Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Piia Laajala putosi hevosen selästä ja joutui sairaalaan: ”Lääkärit alkoivat tutkia, onko merkkejä halvaantumisesta” — Laajala kertoo, miten voitti pelkonsa ja pystyi jatkamaan harrastustaan

Urheillessa loukkaantuminen voi aiheuttaa samanlaisen stressireaktion kuin mikä tahansa onnettomuus, kertoo mentaalivalmentaja Suvi Saari. Keho reagoi stressiin ajatusta nopeammin, ja se heikentää suoritusta.

Piia Laajalan ja Pepe-ruunan yhteistyö alkoi ajan mittaan sujua. Kuva on otettu Tuusulassa Chevann-tallilla, jonka väen tuesta ja asiantuntemuksesta Laajala on syvästi kiitollinen. Kuva: Mari Jokelainen

"Pepe oli paperilla todella osaava connemaranponi. Valitettavasti se oli perusluonteeltaan taidoilleni liian säpäkkä.

Ostin Pepen vuonna 2014 opetusmestariksi. Se oli kilpaillut paljon esteillä, ja kisatuloksia oli myös kouluratsastuksesta.

Kun ostin Pepen 32-vuotiaana, olin ollut paljon hevosten kanssa, mutta ratsastanut suhteellisen vähän. Siksi halusin kokeneen ratsuhevosen.

Itsevarmuus ratsastajana karisi

Pepe oli kiltti, mutta reagoi herkästi ympäristön tapahtumiin. Se säikkyi esimerkiksi maneesin katolta putoavaa lunta tai vastaan tulevia vieraita hevosia. Itsevarmuuteni karisi, kun en aina hallinnut näitä tilanteita.

Pepe oli ollut minulla kolme kuukautta, kun olin kaverini kanssa maastossa ratsastamassa. Takaamme tuli vieras ratsukko, joka teki yllättäen U-käännöksen ja lähti laukkaamaan. Pepe säikähti, potkaisi voimalla taakse ja lähti kiitolaukkaan. Jonkin aikaa roikuin selässä, kunnes putosin kovalle tielle häntäluu edellä.

Makasin maassa ja katsoin omaa poniani miettien, etten halua mennä tuon arvaamattoman pedon selkään enää ikinä.

Raahauduin pari kilometriä kaverini autolle. Matkalla sairaalaan kivut pahenivat niin, etten pystynyt nousemaan enää autosta omin avuin. Päivystyksessä pelottavin hetki oli, kun lääkärit alkoivat tutkia, onko merkkejä halvaantumisesta.

Halvaantumiselta säästyin, mutta oikea nivuseni venähti, sain lievän aivotärähdyksen ja alaselkääni kovan iskun. Häntäluuhuni turposi valtava patti, kun veri pakkautui siihen. Hemoglobiiniarvoni romahtivat tilapäisesti.

Vietin yön sairaalassa ja sen jälkeen linkutin pari viikkoa keppien kanssa.

Piia Laajala on henkeen ja vereen hevosihminen. Pepe-connemaranponi opetti hänelle paljon ratsastamisesta ja hevosten käsittelystä. Kuva: Niina Laajala

Hevonen ja ratsastaja opettelivat tuntemaan toisensa

Onnettomuuden jälkeen vaihdoin tallipaikkaa, ja uudessa tallissa sain avukseni hevosten sielunelämää sekä pelkojani ymmärtävän valmentajan.

Yleinen käsitys hevospiireissä on se, että selkään pitäisi palata äkkiä onnettomuuden jälkeen. Jokainen kerta, kun olin pakottanut itseni hevosen selkään jäykkänä pelosta, oli kuitenkin vain pahentanut tilannettamme.

Opetimme maasta käsin Pepelle liikkumisesta lähtien kaiken uusiksi. Rakensin yhteistyötä Pepen kanssa kävelyttämällä hevosta ensin 20 minuuttia kerrallaan ympyrällä muutaman kerran viikossa. Opettelin tuntemaan Pepen, ja Pepe opetteli tuntemaan minut.

Etenimme päivä kerrallaan, ja neljä kuukautta onnettomuudesta nousin jälleen hevosen selkään ja aloin oikeasti ratsastaa. Kaikki sujui hyvin. Ilman hyvää valmentajaa ja talliyhteisön tukea en tiedä, miten meidän olisi käynyt.

Pelko hellitti niin ihmisellä kuin eläimellä

Pepe sai minussa aikaan asennemuutoksen ratsastamista kohtaan. Monet onnettomuudet voitaisiin välttää, jos kiinnittäisimme enemmän huomiota hevosten hienovaraisiin eleisiin, ennakoisimme vaaratilanteita ja meillä olisi ylipäänsä ratsuihimme parempi yhteys.

Kun opin, että Pepeä ratsastetaan ja käsitellään olemalla yhdessä sen kanssa ja tukemalla sitä, sen pelkoreaktiot alkoivat hellittää. Ammattilaiset ratsuttivat Pepeä säännöllisesti, ja kaikki käsittelivät Pepeä samoilla ehdoilla.

Pari vuotta meni mukavasti, kunnes Pepe alkoi taas säikkyä holtittomasti ja karkasi lopulta täysin vuokraajansa käsistä. Käyttäytyminen viittasi selvästi kipuun.

Pepen selkärangan kohdalta löytyi aristava kohta. Sanomista oli jo aiemmin löytynyt hampaista ja oikeasta etujalasta, jossa oli ilmeisesti alkava nivelrikko. Pepe oli jo 21-vuotias, eikä se enää nauttinut liikkumisesta ja elämästään. Tammikuussa 2018 Pepe lopetettiin kotitallilleen.

Onnettomuuden jlkeen yhteistyö Pepen kanssa alkoi kävelyttämällä hevosta. Kuva: Niina Laajala

Pelottavinta olisi elää ilman rakkainta harrastustaan

Pepen kuoleman jälkeen ostin nuoren ja kouluttamattoman, mutta rauhallisen Reetu-connemaranponin. Yhteistä taivalta on takana nyt vuosi, ja alusta asti kaikki on sujunut hienosti.

Meni kuukausia, ennen kuin itse kunnolla laukkasin Reetulla, mutta nykyisin ponini kanssa parasta on laukata metsän siimeksessä ja pehmeillä hiekkateillä.

Vieraissa paikoissa ratsastaessani olen kertonut olevani arka ratsastaja, ja alleni onkin aina löytynyt rauhallisia luottoratsuja. Epävarmuus on aina jossain määrin mukana. On parempi, että hyväksyy sen eikä yritä teeskennellä pelotonta.

Olen miettinyt paljon sitä, miksi ratsastan. Joskus on pelottavaa olla hevosen selässä, mutta vielä pelottavampaa olisi elää ilman rakkainta harrastustaan.”

Pahimmillaan ahdistus pilaa arjen

Urheillessa loukkaantuminen voi aiheuttaa samanlaisen stressireaktion kuin mikä tahansa onnettomuus. Loukkaantunut ihminen huolestuu muun muassa kuntoutumisestaan. Tämä voi aiheuttaa elimistössä fyysisiä muutoksia: stressihormoneita erittyy sekä sydämen syketaajuus ja verenpaine nousevat.

Henkisellä puolella kielteiset ajatukset alkavat helposti kiertää noidankehää.

– Aivot rakastavat negatiivisia asioita. Ne jäävät pyörimään mieleen, sanoo erityistason psykoterapeutti, NLP-kouluttaja ja mentaalivalmentaja Suvi Saari.

Hän on antanut henkistä valmennusta useille SM- ja MM-tason urheilijoille. Valmennettavien lajikirjoon kuuluvat muun muassa jääkiekko, pesäpallo, mäkihyppy, suunnistus, ratsastus, taitoluistelu ja lentopallo.

Pahimmillaan ahdistus voi aiheuttaa sydänoireita ja hengitys- sekä nukkumisvaikeuksia, jotka vaikeuttavat myös normaalia elämää. Saari kertoo, että joskus urheilijat päätyvät stressioireidensa vuoksi päivystykseen.

– Jos liiallinen jännitys alkaa vaikuttaa arkeen, silloin asiaa kannattaa nopeasti lähteä purkamaan jonkun toisen ihmisen kanssa.

Erityistason psykoterapeutti Suvi Saari kertoo, että stressinsietokyky vaihtelee ihmisillä suuresti. Yhdelle harmitoman tuntuinen asia voi aiheuttaa toiselle ahdistusta. Kuva: Minna Muuronen

Keho toimii ajatusta nopeammin

Urheillessa pelko uudelleen loukkaantumisesta voi näkyä esimerkiksi tiettyjen liikkeiden tai tilanteiden välttelynä. Toisilla harjoittelu voi sujua hienosti, mutta kilpailussa sama suoritus ei onnistukaan.

Kun ahdistus tulee päälle, keho toimii ajatusta nopeammin.

– Elimistö tulkitsee tilanteen uhkaksi, ja keho reagoi siihen. Syke ja verenpaine nousevat, hikoilu voi lisääntyä ja urheilija väsyy nopeasti. Keho ei yksinkertaisesti toimi kunnolla.

Hyvä suoritus rakentuu ensin päässä

Urheilijan kanssa Saari pohtii tilanteita, joissa ahdistusta esiintyy.

– Se alkaa ihan siitä, että urheilija ajattelee suorituspaikkaansa — oli se urheilukenttä, jäähalli tai vaikka mäkihyppytorni. Hänen kanssaan käydään läpi, miltä siellä näyttää, miltä kuulostaa ja tuoksuu, mitä ääniä siellä kuuluu.

Tilanne eletään mielessä kaikin aistein. Tavoitteena on se, että urheilija tekee ensin ajatuksissaan mahdollisimman hyvän suorituksen, jonka jälkeen hän pystyy toistamaan onnistuneen suorituksen myös käytännössä.

Saari myös hakee urheilijan kanssa tapoja nollata itsensä mahdollisimman nopeasti epäonnistuneen suorituksen jälkeen.

– Jotkut kaatavat vettä pullosta päälle ja heittävät pullon pois. Pitää löytää oma juttu, mutta siitä ei saa tulla uskomus, että kaikki menee pieleen, jos en teekään tätä.

Mentaalivalmentajalle antoisinta on nähdä urheilijan suorituksen muuttuvan paremmaksi.

– Voin todeta, että vau, se teki sen!

Kuva: Eveliina Salomaa

Vaarallisinta on lenkkeily – tai ehkä sittenkin squash

Ainoastaan kotona sattuu enemmän tapaturmia kuin liikuntaharrastusten parissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen uhritutkimus kertoo, että Suomessa tapahtui lähes 470 000 tapaturmaa liikunnan parissa vuonna 2017.

Mutta mikä sitten on vaarallisin urheilulaji? Vastaukseksi on tarjolla ristiriitaista tietoa, sillä liikuntavammoja voidaan tilastoida ainakin kahdella eri tavalla. Absoluuttiset luvut kertovat, kuinka paljon vammoja syntyy lajia kohden. Ilmaantuvuusluvut taas kertovat, kuinka paljon liikuntavammoja syntyy lajin harrastamiseen käytettyyn aikaan suhteutettuna.

Absoluuttisissa määrissä mitattuna kaikkein vaarallisin liikuntaharrastus näyttäisi olevan lenkkeilyn eri muodot kävelystä hölkkään. Niiden parissa syntyi 16 prosenttia vuoden 2017 liikuntatapaturmista.

Ilmaantuvuuslukujen mukaan kävely lukeutuu kaikkein turvallisimpien liikuntaharrastusten joukkoon, ja riskialtteimpia lajeja näyttäisivätkin olevan squash, judo ja salibandy.

Eron selittää se, että lenkkeilijöitä on erittäin paljon, joten myös tapaturmia sattuu väistämättä.

Nuorten loukkaantuminen voi edistää nivelrikon syntymistä

Eri urheilulajien tapaturmariskistä on hankalaa saada tietoa myös siksi, että Suomessa ei ole käytössä kattavaa järjestelmää liikuntavammojen rekisteröintiin, kertoo sosiaali- ja terveysministeriö vuonna 2017 julkaistussa koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn tavoiteohjelman väliarvioinnissa.

Väliarvioinnin mukaan esimerkiksi lasten ja nuorten liikuntavammat aiheuttavat yhteiskunnalle 2,6-kertaiset kustannukset liikennetapaturmiin verrattuna. Nuorena saadut liikuntavammat voivat aiheuttaa nivelrikkoa jo aikaisin aikuisiällä.

Sosiaali- ja terveysministeriö ennustaa nivelrikkopotilaiden määrän tulevaisuudessa kasvavan, jollei liikuntavammoja pystytä estämään nykyistä paremmin.

Minna Muuronen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi