Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Tiede ja tekniikka

Kuinka nopeasti ja mihin nälkään kuoleva kuolee?

Nälänhätien taustalla eivät ole luonnon olosuhteet, vaan ihmisten tekemä politiikka. Taloushistorian tutkijatohtori Miikka Voutilainen sanoo, että suuri osa nälänhädistä voitaisiin myös välttää. Maailmanlaajuinen ongelma on myös aliravitsemus, josta kärsii noin 815 miljoonaa ihmistä. Aliravittujen määrä on viime vuosina kääntynyt jälleen nousuun, kun se oli pitkään laskusuunnassa. Nälkään nääntyminen tapahtuu hitaasti.

Nälkä ravistelee maailmalla. Moni ruokaturvattomista olosuhteista kärsivä asuu konfliktialueilla. Kuva: Anssi Hietamaa

Aliravitsemuksesta oltiin 2000-luvulla saamassa jo selkävoittoa, mutta viime vuosina laskusuunta on pysähtynyt. Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n arvion mukaan aliravittujen osuus maailman väestöstä on nousussa.

– Suuri osa viimeaikaisesta kasvusta on seurausta sotilaallisten konfliktien lisääntymisestä, joita erilaiset ilmastohäiriöt lietsovat ja pahentavat, sanoo taloushistorian tutkijatohtori Miikka Voutilainen Jyväskylän yliopistosta.

Hänen mukaansa nälänhädän perimmäinen syy ei ole katastrofeissa, kuivuudessa, tulvissa tai hallassa vaan ihmisten tekemässä politiikassa.

– Nälänhädät olisi helppo estää. Ne eivät tipahda taivaalta. Nälänhätiin johtavat prosessit on helppo havaita jo varhain etukäteen. Esimerkiksi Etiopian 1980-luvun nälänhädästä varoitettiin yleisesti jo 1980-luvun alussa – useita vuosia ennen tilanteen kriisiytymistä.

Ihmiset, joilla on kroonisesti ruokaturvattomat olosuhteet, asuvat usein maissa, joissa on käynnissä sotilaallinen konflikti. Esimerkiksi maailman 155 miljoonasta aliravitusta alle viisivuotiaasta lapsesta 122 miljoonaa elää konfliktialueilla.

Nälänhätien taustalla samat tekijät

Voutilainen on väitellyt nälkäkriiseistä ja kirjoittanut kirjan Nälän vuodet – Nälänhätien historia.

Nälänhätien taustalta löytyvät ajasta ja paikasta riippumatta samat tekijät: 1500-luvun Englantia, 1800-luvun Suomea ja Irlantia sekä esimerkiksi 1980-luvun Etiopiaa ja 2000-luvun Nigeriä tutkittaessa esiin nousevat köyhyys, alikehittynyt talousrakenne, yhteen kasvilajiin keskittyvä maanviljelys, eriarvoisuus ja epäonnistunut avustuspolitiikka.

Vielä selvempiä esimerkkejä ovat poliittisin toimin aiheutetut nälänhädät.

– Niin Kiinassa 1959–1961, Ukrainassa 1930-luvulla kuin esimerkiksi Pohjois-Koreassa 1990-luvulla julkisin toimin joko aikaansaatiin tai pahennettiin syntynyttä nälänhätää. Tapaukset, joissa nälkää käytetään joukkomurhan välikappaleena ovat luku sinänsä, Voutilainen sanoo.

Aliravittujen ihmisten määrä on viime vuosina kääntynyt nousuun. Kuva: Anssi Hietamaa

Nälänhädät voisi myös estää

Merkittävä osa 1900-luvun nälänhädistä, kuten Etiopiassa 1980-luvulla, olisi voitu Voutilaisen mukaan välttää, mikäli kriisimaat itse olisivat halunneet jakaa ruokavaroja tasaisemmin ja länsimaat olisivat halunneet puuttua kriiseihin aktiivisemmin.

Hän muistuttaa, että nälänhätien estäminen pitää erottaa aliravitsemuksen poistamisesta.

– Jälkimmäiseen tarvitaan laajoja ja kattavia sosiaaliverkkoja, mukaan ottavaa talouskasvua ja tulontasausmekanismeja. Näillä rakenteellisilla tekijöillä nälänhätiäkin voitaisiin estää ennalta.

Avustustoimenpiteitä vaikeuttavat huono tiedonkulku ja nälänhätien kohdistuminen sotatoimialueille, joihin avun vieminen on välillä mahdotonta ja hengenvaarallista.

– Demokratia ei täysin suojaa nälänhädiltä, mutta vähentää sotien todennäköisyyttä ja pienentää nälänhätien mittakaavaa, koska demokraattiset instituutiot tehostavat reagointia ja avustustoimenpiteitä.

Belgialaisen nälänhätätutkijan Eric Vanhauten mukaan kadot aiheuttavat nälänhätiä vain, kun sosiaaliset turvaverkot pettävät. Voutilainen toteaa, että on olemassa vakuuttavaa todistusaineistoa, että jo varhaismodernin ajan valtiot 1500- ja 1600-luvuilla pystyivät halutessaan estämään nälänhätiä syntymästä.

Lue myös: Tyhmyydestä tuli ylpeilyn aihe
 

Heikko-osaiset kärsivät talouspakotteista

Tulevaisuudessa nälänhätien ja aliravitsemuksen politiikkaan liittyy huoli esimerkiksi siitä, että poliittiset ja taloudelliset sanktiot ongelmamaille kaatuvat heikko-osaisten kontolle.

– Tästä on näyttöä esimerkiksi Venäjän talouspakotteiden osalta. Yhdysvaltain nykyhallinto lisää skenaarioon liittyvää epävarmuutta. Tosin heidän uhittelunsa esimerkiksi Pohjois-Korean kanssa on huolestuttavaa, sillä Pohjois-Koreassa yli 40 prosenttia väestöstä on aliravittuja. Maan tiukempi saarto kaatuu heidän päälleen.

Miikka Voutilainen mainitsee esimerkkinä myös Malawin vuosilta 2000–2001. Kansainväliset organisaatiot ja valtiot välttelivät puuttumista ja ajautuivat saivartelemaan, oliko kriisiä edes olemassa.

Suomessa oli suuri nälänhätä 1860-luvulla

Yksi merkittävä syy nälänhätien laajenemiselle ja riistäytymiselle hallinnasta on, ettei julkinen sektori puutu kriiseihin, Voutilainen sanoo.

– Tämä näkyi Suomessa 1860-luvulla. Toki monin poikkeuksin yhteiskunnan varakkaat ryhmät, kuten talolliset, maalaisaateli ja virkamiehet, olivat yleisesti ottaen haluttomia organisoimaan kattavaa apua. Vastaavasti keskushallinnon epäonnistuminen näkyi paitsi myöhäisessä reaktiossa katoihin myös haluttomuudessa lainoittaa pitäjiä näiden apua pyytäessä.

Voutilaisen mielestä tärkein asia, mitä kehittyvien maiden köyhyydestä ja aliravitsemuksesta voi oppia, on ymmärtää kuinka suuressa roolissa yhteiskunnan vakaus, luottamukseen perustuva talousjärjestelmä tehoikkaine instituutioineen sekä julkisesti tuettuine kattavine sosiaalipalveluineen, on hyvinvoinnin takaamisessa.

– Tämä on mielestäni tärkeää pitää mielessä, kun palveluiden yksityistämisestä ja toisen maailmansodan jälkeen rakennetun sosiaaliturvajärjestelmän ja siihen liitettyjen tehokkaasti tuloeroja tasaavien verorakenteiden kritiikistä tuntuu tulleen muotivillitys.

Kuva: Anssi Hietamaa

Nälkään nääntyminen tapahtuu hitaasti

Terve aikuinen kuolee nälkään noin kahdessa kuukaudessa, heikko ihminen nopeammin.

Riittävällä nesteensaannilla ihminen tulee toimeen ruuatta noin kuukauden. Aliravitsemuksen vakavat oireet alkavat noin 35–40 päivän kuluttua ruoansaannin loppumisesta.

Ilman ruokaa keho käyttää ensimmäisinä päivinä maksan ja lihasten glykogeenivarastoja.

– Elimistö kuluttaa ensin varastot pois. Ensin poltetaan pois rasva, sen jälkeen poltetaan pois lihakset, sanoo Tampereen yliopiston lastentautiopin professori Per Ashorn, joka työskentelee tällä hetkellä tutkijana Maailman terveysjärjestössä.

Lihaksia tarvitaan muun muassa sydämen- ja suolentoimintaan, liikkumiseen ja fyysiseen aktiivisuuteen. Nälkiintymisen edetessä vitamiinit eivät enää imeydy. Myös aivoista palaa pois rasva. Elintoiminnot hiipuvat vähitellen.

Aikuisen päivittäinen kalorimäärätarve on 2100 kilokaloria, josta 1100 tarvitaan elimistön perustoimintojen ylläpitämiseen. Nälkiintyminen vähentää myös insuliinin eritystä. Kun keho käyttää rasva- ja proteiinivarantoja saadakseen energiaa, elektrolyytit, erityisesti fosfaatit, katoavat.

– Nälkiintyvä ihminen on usein apaattinen ja väsynyt. Kun tuntee nälkää, tuntee myös huonoa oloa, Ashorn toteaa.

Tyypillinen kuolinsyy on sydäninfarkti.

Mikäli ihminen jää ruoan lisäksi ilman nesteitä, kuolema tapahtuu parissa viikossa tai jopa päivissä.

Aliravitsemus on lapsille ongelmallisempi kuin aikuisille

On myös aliravitsemusta, jossa ihminen saa yksipuolista ruokaa, eli siitä puuttuu esimerkiksi tärkeitä hivenaineita. Seurauksena on esimerkiksi anemiaa tai A-vitamiinin puutetta, joka voi johtaa muun muassa sokeutumiseen. Hätäapuruokakin voi olla yksipuolista.

Yleisin ja vakavin aliravitsemuksen muoto kehitysmaissa on kvasiorkor, jota tavataan yleensä vain lapsilla. Se näkyy turvotuksena ja kasvun hidastumisena. Lapsi menettää vähitellen toimintahalunsa. Lihakset surkastuvat ja kävelykyky häviää. Lapsesta tulee apaattinen.

Marasmus puolestaan on vaikea aliravitsemus, josta kärsivät ovat hyvin laihoja, ärtyisiä ja kyltymättömän nälkäisiä.

Aliravittu ihminen on altis monille vakaville infektioille, kuten keuhkokuumeelle. Lapsille aliravitsemus on ongelmallisempi kuin aikuiselle.

– Lapset tarvitsevat ravintoa kasvamiseen ja kehon toimintojen ylläpitämiseen. Lapset ovat myös riippuvaisempia toisista, joten he ovat alttiita aliravitsemukselle. Suomessa aliravitsemuksesta kärsivät heikoimmat, kuten vanhukset, sairaat tai alkoholistit.

Hoito muuttunut nälkäkatastrofialueilla

Vaikean aliravitsemuksen hoito on kymmenessä vuodessa edistynyt merkittävästi. Vuoteen 2007 asti lasten aliravitsemusta hoidettiin pääosin sairaaloissa maitopohjaisilla jauheilla, joihin oli lisätty vettä. Per Ashorn kertoo, että nälkäkatastrofialueilla oli tavallista, että noin 200 lasta mahtui sairaalahoitoon, ja samaan aikaan ympäristössä oli 30 000 lasta hoitamattomana. Kotioloissa jauheita ei voinut epäpuhtaan veden vuoksi käyttää.

Kymmenisen vuotta sitten keksittiin aliravitsemuksen hoitoon maapähkinävoityyppinen ruokavalmiste, jonka ravintoarvot säilyvät lämpimässäkin ja jota ei tarvitse sekoittaa veteen, eli sitä voi käyttää myös kotioloissa. Vain vaikeimmin oireilevat tarvitsevat sairaalahoitoa.

– Moni aliravittu lapsi ja aikuinen elää epäterveellisessä, turvattomassa ympäristössä. Tarvitaan muutoksia muun muassa turvallisuuspolitiikassa, maatalouspolitiikassa, tiedotuspolitiikassa ja niin edelleen, mutta ne ovat sitten jo lääketieteen ulkopuolella, Ashorn toteaa.

Lähteinä myös: Miikka Voutilainen: Nälän vuodet – nälänhätien historia, Atena 2017, Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO, YK:n lastenjärjestö Unicef

Suuntaus

Aliravittujen määrä kasvussa

Länsimaissa alkoi 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvulla teollisen vallankumouksen ajama talouskasvu, joka työnsi köyhyyttä yhä etäämmälle.

Maailman tulotaso kahdeksankertaistui 1800-luvun alusta 1900-luvun loppuun. Ylimmät tuloluokat kasvattivat tulotasoaan alimpia enemmän, mutta äärimmäisessä köyhyydessä (vuoden 1985 hintatason dollari päivässä) elävien määrä väheni 84 prosentista noin 20 prosenttiin.

Vuosina 1870–1960 keskimäärin 15 miljoonaa ihmistä kuoli nälänhädissä joka vuosikymmen. 40 viime vuoden aikana nälkään kuolleiden määrä on arviolta yhteensä alle 15 miljoonaa.

Ajan myötä nälänhätäkuolleisuus eli prosenttiosuus väestöstä on laskenut selvästi. Kohdemaiden suurien väkilukujen vuoksi 1900-luvun nälänhädät ovat olleet historiallisessa mittakaavassa poikkeuksellisen tappavia. Pienilläkin kuolleisuuden prosenttinousuilla kuolleiden lukumäärä on noussut suureksi.

Huolimatta globaalista väestökasvusta, aliravittujen prosenttiosuus maailmassa laski 14,7 prosentista (vuonna 2000) 10,8 prosenttiin (vuonna 2013). Nyt suunta on kuitenkin kääntynyt nousuun.

Vuoden 2016 FAO:n arvio aliravitun väestön osuudesta on noin 11 prosenttia, eli noin 815 miljoonaa ihmistä, joista Aasiassa elää 520 miljoonaa, Afrikassa 243 miljoonaa ja Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella 42 miljoonaa.

Joka neljäs lapsi maailmassa kärsii aliravitsemuksesta, joka vaarantaa lapsen hengen ja kehityksen. Suurimmat syyt ovat köyhyys ja epätasa-arvo. Kolmannes alle viisivuotiaiden lasten kuolemista johtuu aliravitsemuksesta.

Maailmanlaajuinen ruuan hinnan nousu uhkaa lisätä lasten aliravitsemusta etenkin köyhimmissä maissa.

Kehitysmaissa yli 70 prosenttia perheiden tuloista käytetään ruokaan, länsimaissa 10–20 prosenttia.

Aliravitsemusta voi torjua yksinkertaisin keinoin, kuten toimittamalla hätäapuravintoa, jakamalla lisäravinteita, opastamalla äitejä imettämään sekä huolehtimalla lasten hygieniasta ja puhtaan veden saannista.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X