Ihminen on läpi elämänsä karvan peittämä. Jo pikkuvauvat ovat karvaisia. Ihmiskehon noin viisi miljoonaa karvatuppea alkavat kehittyä sikiölle ensimmäisinä raskauskuukausina, ja pitkään ennen syntymää on vauvan ihoa ehtinyt peittää hentoinen utu, lanugokarva.

Lanugokarva katoaa yleensä viimeistään ensimmäisinä elinviikkoina, mutta toimettomiksi karvatupet eivät jää. Ne alkavat kasvattaa uutta, minimaalisen pientä ja huomaamatonta velluskarvaa, joka peittää kehon kaikkialta kämmeniä, jalkapohjia, huulia, korvantaustoja ja sukuelimiä lukuun ottamatta.

Puberteetin myötä ihmisen hormonitoiminta vilkastuu ja alkaa vaikuttaa myös karvatuppien toimintaan. Tietyissä paikoissa, kuten kainaloissa ja intiimialueella velluskarvan tilalle kasvaa terminaalikarvaa, joka on noin 2–3 kertaa paksumpaa ja pigmentoitunutta.

Karvaisuus ollut signaali sukukypsyydestä

Tutkijat eivät ole vielä onnistuneet täysin selvittämään, mistä johtuu, että vain tietyt karvatupet aktivoituvat kasvattamaan terminaalikarvaa. Karvakeskittymien merkityksistä on kuitenkin esitetty useita epäilyjä.

Kainalo- ja häpykarvojen arvellaan ainakin ehkäisevän hankaumia. Naisilla häpykarvat pitävät myös pahimmat epäpuhtaudet loitolla, samoin kuin silmäripset ja korvakarvat.

– Kulmakarvat estävät kätevästi hien valumisen silmiin, sanoo Helsingin yliopiston molekyylibiologian dosentti Marja Mikkola.

Karvankasvun ajoittuminen puberteettiin viittaisi siihen, että myös seksuaalivalinnalla on osuutta asiaan. Karvaisuus on vuosituhansien saatossa ollut hyödyllinen signaali yksilön sukukypsyydestä, ja samalla turkissa muhivat feromonit eli viestiaineet houkuttelevat sopivia parittelukumppaneita lähempään tuttavuuteen.

Testosteroni kaljuuntumisen takana?

Viime vuosina on saatu selville, että miehen kaljuuntumisen takana voi olla yllättäen testosteroni – sama mieshormoni, joka on yksi suurimpia tekijöitä puberteetin karvankasvussa.

– Tiedetään, että tärkeä tekijä on entsyymi nimeltä 5-alfa-reduktaasi, joka muuntaa testosteronin karvatupessa aktiivisempaan muotoon dihydrotestosteroniksi. Kaljuuntuvilla miehillä on enemmän tuota entsyymiä, sanoo Mikkola.

Kaljuuntuminen ei siis ole kuitenkaan suora merkki suuresta testosteronin määrästä.

– Mutta eunukit eivät kärsi miestyyppisestä kaljuuntumisesta, Mikkola huomauttaa.

Karvatuppi vuoroin kasvaa ja vuoroin lepää

Iän myötä turkki alkaa harventua myös muilla tavoin.

Karvatuppi, jossa karva kasvaa, elää syklistä elämää vaihdellen kasvuvaiheesta lepovaiheeseen ja takaisin.

Kasvuvaiheen pituus riippuu tupen sijainnista kehossa: päänahassa kasvu voi kestää jopa viidestä seitsemään vuotta, ja näin ollen hiukset ehtivät kasvaa hyvinkin pitkiksi muihin karvoihin verrattuna.

Kasvuvaiheen jälkeen tuppi siirtyy lepovaiheeseen. Syvimmällä ihossa sijaitseva karvasipuli alkaa surkastua, ja hiljalleen karva irtoaa. Tämän jälkeen seuraa uusi kasvuvaihe, ja tuore karva pääsee kasvamaan.

– Tämä kuuluu karvan normaaliin toimintaan. Sykliä voisi verrata eläimiin, jotka vaihtavat turkkia vuodenajan mukaan, Mikkola kuvaa.

Mikkolan mukaan myös karvan nyppäisy irti käynnistää karvatupessa lepovaiheen, mistä johtuu, että nypityt karvat pysyvät poissa ajeltuja pidempään.

Hiusten ohenemiseen vaikuttavat nämä kasvu- ja lepovaiheet. Normaalisti hiuspohjan karvatupista noin 90 prosenttia on kasvuvaiheessa. Kun ikää kertyy, karvatuppien lepovaiheesta paluu hidastuu, ja yhä suurempi osa lepää yhtä aikaa.

Harvenevien hiusten lisäksi ihminen voi havaita itsellään esimerkiksi hämmentävän pitkiä kulmakarvoja. Mikkolan mukaan sille ei ole mitään selkeää selitystä.

– Joskus yksittäisen karvatupen rytmi saattaa mennä sekaisin, ja karva pysyy kasvuvaiheessa paljon normaalia pidempään, Mikkola sanoo.

Hirsutismi lisää naisen karvoitusta

Karvankasvuun vaikuttaa olennaisesti sukupuoli. Mieshormoni testosteroni lisää erottuvan ja pigmentoituneen terminaalikarvan kasvua, ja miehillä karvaa kasvaakin kainaloiden ja intiimialueen lisäksi myös kasvoissa, rinnassa ja raajoissa selkeästi naisia enemmän.

Hirsutismiksi kutsutaan tilaa, jossa naisella ilmenee miestyyppistä karvankasvua. Naisella voi esiintyä häiritsevän erottuvia karvoja esimerkiksi leuan, ylähuulen, rinnan tai alavatsan alueella.

Yksi syy hirsutismiin on androgeenien eli mieshormonien voimakas eritys. Tällöin voi esiintyä myös kuukautiskierron häiriöitä. Vaikeimmissa tapauksissa sairauteen liittyy muitakin oireita, kuten äänen madaltumista ja kaljuuntumista.

Miehelle tyypillistä karvankasvua voi esiintyä naisilla myös ylipainon tai raskauden yhteydessä vatsan alueella sekä vanhemmalla iällä kasvoissa.

Kaiken kaikkiaan arvellaan, että jopa 5–10 prosenttia naisista kärsii hirsutismista.

Karvat ovat historiallinen puheenaihe

Karvaisuutta kiehtovampia ovat ihmiskunnan ajoittaiset karvattomuusjaksot, sanoo kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen. Sellainen on meneillään tälläkin hetkellä.

Nykyisestä karvattomuuden ihannoinnista syytetään yleisimmin pornografiaa, jossa karva on ollut alun perin lähinnä näköesteenä. Karvan vieroksuntaa löytyy kuitenkin myös kauempaa historiasta.

– Muinaiset egyptiläiset eivät pitäneet ruumiin karvoituksesta ja hankkiutuivat siitä mielellään eroon. Sekä naiset että miehet ajelivat päänsä kaljuiksi peruukkia varten, Kaartinen kertoo.

Karvojen suosio on vaihdellut sittemmin paljonkin. Usein valtavirrassa karvainen mies on mielletty miehekkääksi. Kaartisen mukaan kuitenkin esimerkiksi keskiajalla miesihanne saattoi olla hyvinkin sileäksi ajeltu, eikä 1700-luvulla peruukkipäisillä miehillä juuri partoja nähnyt.

Vaikka muoti on varmasti vaikuttanut muihinkin karva-alueisiin, Kaartinen uskoo, että suurin huomio on silti historiassa keskittynyt vaatteiden alta näkyviin ruumiinosiin. Hiukset ja parrat ovat olleet huomion kohteena kautta aikojen.

– Parrat ovat erityisen kiinnostavia, sillä niistä on ollut paljon vahvoja mielipiteitä. Joinakin aikoina se on ollut miehellä aivan ehdoton, toisinaan taas on täytynyt pitää leuka ehdottoman sileänä, Kaartinen sanoo.

Miesten hiusten pituus on vaihdellut historiassa paljonkin, mutta naisten hiukset ovat aina olleet pääasiassa pitkät. Kaartisen mukaan tätä alettiin haastaa vasta 1800-luvulla feministien toimesta.

– Se oli tietynlainen statement-juttu eli mielenilmaisu. Laajemmalle väestöryhmälle tämä yleistyi polkkatukan muodossa sitten 1920-luvulla.

Nykyinen muoti ajaa myös miehiä hankkiutumaan useimmista karvoista eroon. Kaartisen mielestä on kiinnostavaa, että samalla kun miesten selän, rinnan ja jopa käsivarsien toivottaisiin olevan sileitä, tulisi parran kuitenkin olla hyvinkin pitkä.