Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Mistä tiedän painoni keikkuvan riskirajoilla? Paras mittari on painoindeksin, oman näppituntuman ja terveen järjen yhdistelmä, sanoo asiantuntija

Ylipaino ja lihavuus ovat yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista, ja niistä puhutaan paljon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista, ja joka neljäs aikuinen on lihava. Mutta miten ylipainossa käytettäviä mittareita tulisi tulkita?

Vyötärönympärysmitta on tärkeä työkalu lihavuuden mittaamisessa, sillä painoindeksi ei kerro, mihin ylimääräinen rasvakudos on kertynyt. Kuva: Maarit Vaaherkumpu

Ylipaino ja lihavuus ovat yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista, ja niistä puhutaan paljon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista, ja joka neljäs aikuinen on lihava.

Mutta mistä tietää olevansa riskirajoilla ja miten ylipainossa ja lihavuudessa käytettäviä mittareita pitäisi tulkita?

Kysyimme asiaa Kirsi Pietiläiseltä, joka on Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön professori ja Helsingin yliopistollisen sairaalan lihavuuskeskuksen ylilääkäri.

1. Lihavuuden mittaaminen aikuisilla

Lihavuuden mittaamisessa perusmittarina käytetään painoindeksiä (Body Mass Index, BMI), jolla normaalipainoisiksi määritellään 18,5–25 välille asettuvat lukemat. Aikuisiksi käsitetään tässä kaikki 18 vuotta täyttäneet.

Yli 25:n menevä lukema tarkoittaa ylipainoa, yli 30 lihavuutta, yli 35 vaikeaa lihavuutta ja yli 40 sairaalloista lihavuutta. Raja-arvot perustuvat laajoihin tutkimuksiin, joissa ihmisten sairastuvuuden on todettu lisääntyvän näiden arvojen jälkeen.

– Painoindeksi on yleensä hyvä mittari ylipainosta, koska ne ihmiset ovat harvassa, joiden paino syntyy puhtaasti lihaksesta, Pietiläinen sanoo.

Lue myös: Uniapnea kiusaa satojatuhansia suomalaisia, mutta valtaosalla tauti jää hoitamatta – Marja-Leena Kerttula saa apua hengityslaitteesta
 

BMI yhdistettynä omaan näppituntumaan ja terveeseen järkeen omasta kehokoostumuksesta on Pietiläisen näkemyksen mukaan paras mittari lihavuudelle. Erilaisia kehon rasvaprosenttia mittaavia vaakoja hän pitää epätarkkoina, eikä suosittele niihin luotettavan.

Vyötärönympärysmitta on myös sen sijaan tärkeä työkalu lihavuuden mittaamisessa, sillä BMI ei kerro mihin ylimääräinen rasvakudos on kertynyt. Vyötärölle kertyvä ylipaino lisää sairastumisriskiä.

– Siinä lihavuuden riskirajat ovat 90 senttimetriä naisilla ja 100 miehillä. Jos niiden yli menee, vyötärönympärys on liian suuri.

2. Alipainoisuus aikuisilla

Toinen ääripää, alipainoisuus, määrittyy Pietiläisen mukaan selkeämmin ihannepainoindeksin alarajaan 18,5.

– Se on aika selvä sillä tavalla, ettei siihen ehkä tarvitse vyötärönympärysmittoja tai rasvaprosentteja. Jos paino on alle sen, silloin ihminen on todella laiha.

3. Lihavuuden mittaaminen lapsilla

Lapsilla, eli alle 18-vuotiailla, lihavuutta mitataan neuvoloissa pituuspainolla, jolla tarkoitetaan painoa suhteessa samaa sukupuolta olevien samanpituisten lasten keskipainoon.

Painoindeksi on yleensä hyvä mittari ylipainosta. Kirsi Pietiläinen

Nykyisin käyttöön on otettu myös iän, pituuden ja painon perusteella laskettava niin sanottu ISO-BMI. Lapsilla kehon mittasuhteet ovat erilaiset kuin aikuisilla, minkä netistä löytyvä laskuri ottaa huomioon ja muuttaa painoindeksin vastaamaan aikuisten raja-arvoja.

ISO-BMI laskuriin pääset tästä.

– Jos painoindeksi on 10-vuotiaalla vaikka 25, silloin kyseessä on todella lihava lapsi, vaikka aikuisella painoindeksi 25 vastaa vasta alkavaa/lievää ylipainoa, Pietiläinen valottaa.

– Lapsen painoindeksin kuuluu olla huomattavasti matalampi absoluuttisena lukuna aikuisten asteikolla. Sen takia sitä ei voi suoraan verrata.

4. Lihavuuden mittaaminen ikäihmisillä

Pietiläinen sanoo, että ikäihmisillä eli noin 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla optimaalinen BMI-lukema liukuu aikuisten raja-arvoista 25–30 väliin.

– Jos on iäkäs, mutta hoikka eli painoindeksi on vaikka 22, se on useimmiten hyvä asia. Isossa mittakaavassa laihtuminen vanhuusiällä johtaa yleensä lihaskatoon, aliravitsemukseen ja heikentymiseen. Sen takia ihannepainorajatkin nousevat vanhuutta kohden.

Ylipaino ja lihavuus

Painoindeksin ja vyötärön ympäryksen mittaaminen

Painoindeksiä (BMI) laskettaessa paino jaetaan pituuden "neliöllä". Paino ilmaistaan kiloina ja pituus metreinä.

Esimerkiksi 180-senttisen ja 85 kiloa painavan henkilön painoindeksi mitataan seuraavasti: 85 : (1,8 x 1,8) = 85 : 3,24 = 26,2.

Aikuisilla ihannepainoindeksi on 18,5–25. 25–30 tarkoittaa ylipainoa eli lievää lihavuutta, 30–35 lihavuutta, 35–40 vaikeaa lihavuutta ja yli 40 sairaalloista lihavuutta.

Vyötärön ympärystä mitattaessa mittanauha kulkee kylkien ympäri lonkkaluiden yläpuolella olevan pehmeän kohdan päältä. Mittauskohdassa ihon pitää olla paljas, ja mittaus tehdään kevyen uloshengityksen aikana.

Vyötärölihavuus on kyseessä, kun ympärys ylittää naisilla 90 cm ja miehillä 100 cm.

Lähde: Duodecim Terveyskirjasto.
Jaakko Närhi
Joonas Laine
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi