässä suuri rooli.

Äänet vastaanotetaan kuulojärjestelmän, eli korvan , kuulohermon ja kuuloaivokuoren avulla. Kuva: Grafiikka: Jani Keronen, Anssi Hietamaa, Wikimedia Commons

Musikaalisuus voi olla piilossa

Musikaalisuus ei tarkoita samaa kuin soitto- tai laulutaito. Ominaisuus voi pysyä piilossa, kun sitä ei käytetä.

– Jos kadulla kysytään ihmisiltä, oletko musikaalinen, noin 15 prosenttia ihmisistä vastaa, että en ole, koska he eivät soita mitään instrumenttia. Todellisuudessa testien mukaan noin 90 prosenttia ihmisistä on normaalisti musikaalisia, viisi prosenttia huippumusikaalisia ja viisi prosenttia epämusikaalisia. Voice of Finlandin tai Idolsin kaltaisilla laulukilpailuilla ei myöskään mitata musikaalisuutta, Ukkola-Vuoti huomauttaa.

Kun puhutaan musikaalisuudesta tai musiikillisesta neroudesta, monelle tulee mieleen vaikkapa musiikin lapsinero, säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart tai kansallissäveltäjämme Jean Sibelius, jolla oli absoluuttinen sävelkorva ja joka oli myös synesteetikko, eli näki musiikkia väreinä.

Jean Sibeliuksella oli synestesia. Kuva: Grafiikka: Jani Keronen

Absoluuttinen sävelkorva

Yhdellä kymmenestätuhannesta on absoluuttinen sävelkorva. Musikaalisuus ei kuitenkaan vaadi absoluuttista sävelkorvaa. Länsimaisista muusikoista noin 20 prosentilla on absoluuttinen sävelkorva.

Absoluuttinen sävelkorva on autisteilla viisisataa kertaa yleisempi kuin muulla väestöllä. Se on tavallista yleisempi myös henkilöillä, jotka ovat näköhermon kehittymättömyyden vuoksi sokeita.

Tonaalista kieltä äidinkielenään puhuvilla on myös tavallista useammin absoluuttinen sävelkorva. Esimerkiksi mandariinikiinassa äänteiden sävelkorkeus tai äänenpaino ovat tärkeitä, sillä ne määräävät sanojen tai tavujen merkityksen.

Muusikoilla on jonkin verran suuremmat pikkuaivot kuin muilla ihmisillä. Pikkuaivot ovat yhteydessä liikkeisiin ja motoriikkaan.

– Musiikki, vaikkapa laulaminen, on fyysinen tapahtuma, ja käytössä on motoriikkaan liittyviä geenejä, Ukkola-Vuoti sanoo.

Sävelkuurous on harvinaista. Kuva: Grafiikka: Jani Keronen

Tulevaisuuden lääke?

Musiikki aktivoi geenejä, jotka liittyvät esimerkiksi Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin tai skitsofreniaan.

Musiikki aktivoi vasopressiinihormonia, joka oksitosiinin tavoin liittyy ihmisten väliseen sidokseen, luottamukseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Autistiset lapset ovat usein kiinnostuneita musiikista. Liisa Ukkola-Vuoti sanoo, että joihinkin autismin oireisiin käytetään lääkkeenä oksitosiinia. Musiikki aktivoi oksitosiinia ja vasopressiiniä. Jatkossa olisi hyvä selvittää, voisiko musiikki toimia aineettomana lääkkeenä ja lisätä oksitosiinin tuottamista.

– Biologisen nuottiviivaston tutkimus on vasta alussa. Toivottavasti tuloksia voidaan soveltaa jatkossa lääketieteessä ja löytää apua esimerkiksi erilaisiin neurologisiin ja psykologisiin sairauksiin. Musikaalisuuteen liittyy arviolta satoja tai tuhansia geenejä, joista jokaisen vaikutus on ihan pieni, kenties puolen prosentin parannus sävelkorkeuden erottamiskyvyssä tai prosentin parannus rytmitaidossa. Kaikkia näistä geeneistä ei ole vielä paikallistettu.

Lähteet: Liisa Ukkola-Vuotin haastattelun lisäksi kirja Liisa Ukkola-Vuoti, Musikaaliset geenit – hyvinvointia musiikista, Kustantamo S&S, 2017 ja Jaana Oikkosen väitöstutkimus Genetics and genomics of musical abilities, Helsingin yliopisto 2016; Aivot rakastavat musiikkia (Tiede 8.11.2017); How Well Do Dogs and Other Animals Hear?( Louisiana State University); sibelius.fi

Lue myös: Missä iässä lapsen kannattaa aloittaa harrastus? Kolme asiantuntijaa vastaa
 
Tutkimuksia

Suomi edelläkävijä

Suomessa on tehty uraa-uurtavaa tutkimusta geenien ja musikaalisuuden yhteydestä 2000-luvulla. Geenitutkimuksen keinoin on tutkittu musikaalisuuden, musiikin kuuntelemisen ja musiikin tuottamisen biologista taustaa.

Tutkimuksissa musikaalisuus määritettiin kolmen musikaalisuustestin avulla. Käytössä olivat auditiivisen strukturointikyvyn testi (Karman testi) sekä Seashoren äänen korkeuden ja keston testit.

Ensimmäinen ihmisen koko perimän kattava musikaalisuustutkimus julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Suomalaisilla henkilöillä tehdyssä tutkimuksessa musikaalisuuden todettiin olevan perimässä, ja siihen yhdistettiin useita genomin alueita. Vahvimmin musikaalisuuteen liittyi alue kromosomissa neljä. Tutkimustyössä olivat mukana Helsingin yliopisto ja Sibelius-Akatemia.

Vastaavanlaisia tuloksia saatiin Etelä-Koreassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin mongolialaiskylän asukkaiden musikaalisuutta.

Musiikin kuuntelu yleensä laskee verenpainetta. Toisaalta nopeatempoinen musiikki voi nostaa verenpainetta.

Tempo vaikuttaa sydämen sykkeeseen. Hiljainen, hidastempoinen ja tasainen musiikki laskee sykettä.

Ihon sähkönjohtavuus lisääntyy vahvoja tunteita, kuten pelkoa tai onnellisuutta, herättävästä musiikista. Tahdosta riippumattoman hermoston sympaattinen osa toimii, ja tunteita syntyy.

Pupillit laajentuvat mielimusiikkia kuunnellessa. Tahdosta riippumattoman hermoston sympaattinen osa toimii.

Musiikin kuunteleminen ja harjoittaminen muuttavat hermoston toimintaan vaikuttavien välittäjäaineiden määrää. Stressihormoni kortisolin määrä laskee ja dopamiini kohoaa.

Solujen viestinvälittäjien, vasta-aineiden ja luonnollisten tappajasolujen tuotanto lisääntyy musiikkia kuunneltaessa tai musisoitaessa.

Musiikki muuttaa geenien aktiivisuutta. Muutoksia on havaittu jo 20 minuutin musiikin kuuntelun jälkeen.

Musiikki aktivoi aivoja ja lisää aivojen verenkiertoa. Musiikista syntyneet vahvat tunteet nähdään aivokuvista.

Musiikkiharrastus lisää aivojen plastisuutta. Soittajien aivoissa sormien liikkeisiin erikoistuneet alueet ovat suurentuneet.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Oletko musikaalinen?
Oletko musikaalinen?
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi