Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Lyhyelläkin kosketuksella on merkitystä hoitokodin arjessa

Kaarina Mononen tutki kosketuksen merkitystä palvelutalossa: "Hoitokodeissa tasapainotellaan päivittäin huolehtimisen ja holhoamisen välillä." Kuva: Colourbox

Hoitokodin arjessa lyhytkin kosketus on merkityksellinen, osoittaa Kaarina Monosen Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus. Palvelukeskuksen hoitajat koskettavat asukkaita esimerkiksi osoittaakseen läsnäoloa ja välittämistä ja tukeakseen omatoimisuutta.

Kielelliseen vuorovaikutukseen keskittyvä tutkimus perustuu eteläsuomalaisessa palvelukeskuksessa videoituun, 55 tunnin laajuiseen aineistoon. Etnografinen havainnointi ja taustahaastattelu olivat osa tutkimusta.

– Koskettaminen on osa kokonaisvaltaista kommunikaatiota. Koskettamalla osoitetaan ystävällisyyttä ja yhteisymmärrystä. Jos jokin osa toimintakyvystä, kuten puhekyky tai kuulo, ovat alentuneet, koskettaminen voi kompensoida menetettyjä taitoja: hoitaja voi esimerkiksi kiinnittää asukkaan huomion koskettamalla häntä, Kaarina Mononen sanoo.

Kosketuksen voi ulottaa apuvälineisiin. Hoitaja voi rollaattorin kahvaa taputtamalla ohjata asukkaan toimintaa: tästä pitää ottaa kiinni.

Tasapainoilua huolehtimisen ja holhoamisen välillä

Kosketus on usein osa dialogia, jota käydään asukkaan kanssa vaikkapa ohjattaessa häntä syömään. Kun hoitaja tuntee asukkaan, hän myös tietää paremmin, voiko tätä koskettaa ja miten.

– Hoitokodeissa tasapainotellaan päivittäin huolehtimisen ja holhoamisen välillä. Se on vanhuustutkimusten keskeinen jännite. Toisaalta halutaan huolehtia hyvin ja osoittaa läheisyyttä, toisaalta huolehtiminen voidaan herkästi tulkita liialliseksi holhoamiseksi ja ohjailuksi – etenkin kun hoidettavana on aikuinen ihminen. Tärkeää olisi keskittyä ystävällisen ilmapiirin rakentumiseen ja yksilöiden erilaisuuden huomiointiin.

Suomalaisten palvelukeskusten hoidon laatu, mitoitus ja hinta ovat nousseet yhteiskunnalliseen keskusteluun. Joidenkin keskusten synkäksi paljastunut tilanne on järkyttänyt. Kaarina Monosen mielestä tehokkuutta korostava mekaaninen ajattelu lähestyy ongelmaa väärästä suunnasta.

– Vaikka teknistäkin apua tarvitaan, mikään hoitotyössä ei korvaa ihmistä. Robotin kosketus on absurdi ajatus, siinä arvot ovat päälaellaan. Ihmistutkijana haluan osoittaa ihmisen läsnäolon merkityksen.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi