Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Jauhettua sisäkumia kessun sekaan – näin Suomen kansa tupakoi ennen

Tupakoinnin vähentämiseksi on tarvittu monen eri tieteenalan yhteistyötä. Tavoitteena on savuton Suomi vuonna 2030. Vuosisatoja sitten tupakkaa pidettiin terveellisenä, kunnes tutkijat toivat vähitellen esille terveyshaittoja.

Tupakkateollisuus on ollut taitava herättelemään positiivisia mielikuvia. Suomalaiselle yhteiskunnalle tupakointi on kuitenkin tullut kalliiksi. Kuva: KUVAT: ARKISTO, ISTOCK, MAINOSTEN KUVALÄHDE: RAUNO LAHTINEN: SAVUN LUMO

Tupakkaa voi kaupallisessa mielessä kutsua menestystuotteeksi. Suomalaiselle yhteiskunnalle tupakointi on kuitenkin tullut kalliiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) laskelmien mukaan vuonna 2012 tupakoinnin välittömät kustannukset olivat lähes 300 miljoonaa euroa. Kun summaan lisätään myös välilliset kustannukset, hintalappu nousee 1,5 miljardiin euroon.

Taistelu tupakkaa vastaan on vaatinut monitieteistä työtä, jossa on tarvittu lääke-, kansanterveys-, sosiaali-, talous- ja käyttäytymistieteiden asiantuntemusta.

THL:n asiantuntijan Hanna Ollilan mukaan tulokset puhuvat puolestaan: heti toisen maailmansodan jälkeen suomalaisista miehistä tupakoi noin 76 prosenttia, tänä päivänä noin 14 prosenttia. Naisten tupakointi oli yleisintä 1990-alussa, jolloin 22 prosenttia heistä tupakoi päivittäin. Siitä osuus on saatu laskemaan noin 11 prosenttiin.

– Savukkeiden massatuotannon käynnistyminen ja voimakas markkinointi 1900-luvun alkupuolella tekivät tupakoinnista piintyneen tavan kansan keskuudessa. Sodan aikana savukkeita jaettiin muonapakkauksissa. Jäljelle jäi riippuvuus, kun rintamalta palattiin kotiin, Ollila kertoo.

Rajoitukset lisääntyvät ympäri Eurooppaa

Nyt tavoitteena on savuton ja nikotiiniton Suomi vuonna 2030. Tavoite merkitsee sitä, että vuonna 2030 enintään viisi prosenttia työikäisestä väestöstä käyttää tupakkatuotteita ja ei-lääkkeellisiä nikotiinituotteita. Tavoitetta kohti edetään nostamalla tupakan hintaa, kannustamalla tupakoinnin lopettamiseen ja tekemällä erilaisilla rajoituksilla tupakoinnista yhä hankalampaa.

– Tupakoinnin vähentämisessä pelkkä terveysvalistus ei olisi riittänyt. Esimerkiksi ravintolatupakoinnin kieltäminen vuonna 2007 oli tärkeä askel, pohtii tupakoinnista ja terveyskäyttäytymisestä väitellyt yliopistonlehtori Anu Katainen Helsingin yliopistosta.

THL:n Hanna Ollila näkee vuoden 2030 tavoitteen realistisena tupakoinnin osalta. Sen sijaan muiden nikotiinituotteiden käytön pitäminen alle viidessä prosentissa voi olla haasteellisempaa.

Ollila uskoo, että lähivuosina tupakka- ja nikotiinituotteisiin liittyvät rajoitukset lisääntyvät. Monet Euroopan maat ovat jo kieltäneet tupakkabrändien esiintymisen pakkauksissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti toukokuussa, että Suomessakin tupakka- ja nikotiinituotteiden pakkauksista pitäisi tehdä logottomia ja tunnuksettomia.

Tupakkateollisuus jatkaa markkinointia

Tupakkateollisuus jatkaa Ollilan mukaan savukkeiden markkinointia ja myyntiä kehittyvissä maissa, joissa tupakkapolitiikka on usein heikkoa ja mainontakin sallittua.

– Säännellyille markkinoille kehitetään uusia tuotteita, joita ovat esimerkiksi sähkösavuke ja kuumennettava tupakka. Tuottoisan tupakkateollisuuden intresseissä ei ole nikotiinin käytön loppuminen, hän huomauttaa.

Ollila uskoo, että Suomen tupakkalainsäädännöllä on pystytty hidastamaan uusien tuotteiden käytön yleistymistä.

– Sähkösavukenesteistä on löydetty pieniä määriä haitallisia aineita ja niiden hengittäminen haittaa keuhkosolujen normaalia toimintaa. On vielä mahdotonta arvioida, millaisia vaikutuksia sähkösavukkeen käytöstä seuraa vuosikymmenien kuluessa.

Kenttäsairaalassa lääkärikin tupakoi

Vielä sota-aikana rintamalla ei keskusteltu tupakoinnin haitoista, ja kenttäsairaalassa lääkärikin saattoi tupakoida. Vasta 1950-luvulla julkistetut tutkimukset osoittivat tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteyden.

– Tupakkateollisuus lähti vastaiskuun kiistääkseen tutkimustulokset ja myönsi terveyshaitat vasta 1990-luvun loppupuolella oikeudenkäyntien pakottamana, Ollila kertoo.

Yliopistonlehtori Anu Katainen sanoo, että Suomessa tapahtui mielenkiintoinen muutos 1970-luvulla.

– Tuolloin erityisesti yhteiskunnan ylimmän koulutusryhmän miehet ryhtyivät voimakkaasti vähentämään tupakointia. Vielä 1978 heistä tupakoi lähes 30 prosenttia, vuonna 2009 osuus oli enää 15 prosenttia. Alimmassa koulutusryhmässä tupakoivien osuus pysyi pitkään sitkeästi 40 prosentin tuntumassa.

Kataisen mukaan tänä päivänä tupakointi liittyy elämäntapaan kokonaisuutena. Esimerkiksi köyhyys sekä mielenterveys-, päihde- ja perheongelmat lisäävät tupakoinnin todennäköisyyttä.

– Tupakoinnin aloittavat nuoret hakevat hyvää oloa päihteistä, jos he eivät pysty muuten tuntemaan menestymisen tunnetta. Usein tupakointiin liittyy kouluvastaisuus, Katainen miettii.

Nuuska koukuttaa nuoria

Katainen on nuoria haastatellessaan huomannut, ettei tupakkaan liity takavuosikymmenten kielletyn hedelmän tuntua. Kun puhe kääntyy nuuskaan, keskusteluun tuleekin jo jännitystä: kuka käyttää, keneltä voi hankkia, kuka on käynyt Haaparannassa...

– Uskon, että Ruotsin vahva nuuskakulttuuri ja piilomarkkinointi heijastuvat Suomeenkin, mikä on johtanut kysyntään ja laittoman jakelun syntyyn.

THL:n Ollilan mukaan nuuskan käytön lisääntymisen estämiseksi on tehtävä töitä. Joidenkin arvioiden mukaan Haaparannassa myydystä nuuskasta jopa 80–90 prosenttia kulkeutuu Suomeen.

– Sosiaalisen median myyntiryhmien kautta nuuskan hankkimisesta on tullut helppoa myös nuorille.

Tupakointi on saatu Suomessa laskemaan. Tavoitteena on savuton Suomi. Kuva: Suvi Lantta

Kekseliään kansan palturitupakka

Suomessa tupakka sai vankan jalansijan 1600-luvulla. Kansa oli kekseliäs, kun tupakantuska kävi sietämättömäksi. Jos ulkomaista tupakkaa eli virginiantupakkaa ei ollut saatavilla, aittojen seinustoilla kasvatettiin palturitupakkaa eli kessua.

Virallinenkin Suomi sääli tupakantuskaisia kansalaisiaan: valtion maatalouskomitean sarjassa ilmestyi 1930-luvulla ohjeita tupakan kotiviljelyyn.

Kessun hajua tosin pidettiin sietämättömänä, ja ongelmaan etsittiin monenlaisia ratkaisukeinoja.

– Joku laittoi kessunsa joukkoon hienonnettua polkupyörän sisäkumia. Se kyllä vei kessun hajun pois, mutta ei palaneen kumin lemukaan kanssaihmisiä miellyttänyt, naurahtaa kulttuurihistorian dosentti Rauno Lahtinen Turun yliopistosta.

Tupakkaa pidettiin alkuun terveellisenä

Lahtinen perehtyi tupakan historiaan perusteellisesti kirjoittaessaan teoksen Savun lumo - tupakan kulttuurihistoria.

– Ihminen on käyttänyt tupakkaa nautinto- ja lääkeaineena todennäköisesti tuhansia vuosia ennen kuin löytöretkeilijät toivat sen Amerikasta Eurooppaan.

Lahtisen mukaan tupakalla on ollut takavuosisatoina täysin päinvastainen maine kuin tänä päivänä.

– 1500-luvulla eurooppalaiset lääkärit olivat kiinnostuneita uusista lääkeaineista. Tupakan uskottiin olevan vastaus lääkärien rukouksiin. Sen ajateltiin tepsivän miltei jokaiseen vaivaan, jopa sitkeään yskään, Lahtinen toteaa.

Tuohon aikaan uskottiin muun muassa, että naisten kannattaa käyttää tupakkaa kuukautiskipuihin, lasten puolestaan vatsavaivoihin.

– Kun Lontooseen iski rutto vuonna 1665, tupakkakauppiaiden uskottiin säästyvän taudilta. Lääkärit, sairaanhoitajat ja ruumiinkantajat tupakoivat ahkerasti välttyäkseen tartunnalta. Tupakan savua saatettiin antaa jopa peräruiskeena lääkinnällisiin tarkoituksiin, Lahtinen kertoo.

Lahtisen mukaan epäilyksiä tupakan vaarallisuudesta ilmeni jo 1600-luvulla. Tupakan terveellisyydestä kirjoittanut tiedemies ja ahkera tupakoitsija Thomas Harriotkin kuoli syöpään 1600-luvun alkupuolella.

Savukkeet

Tupakan tarina lyhyesti

Savukkeiden mainonta alkoi 1800-luvun loppupuolella. Suomessa tupakkamainonta kiellettiin kokonaan vuonna 1978.

Tupakka kuuluu koisokasvien heimoon. Yhteensä tunnetaan 67 tupakkalajia, joista osa sisältää nikotiini-nimistä alkaloidia. Nautintoaineena suosituimmat tupakkalajikkeet ovat virginiantupakka sekä palturitupakka (kessu, nurkantakanen). Nikotiini on myrkky, jonka kasvi on kehittänyt tuhohyönteisiä vastaan.

Tupakkaa on käytetty nautintoaineena jo tuhansia vuosia. Tupakalla on ollut keskeinen asema intiaanien hengellisessä elämässä ja lääkinnällisissä tarkoituksissa Etelä- ja Pohjois-Amerikassa.

Tupakan uskotaan kulkeutuneen Amerikasta Eurooppaan 1500-luvulla löytöretkeilijöiden mukana.

Terveellisenä pidetty tupakka levisi Euroopassa nopeasti 1600-luvulla. Tupakkaa nautittiin piipussa polttamalla sekä nuuskan ja purutupakan muodossa.

Tupakan polttamisella eli "savun juomisella" uskottiin olevan runsaasti terveysvaikutuksia. Se oli lääke, joka tehosi lähes kaikkeen. Savun uskottiin myös tappavan ilmassa leijuvat taudinsiemenet.

Tupakka kulkeutui Ruotsin valtakuntaan 1600-luvulla. Turkuun ja Viipuriin tiedetään saapuneen tupakkaeriä vuonna 1637.

Ensimmäiset savukkeet käärittiin 1800-luvulla, jolloin alkoi myös niiden teollinen valmistus. 1900-luku oli savukkeiden kulta-aikaa ja niiden mainonta kukoisti. Sodilla oli merkittävä rooli tupakoinnin levittäjänä.

Tupakan terveysvaikutuksista kiisteltiin jo 1600-luvulla. Lontoolainen lääkäri John Hill raportoi 1791 havainneensa nuuskan aiheuttamaa nenäsyöpää. Saksalaiskemistit eristivät nikotiinin tupakasta ensi kerran 1828, mikä herätti lääkärit epäile-mään tupakan tehoa lääkkeenä.

Vaikka koko 1900-luvun ajan epäiltiin tupakan ja syövän välistä yhteyttä, varma näyttö saatiin vasta 1950-luvulla. Tuolloin sekä USA:ssa että Iso-Britanniassa julkaistiin lääketieteellisiä tutkimuksia, joissa osoitettiin tupakan ja keuhkosyövän välinen yhteys.

Lähteet: Rauno Lahtinen: Savun lumo, Wikipedia
Timo Sillanpää
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi