Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Oivallinen hyvien rasvojen, proteiinin, kuitujen ja antioksidanttien lähde: esittelyssä 8 pähkinää, testaa myös pähkinätietoutesi!

Pähkinöitä ja siemeniä suositellaan osaksi päivittäistä ruokavaliota.

Pähkinöillä voi korvata esimerkiksi osan eläinperäisestä proteiinista. Tai sitten vain napostella maun vuoksi. Kuva: Mirja Hussain

Nykyisin neuvotaan, että lautasella pitäisi olla entistä vähemmän eläinperäistä proteiinia ja sen tilalla palkokasveja sekä pähkinöitä ja siemeniä. Suositeltava määrä on noin THL:n mukaan 15–30 grammaa päivässä eli noin kourallinen.

Pähkinät ja siemenet sopivat sellaisenaan nautittuna vaikka välipalaksi. Jos käsi hamuaa karkkipussille, vaihda pussi pähkinöihin.

Pähkinöitä ja siemeniä voi lisätä myös ruokiin. Ne tuovat kivaa puruvastusta ruokaan, ne ovat maukkaita, ja niiden ravintoarvot ovat hyvät.

Pähkinät sisältävät runsaasti energiaa, hyvänlaatuista rasvaa, proteiinia, kuituja ja E-vitamiinia, ja antioksidantteja. Terveellisimmillään pähkinät ovat sellaisenaan syötyinä.

Saksanpähkinö Kuva: Mirja Hussain

Saksanpähkinä on monipuolinen pähkinä, joka kasvaa yleisesti Euroopassa. Saksanpähkinä on yleinen pihapuu, jonka suurten, vihreiden hedelmien sisältä löytyy ravinteikas aarre. Puun arvellaan levinneen Eurooppaan Vähä-Aasiasta.

Saksanpähkinä sopii sellaisenaan syötäväksi, salaattiin, leipiin ja leivonnaisiin sekä makeisiin. Saksanpähkinästä puristetaan myös maukasta öljyä.

Saksanpähkinät sisältävät runsaasti antioksidantteja ja rasvahappoja. Saksanpähkinästä voidaan käyttää jopa kuoret hyväksi, niillä voi värjätä lankaa kauniin ruskeaksi.

Hasselpähkinä Kuva: Mirja Hussain

Hasselpähkinät eli euroopanpähkinät tulevat Etelä-Euroopasta. Ne kasvavat myös luonnonvaraisena, mutta viljeltynä niitä tuotetaan muun muassa Turkissa.

Niissä on hyvän maun lisäksi arvokkaita ravintoaineita, kuten kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia sekä rautaa.

Hasselpähkinät sopivat sellaisenaan syötäviksi, makeisiin jälkiruokiin, leivontaan ja ruoanlaittoon. Nougatsuklaa tehdään hasselpähkinöistä.

Hasselpähkinä on muuten pähkinöistä ainoa, joka lasketaan kasvitieteellisestä näkökulmasta katsoen pähkinäksi.

Ihmiset ovat osanneet löytää pähkinäpensaasta ruokaa jo tuhansien vuosien ajan.

Pekaanipähkinä Kuva: Mirja Hussain

Pekaanipähkinä on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja sitä viljellään runsaasti esimerkiksi Meksikossa. Pekaanipähkinän maku on mieto, hieman makea ja sitä käytetään usein jälkiruuissa. Uurteinen ulkomuoto paljastaa, että se on sukua saksanpähkinälle.

Myös pekaanipähkinöitä käytetään suklaakonvehtien ainesosana.

Pistaasipähkinä Kuva: Mirja Hussain

Pistaasipähkinöitä moni on maistanut paahdettuna ja suolattuna naposteltavana, mutta ne sopivat hyvin myös ruoanlaittoon ja mausteeksi makeisiin ruokiin, kuten jäätelöön. Italialaiset maustavat sillä jopa makkaraa eli mortadellaa.

Pistaasipähkinöitä viljellään Iranissa ja Kaliforniassa sekä pieniä määriä myös Sisiliassa.

Cashewpähkinä Kuva: Mirja Hussain

Cashewpähkinä on ravintokasvina tärkeä. Se kasvaa erikoisella tavalla, sillä se on kiinni cashewomenaksi kutsutussa munuaispuun hedelmässä.

Cashew'n maku ja koostumus on pehmeä ja miellyttävä. Se sopii ruoanlaittoon tai naposteltavaksi.

Kasvis- ja vegaaniruokavalioiden lisäännyttyä myös cashewpähkinöiden kulutus maailmalla on noussut. Osassa maita, kuten esimerkiksi Intiassa, pähkinän tuotantoon liittyy eettisiä ongelmia. Pähkinä on kovan kuoren sisällä. Kuoret halkaistaan yksi kerrallaan käsin. Pähkinän ympärillä on happoja sisältävää nestettä, joka syövyttää pähkinöitä käsittelevien naisten sormenpäät. Vietnamissa vastaavaa työtä tekevät pakkotyövangit.

Parapähkinä Kuva: Mirja Hussain

Parapähkinä tunnetaan myös nimellä brasilianpähkinä, ja kuten nimestä arvaa, se on kotoisin Brasiliasta. Parapähkinät tulevat sademetsässä kasvavista villeistä puista, joista ne kerätään. Suuren hedelmän sisällä on jopa parikymmentä pähkinää.

Parapähkinät ovat suurikokoisia. Niitä käytetään usein leivonnaisissa tai napostellaan sellaisenaan.

Macadamiapähkinä Kuva: Mirja Hussain

Macadamiapähkinä tulee Australiasta, ja se tunnetaan myös nimellä australianpähkinä. Aboriginaalit ovat syöneet macadamiapähkinöitä tuhansia vuosia. Vasta 1800-luvulla se esiteltiin muulle maailmalle. Nykyisin maailman suurimmat macadamiaviljelmät sijaitsevat Havaijilla.

Macadamia on erittäin rasvainen pähkinä. Sitä käytetään paljon erilaisissa jälkiruoissa ja jäätelöissä. Pähkinä maistuu myös sellaisenaan syötynä.

Maapähkinä Kuva: Mirja Hussain

Maapähkinä ei ole pähkinä vaan palkokasvi. Maapähkinä kasvaa erikoisella tavalla. Aluksi kasvi kasvaa noin puolimetriseksi ja siinä on tyypilliset hernekasvin kukat. Kukkimisen jälkeen varsi laskeutuu maan tasolle ja kasvattaa palot maan alle, ei varteen, kuten palkokasvit yleensä tekevät.

Maapähkinöiden suurimpiin tuottajiin kuuluvat Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

Maapähkinöitä käytetään useiden maiden keittiöissä. Ne voi syödä sellaisenaan, ja niistä voi myös puristaa öljyä. Tunnetuin tuote lienee maapähkinävoi.

Mantelit voidaan liittää pähkinäjonoon, sillä niitä käytetään samaan tapaan. Ihmiskunnan ravintona mantelit ovat olleet tuhansia vuosia.

Mantelipuut levisivät Lähi-idästä Välimeren rannoille, ja siellä ovat myös nykyiset viljelyalueet.

Mantelit sisältävät runsaasti ravintoaineita, muun muassa magnesiumia ja E-vitamiinia. Niitä käytetään laajasti ruoanvalmistuksessa ja leivonnassa.

Jauhetuista manteleista voi valmistaa myös mantelimaitoa.

Pinjansiemenet ovat mäntypuiden siemeniä. Niitä voi käyttää mausteena, salaateissa, lämpimien ruokien osana, leivonnassa, ja esimerkiksi italialainen pesto tehdään pinjansiemenistä.

Seesaminsiemenet ovat alun perin kotoisin Afrikasta ja Egyptistä. Pieni siemen on erittäin monikäyttöinen aina kuorrutuksista lähtien. Seesaminsiemen on suosittu leivässä. Siemenistä puristetaan maukasta öljyä ruoanlaittoon, ja Lähi-idän keittiöstä tuttu tahini on tehty seesaminsiemenistä.

Auringonkukansiemenet ja kurpitsansiemenet ovat monikäyttöisiä esimerkiksi leivonnassa tai salaatin osana. Kumpikin sisältää runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi