Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Hollolalaiseläkeläinen: "Emme istu töllön ääressä vanhuutta odottamassa" – suomalaiset elävät yhä kauemmin, ja professori haastaa pohtimaan valintoja uusiksi

Nykyiset 85-vuotiaat ovat vastaavassa kunnossa kuin 75-vuotiaat olivat 30 vuotta sitten. Vanhustenviikolla annetaan vinkkejä hyvään vanhuuteen, sillä elämän pituus voi yllättää. Entä, jos kaikkea ei tarvitsisikaan ehtiä ennen 65-vuotispäiviä?

Hollolalainen Anita Kangasmäki löysi kovasti kaivatun syntymäpäivälahjan lapsenlapselleen Lahdesta. "Kun touhuaa 2- ja 7-vuotiaan kanssa koko päivän, siinä on hyvää jumppaa muun kuntoilun oheen", hän sanoo. Kangasmäki on eläkkeellä, mutta silmin nähden kovassa kunnossa. Kuva: Sami Lettojärvi

Suomalaiset elävät yhä kauemmin. Jotta vanhuusvuodet olisivat onnellisia, kehottavat tutkijat kuitenkin varautumaan vanhuuteen, sillä vastuu vanhuusvuosien sujumisesta on siirtynyt entistä enemmän yksilön kontolle.

Suomalaisten elinajan odote oli viime vuonna pojilla 78,9 vuotta ja tytöillä 84,3 vuotta. Ennusteiden mukaan vuosina 1975–77 syntyneistä naisista noin joka viides elää todennäköisesti vähintään 100-vuotiaaksi ja miehistä joka viides vähintään 95-vuotiaaksi. Tällä viikolla vietetään valtakunnallista vanhusten viikkoa teemalla ”varaudu vanhuuteen”.

Gerontologian professori Taina Rantanen Jyväskylän yliopistosta huomauttaa, että jokaisen pitäisi varautua siihen, että elämä saattaa olla pidempi kuin on kuvitellut.

– Meillä on herkästi ajatusmalli, että kaiken pitää tapahtua ennen 65 ikävuotta. Tähän aikaan pitää tunkea lapset, ura, omakotitalon rakentaminen ja osakesäästämisen aloittaminen, Rantanen toteaa.

Hän kannustaa pohtimaan, voisiko työssä olla 75-vuotiaaksi, opiskella aikuisiässä uuden ammatin tai olla välillä vuorotteluvapaalla.

– Meidän tutkimustemme mukaan nykyiset 85-vuotiaat ovat vastaavassa kunnossa kuin 75-vuotiaat olivat 30 vuotta sitten. Varsinainen vanhuus ei ala juurikaan ennen 80 ikävuotta, Rantanen muistuttaa.

Eräs seikka, johon Rantanen kannustaa varautumaan, on eläkkeen määrän suhteellinen pieneneminen, kun ikää karttuu.

– Eläke perustuu ansioon, joka sinulla on ollut aiemmin. 30 eläkevuoden päästä olet suhteellisesti kuitenkin köyhtynyt, kun elintaso ja palkat nousevat. Raha-asiat pitää järjestää niin, että jonkin verran on säästössä pahan päivän varalle, Rantanen neuvoo.

Hän kannustaa myös suunnittelemaan asumisensa ajoissa riittävän esteettömäksi.

Hollolalainen Anita Kangasmäki kantaa reippain askelin valtavaa pehmoeläintä lahtelaisessa kauppakeskuksessa. Lapsenlapselle on löytynyt juuri se haluttu pehmokaveri, ja omaan kotiin hulahulavanne. Kangasmäki kertoo olevansa jo eläkkeellä, mutta harrastuksia ja tekemistä piisaa.

– Mies on samanlainen kuin minä. Meistä kumpikaan ei istu töllön ääressä aamusta iltaan vanhuutta odottamassa.

Anita Kangasmäen mies käy vielä osittain töissä, kuulemma siksi, kun on pyydetty jatkamaan. Anita Kangasmäen päiviin kuuluu 2- ja 7-vuotiaiden lastenlasten kanssa touhuilua, lenkkeilyä, aerobicia ja kulttuuria – Kangasmäki kuuluu Lahden teatterikerhoon ja vetää yhtä kerhon ryhmistä.

Liikunta on tärkeää, jos sitten vielä 90-vuotiaanakin jaksaisi! Eläkeläinen Anita Kangasmäki

– Olen aina ollut luonteeltani toiminnan ihminen, sellainen Duracell-pupu. Mielestäni juuri liikunta ja omasta kunnosta huolehtiminen auttavat terveen vanhuuden saavuttamisessa parhaiten. Jos sitten vielä 90-vuotiaanakin jaksaisi!

Kangasmäki ei ole ottanut miehensä kanssa vakuutuksia vanhuuden varalle, mutta pariskunnalla on omakotitalo ja kesämökki.

– Jos tarvitsemme jostain syystä rahaa, myymme kesämökin.

Yksilön pitää varautua vanhuuteen nykyisin enemmän kuin ennen, huomauttaa yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger, sillä julkisten vanhuspalveluiden kattavuus vanhusikäryhmistä on pienentynyt.

– Julkisesta palveluvalikoimasta on vähennetty palveluita, kuten kodinhoitoa, joka jää nykyisin entistä enemmän ikääntyville itselleen. Omaisten ja perheen vastuu on kasvanut, Kröger sanoo.

Jyväskylän yliopiston tuoreessa Jiby Mathew Puthenparambilin yhteiskuntapolitiikan väitöskirjatutkimuksessa selvisi, että kolmasosa vanhuksista käyttää jo yksityisiä sosiaalipalveluita, ja yksityisistä palveluista on tullut merkittävä vanhusväestön tuen lähde. Puthenparambili näkee kehityksessä huolestuttavia piirteitä.

– Kaikkien mukana pitäminen – eli universalismi – on suomalaisen yhteiskunnan perusarvo, jota ei pitäisi hylätä. Päätöksentekijöiden tulisikin huolehtia siitä, että kaikkien vanhojen ihmisten hoivatarpeet tulevat tasa-arvoisesti katettua, eikä mikään ihmisryhmä jää palvelujärjestelmästä sivuun taloudellisten, yhteisöllisten tai perheensä resurssien puutteen vuoksi, Puthenparambili painottaa.

Myös Kröger huomauttaa, ettei vanhuuteen varautumista pitäisi sysätä pelkästään yksilön vastuulle.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Katri Nieminen / Uutissuomalainen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi