Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Ihmisten älykkyys laskee, mutta kukaan ei tiedä miksi – älyn huononeminen näyttää koskevan erityisesti nuoria

Ihmisten älykkyys nousi vuosikymmenien ajan, mutta nyt suunta on kääntynyt laskuun.

Ihmisen kognitiiviset kyvyt kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana ja saavuttavat huippunsa noin 20-vuotiaana.

Ihmiset eivät enää ole yhtä älykkäitä kuin aiemmin. Syytä ilmiölle ei tiedetä.

Älykkyysosamäärän lasku kummastuttaa tutkijoita, sillä vielä muutama vuosikymmen sitten tilanne oli täysin päinvastainen.

Psykologi J.R. Flynnin osoitti 1980-luvulla, että keskimääräinen tulos älykkyysosamäärää mittaavissa testeissä oli noussut noin kolme pistettä vuosikymmentä kohden vuosien 1932 ja 1987 välisenä aikana. Nousua mitattiin ympäri maailmaa sekä rikkaissa että vielä kehittyvissä maissa.

– Yleinen yhteiskunnallinen kehitys ja hyvinvointi, kuten parempi ravitsemus ja koulutus, edesauttavat sitä, että etenkin lasten kyvyt pääsevät kehittymään entistä paremmin, Helsingin yliopiston psykologian apulaisprofessori Markus Jokela toteaa.

Harvardin yliopiston psykologian professori Steven Pinker kirjoittaa kirjassaan Enlightenment Now, että suurin kehitys älykkyydessä on tapahtunut ihmisten analyyttisessa ajattelussa. Lisäksi alun perin akateemiset käsitteet ja ilmaukset ovat tulleet osaksi tavallisen kaduntallaajan sanavarastoa. Ymmärrämme esimerkiksi mitä kysyntä ja tarjonta tarkoittavat, mitä ihmisoikeudet pitävät sisällään ja miksi ihminen painaa enemmän Maassa kuin Kuussa.

Ikääntymisen tuomat sairaudet eivät selitä muutosta

Aivan viime vuosikymmeninä tilanne on kuitenkin muuttunut: ihmisten älykkyysosamäärä on kääntynyt laskuun. Tämä käänteinen Flynnin ilmiö on havaittu monissa Euroopan maissa ja myös muualla maailmassa.

Älykkyysosamäärä laskee parin pisteen vauhtia vuosikymmentä kohden, joten lasku on hiukan hitaampaa kuin Flynnin osoittama nousu aiempina vuosikymmeninä. Maiden välillä on vaihtelua, mutta muutos näyttää koskevan vuonna 1980 syntyneitä ja sitä nuorempia.

– Tällä hetkellä ilmiölle ei tiedetä syytä. Mitään vahvaa selitystä ei ole. Älykkyysosamäärän lasku havaitaan nuorilla ihmisillä, joten väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat sairaudet eivät selitä laskua, Jokela kertoo.

Testit ja niistä saadut tulokset vaihtelevat

Käänteistä Flynnin ilmiötä kohtaan esitetään kuitenkin myös kritiikkiä. Mensa ry:n testaustoiminnasta vastaava psykologi Marja Leena-Haavisto toteaa, että älykkyyden lasku perustuu Pohjoismaista saataviin varusmiestestien tuloksiin. Maissa, joissa on tutkittu laajempaa väestöpohjaa, älykkyyden laskua ei ole havaittu. Esimerkiksi USA:ssa ja Koreassa väestöpohjaisilla aineistoilla on havaittu älykkyyden yhä nousevan.

– Testit ovat myös hyvin erilaisia. Varusmiesten valintatestit ovat suppeampia, ja testien sisältö saattaa pysyä samana vuosikymmeninä. Tämä saattaa vaikuttaa esimerkiksi kielellisiin tehtäviin, Haavisto sanoo.

Älykkyystesteissä pärjääminen ennustaa menestystä työelämässä

Älykkyysteihin ja älykkyyteen yleensäkin liittyy monia väärinkäsityksiä. Jokelan mukaan älykkyystestien tulokset vastaavat hyvin arkikäsitystämme älykkyydestä.

– Jos pyydämme joukkoa ihmisiä muiden ihmisten eteen keskustelemaan ja kysymme myöhemmin katsojilta arviota näiden ihmisten älykkyydestä, arviot vastaavat hyvin älykkyystestien tulosta. Kyse ei siis ole pelkästään kyvystä tehdä älykkyystestejä tai kirjaviisaudesta, Jokela kertoo.

Älykkäät ihmiset pärjäävät paremmin työelämässä ja koulussa. Yhdessä älykkyyttä mittaavassa testissä pärjääminen ennustaa usein hyvää menestymistä myös toisissa testeissä.

– Käsitys siitä, että olisi olemassa monia toisistaan erillisiä älykkyyden osa-alueita, ei pidä paikkaansa, Jokela sanoo.

Nero voi olla myös sosiaalinen

Eräs älykkyyteen usein liitettävä stereotypia on sosiaalisten taitojen puute. Kuva sosiaalisesti kömpelöstä nerosta ei sekään pidä paikkaansa.

– Persoonallisuuspiirteet eivät tutkimustiedon valossa korreloi älykkyyden kanssa. Älykäs ihminen voi olla sosiaalisesti kömpelö, mutta yhtä hyvin hän saattaa olla sosiaalisesti aktiivinen ja taitava. Yleensä älykkäät ihmiset ovat parempia hahmottamaan sosiaalisia suhteita, Jokela toteaa.

Älykkyystesteillä mitataan ihmisen tiedonkäsittelykyvyn kapasiteettia ja nopeutta tehdä oikeita päätelmiä.

– Toisessa ääripäässä älyllisesti kehitysvammaisen on haastavaa pitää mielessään yksittäisiä asioita, kun taas ydinfyysikko voi mielessään laskea hyvinkin monimutkaisia laskutoimituksia välituloksineen, Haavisto sanoo.

Äly on kykyä ratkaista ongelmia

Älykkyyden merkitystä ihmisen elämälle voidaan havainnollistaa kuvittelemalla elämä joukoksi ongelmatilanteita. Jokainen ongelma, kuten lomakkeen täyttö virastossa tai tarpeellisen tiedon painaminen muistiin, on eräänlainen päättelytehtävä. Yksi tällainen tehtävä ei välttämättä ole kovin merkittävä, mutta elämän aikana ongelmien määrä kertautuu, jolloin niistä hyvin selviävä yksilö pärjää keskimäärin muita paremmin.

Älykkäät ihmiset elävät pidempään ja terveemmin kuin ihmiset keskimäärin. Älykkyys myös periytyy. Lapsuuden ja nuoruuden aikana kotiolot selittävät suuremman osan älykkyydestä, iän myötä ihmisen geneettisen perimän merkitys korostuu.

– On tärkeää muistaa, että älykkyyden periytymisestä puhuttaessa tarkoitetaan väestötasoa. Eli älykkäät vanhemmat eivät automaattisesti saa älykästä lasta, mutta väestötasolla periytyvyys havaitaan, Jokela sanoo.

Kuva tyhmästä urheilijasta on myytti

Urheilijoita pidetään joskus muuta väestöä tyhmempinä. Vaikka kyky juosta lujaa tai heittää palloa tarkasti ei kerro mitään henkilön älykkyydestä, ei urheilullinen lahjakkuus myöskään sulje pois älykkyyttä.

– Joskus toivotaan jonkinlaisen oikeudenmukaisuuden nimissä, että jos henkilö on yhdessä asiassa hyvä, hänellä olisi jokin heikkous toisessa asiassa. Älykkyyden suhteen näin ei kuitenkaan ole, Helsingin yliopiston psykologian apulaisprofessori Markus Jokela sanoo.

Monissa lajeissa urheilijan täytyy hahmottaa tilaa ja aikaa, muistaa monia asioita ja kyetä päätöksentekoon nopeasti paineen alla. Jokela mainitsee esimerkiksi amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliiga NFL:n. Liigan varaustilanteessa pelaajat tutkitaan tarkkaan, ja yksi testattavista asioista on juuri älykkyys.

– Luultavasti monet huippu-urheilijoista ovat keskimääräistä älykkäämpiä, Jokela kertoo.

Voiko älykkyyttä kehittää?

Ihminen voi elämänsä aikana kehittää monia taitoja ja tulla paremmaksi harjoituksen kautta. Älykkyyttä emme kuitenkaan voi juuri kehittää.

– Kognitiiviset kykymme kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Ne saavuttavat huippunsa noin 20 vuoden iässä. Yksilöstä riippuen kykymme kääntyvät laskuun 20 ja 30 ikävuoden välissä, Helsingin yliopiston psykologian apulaisprofessori Markus Jokela kertoo.

Tutkija kuulee usein kysymyksen, voiko älykkyyttä kehittää. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi lasten musiikkiharrastus ja vanhempien lukeminen lapsille nostavat älykkyyttä, mutta vaikutus on väliaikainen. Jonkin ajan kuluttua lapset palaavat omalle normaalille tasolleen.

Jokela kiinnittääkin huomionsa ikääntymisen myötä tapahtuvaan älykkyyden laskuun.

– Ihmiset eivät usein tule ajatelleeksi kuvan toista puolta eli sitä, kuinka jyrkkä kognitiivisten kykyjemme alamäki on. Tähän puoleen voimme elintavoillamme vaikuttaa. Koko elinkaarta ajatellen tämä puoli älykkyydestä on huomattavan tärkeä, Jokela muistuttaa.

Ruoka, uni ja liikunta huoltavat aivoja

Mitään poppakonsteja älykkyyden laskun hidastamiseksi ei ole. Terveellinen ruokavalio, laadukkaat ja riittävän pitkät yöunet ja liikunta auttavat ehkäisemään vääjäämätöntä alamäkeä.

– Iän myötä lisääntyy ympäristöstä opittu tietämys ja osaaminen. Tämä niin sanottu kiteytynyt tietämys eli elämän aikana opittu tietämys jopa lisääntyy eläkeikään saakka. Erityisesti kielellinen osaaminen ja sanavarasto yleensä karttuvat ja pysyvät vähintään samalla tasolla tai paranevat iän myötä, Haavisto toteaa.

Samoin kuin liikunnassa, aivojen monipuolinen rasittaminen auttaa ehkäisemään iän vaikutuksia. Aivoja kannattaa siksi käyttää lukemiseen ja kirjoittamiseen, kielten opiskeluun, ristikoiden täyttämiseen ja filosofointiin.

Suurin osa ihmisistä on keskivertoja

Ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on sata. Luku on valittu kuvastamaan keskimääräistä tulosta älykkyyttä mittaavissa testeissä, joten se ei ole kiveen hakattu.

Kun ihmisten älykkyysosamäärä on noussut, älykkyystestejä on jouduttu päivittämään, jotta ihmisten keskiarvo on pysynyt sadassa.

Älykkyyden oletetaan jakautuvan väestössä tasaisesti siten, että älykkyyden esiintymistä voidaan kuvata normaalijakaumalla eli Gaussin käyrällä. Esimerkiksi älykkyysosamäärän 85–115 välillä on lähes 70 prosenttia väestöstä.

Älykkyystutkimuksessa puhutaan yleisestä älykkyydestä, jota merkitään kirjaimella g. Suurin osa älykkyystesteistä keskittyy tähän g-tekijään.

Testitilanteen olosuhteet voivat vaikuttaa älykkyystestissä pärjäämiseen. Väsymys, stressi ja krapula heikentävät ihmisen kognitiivisia kykyjä.

Lähde: Mensa.fi

Jaakko Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi