Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Terveys ja hyvinvointi

Kumppanina krooninen väsymys – välillä lapset joutuvat syöttämään äitiään sohvalla

Joka kolmas yleislääkärillä käynti johtuu oireista, joille ei löydy mitään syytä.

Sähköpyörä on pelastanut Annukka Harjulan liikuntakyvyn. Nyt hän pystyy liikkumaan edes jonnekin. Kuva: Hanna Marjanen

Annukka Harjula, 46, joutuu joka päivä laskemaan tarkasti, mitä hän jaksaa tehdä. Joinakin päivinä hän jaksaa työskennellä muutaman tunnin, mutta joskus hän ei jaksa edes istua tai syödä, vaan lapset syöttävät sohvalla makaavaa äitiään.

– 400 metrin kävely voi viedä voimat niin, että sen jälkeen on maattava monta tuntia, jyväskyläläinen Harjula kuvaa.

Toisinaan Harjulan aivot saattavat olla niin sumuiset, ettei hän muista yksinkertaisimpiakaan nimiä tai pankkikortin tunnuslukua. Kädet eivät toimi tai jalat saattavat pettää alta, ja kaupassa on pakko käyttää pyörätuolia.

Harjula kertoo sairastavansa kroonista väsymysoireyhtymää. Sairauden aiheuttajaa ei tunneta, mutta siitä kärsii Terveyskirjaston mukaan noin 0,5–1 prosenttia aikuisväestöstä eli käytännössä kymmenet tuhannet suomalaiset. Oireyhtymä tunnetaan myös nimellä myaliginen enkefalomyeliitti (ME) sekä kirjainlyhenteellä CFS (chronic fatigue syndrome).

Toiminnallinen häiriö

Krooninen väsymysoireyhtymä niputetaan tuoreessa työryhmän esityksessä toiminnallisiin häiriöihin eli käytännössä sairaudeksi, jolle ei löydy mitään elimellistä syytä, eikä aiheuttaja selviä perusteellisillakaan tutkimuksilla.

Samankaltaisia mystisiä ja kiisteltyjä sairauksia on suuri joukko.

Osalle toiminnallisista häiriöistä on virallisissa tautiluokituksissa oma diagnoosinumeronsa, vaikka häiriöiden syy on avoin. Tällaisia diagnooseja ovat esimerkiksi ärtynyt paksusuoli (K58) tai fibromyalgia (M79).

Osassa häiriöistä diagnoosinumero tai yleisesti sovitut diagnostiset kriteerit puuttuvat. Näistä häiriöistä merkittävimpänä pidetään kroonista väsymysoireyhtymää silloin, kun väsymysoireiden syyksi ei voida osoittaa virusinfektiota.

Hysteerikon leima

Paraikaa toiminnallisille häiriöille haetaan Suomessa yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän esitys on juuri nyt lausuntokierroksella.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrian ylilääkäri ja hoidon perusteita miettineen työryhmän puheenjohtaja Risto Vataja korostaa, että toiminnallisissa häiriöissä kyseessä ei ole luulosairaus.

– Nämä ihmiset ovat oikeasti sairaita. He eivät teeskentele eivätkä ole myöskään mielisairaita. Heidän elimistönsä toimii ihan oikeasti väärällä tavalla, Vataja sanoo.

Toisinaan selittämättömistä ruumiillisista oireista kärsivistä potilaista voidaan diagnosoida psykiatrinen häiriö, kuten vakava masennustila tai psykoosisairaus, jonka katsotaan selittävän potilaan oireet. Tavallisempaa kuitenkin on, että psykiatrista diagnoosia ei ole tai että psykiatrinen häiriö on mukana vaikeuttamassa oirekuvaa.

Harjula suree sitä, että krooniseen väsymysoireyhtymään sairastuneita leimataan usein yhä hysteerikoiksi, jolloin hoitomuodoksi määrätään kognitiivista terapiaa ja liikuntaa.

– Liikunta on meille vaarallista ja vie voimat kokonaan, Annukka Harjula huomauttaa.

Hän toivoo, että sairaus tunnustettaisiin ruumiilliseksi sairaudeksi, kuten monessa muussa maassa on jo tehty. Hän pitää todennäköisenä, että myös potilasjärjestöt tarttuvat tähän lausuntokierroksella.

Kroonisesta väsymysoireyhtymästä ei voi tällä hetkellä saada Suomessa esimerkiksi sairauspäivärahaa Kelalta, eikä se riitä työkyvyttömyyden perusteeksi.

Harjula on kuitenkin lähes täysin työkyvytön, hän ei jaksa tehdä täyttä työpäivää. Tällä hetkellä hänen toimeentulonaan on työttömyyskorvaus ja silloin tällöin pienet palkkatulot terveydenhuollon kokemusasiantuntijana.

Lue myös: Suoliston pienet bakteerit saattavat auttaa tulevaisuudessa masennuksen ehkäisyssä
 

Kuormittaa terveydenhuoltoa

Toiminnalliset häiriöt kuormittavat potilaiden lisäksi huomattavasti myös terveydenhuoltojärjestelmää, ja aiheettomat tai jopa haitalliset tutkimukset ja hoidot aiheuttavat Vatajan mukaan valtavia kuluja. Työryhmän muistiossa kerrotaan, että tällä hetkellä joka kolmas yleislääkärillä käynti johtuu Suomessa oireista, joille ei löydy mitään syytä.

Vatajan mukaan Englannissa tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että toiminnalliset häiriöt aiheuttavat jo suurempia kustannuksia terveydenhuollolle kuin päihdeongelmat tai mielenterveysongelmat.

– Erikoissairaanhoidon vuodepaikoista nämä oireyhtymät veivät Englannissa kahdeksan prosenttia, Vataja kertoo.

Hänen mukaansa Englannin luvut ovat verrattavissa Suomeen.

Sairaanhoitopiireihin osaamiskeskukset

Työryhmä ehdottaa, että vaikeimmista toiminnallisista häiriöistä kärsivien potilaiden tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta varten perustettaisiin jokaiseen Suomen sairaanhoitopiiriin oma osaamiskeskus.

Vatajan mukaan tämä voisi kevyimmillään tarkoittaa erikoislääkärijoukkoa, joka erottaa pienen osan työpäivästään vaikeimmista toiminnallisista häiriöistä kärsivien potilaiden hoitoon.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin osaamiskeskusta esitetään perustettavaksi jo ensi vuonna. Suurin osa potilaista hoidettaisiin kuitenkin edelleen perustasolla.

Mutta mistä toiminnalliset häiriöt oikein johtuvat? Lääketiede ei tiedä varmasti. Vatajan mukaan stressin säätelymekanismin häiriintyminen näyttäisi tällä hetkellä olevan yhteinen tekijä, joka osittain selittää sairastumisia.

– Aivoillamme ei ole kovin monia tapoja reagoida stressiin. Stressihormonitasot nousevat, voi tulla tulehdusreaktioita, kuumetta, kipuja, muisti- tai kognitiivisia ongelmia, Vataja kuvaa.

Myös Harjula epäilee, että liiallinen rasitus yhdessä infektion kanssa aiheutti hänen sairastumisensa. Oudot oireet alkoivat 1990-luvulla nivelkipuja sisältäneestä flunssasta, josta jäi päälle pitkällinen uupumus. Flunssan jälkeen Harjula pystyi joten kuten vielä työskentelemään normaalisti.

2000-luvun taitteessa, kun Harjulalle syntyi lyhyessä ajassa viisi lasta, väsymys ja kivut palasivat yhtäkkiä rajuina uudelleen.

– Varmaan fyysinen rasitus oli niin kova silloin, Harjula laskeskelee.

Hän jäi pitkälle sairauslomalle ja lopulta pyysi itse työnantajaansa irtisanomaan hänet. Harjula kertoo päivien kuluvan nykyisin pääasiassa leväten. Sosiaalitoimesta hän saa apua kotiaskareisiin, jotta perheen arki pyörisi normaalisti.

Harjula pystyy tällä hetkellä pitämään toimintakykyään yllä monenlaisilla itse kehittämillään keinoilla, kuten ratsastuksella ja joogalla. Terveydenhuollossa hänen oireilleen on löytynyt ymmärrystä niin, että hän saa muutaman viikon välein tarvitsemaansa oireenmukaista hoitoa.

– Nykyään tiedostan sen, paljonko jaksan, hän toteaa.

Katri Nieminen 

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Tilaa ESS Verkko Plus 3 kk
vain 7,90 €/kk (norm. 14,50 €)

Tilaa tästä

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X