Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Kolumni: Sinun takiasi, kultaseni

Kuukauden Vegaanihaaste on nyt takana, ja on tilinteon aika. En ole erityisemmin hoikistunut, kaunistunut tai viisastunut. Mutta vähän muuttunut kyllä.

En enää himoitse lähimmäiseni juustoa, maitosuklaata tai pepperonipitsaa. Kyllä niitä joskus tekee mieli, mutta joka päivä vähemmän.

Käperryn sohvalle telkkarin ääreen soijajugurttipurkin kanssa täysin tyytyväisenä. Haaveilen avokadohummuksesta ja vegaanisesta suklaajäätelöstä. Tätä en olisi uskonut!

Esiteinit toivovat nyt, että isä laittaisi ruokaa aina.

Minusta tuli niin kutsuttu fleksaaja. Pyrin syömään vegaanisesti, mutta en kieltäytynyt täysin eläinperäisistä tuotteista. Ruokavaliooni sisältyi jonkin verran maitotuotteita sekä silloin tällöin kalaa ja kanaa.

Valinnat ruokakaupassa helpottuivat, koska vegaanisten tuotteiden valikoima ei ole vieläkään kovin iso, vaikkakin kasvaa koko ajan. Maitohyllyjen ja lihatiskien loputtomat pakettirivit alkoivat näyttää absurdeilta: mihin me oikeasti tarvitsemme kaikkia näitä eri tavoin maustettuja ja pilkottuja lihanpaloja ja välipalamakuja?

Hedelmä- ja vihannesosastolla iloitsin runsaudesta, mutta samalla mietin, pitääkö mandariineja olla saatavilla vuoden jokaisena päivänä. Mikä minulle riittäisi?

Vitamiinien ja kalsiumin saanti mietitytti. Sainko riittävästi B12-vitamiinia, jota on vain eläinperäisissä tuotteissa? Olisiko pitänyt napsia kalkkitabletteja?

Pohdin myös, söinkö enemmän teollista ruokaa kuin ennen. Vegaaniset lihan- ja maidonkorvikkeet ovat pitkälle prosessoituja.

Entä miten tästä eteenpäin?

Jatkan fleksaamista. Kotona lorautan kahviini kaurajuomaa ja korvaan lihaleikkeleet ja juustot kasviperäisillä leivänpäällyksillä. Mutta jos joku on hyvää hyvyyttään tehnyt minulle kinkku-juustoleivän, en jätä sitä syömättä.

Jugurtit ja viilit jätän kaupan hyllylle jatkossakin, mutta ruoanlaitossa saatan käyttää maitotuotteita. Kalaa nautin varmasti silloin tällöin.

Vegaaniseen leivontaan en ole vielä ehtinyt juuri perehtyä, mutta aikomus on. Silti aion leipoa vielä joskus myös sokerikakkua kananmunista.

Muuta perhettäni en onnistunut vakuuttamaan vegaanisen ruokavalion autuudesta. Esiteinit toivovat nyt, että isä laittaisi ruokaa aina. Nelivuotias tutkii kyllä innokkaasti kurpitsoita ja kaalinpäitä marketissa mutta kyselee jatkuvasti, että miksi sun pitää syödä sitä vegaaniruokaa, äiti.

Olen päättänyt vastata hänelle aina samalla tavalla: siksi, että se säästää ympäristöä, ilmastoa ja eläimiä, enkä jää itse mistään paitsi.

Mielessäni lisään vielä: ja sinun takiasi, kultaseni, sinun takiasi.

Sanni Haikarainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi