Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Helan går ja rapuja pöytään! Elokuu on rapujuhlien sesonkiaikaa

Elokuu ja alkusyksy ovat parasta aikaa rapujuhlille. Kata pöytä koreaksi, kutsu ystävät rapulautasten äärelle ja muista ruokalaput.

Anttilanmäellä vietettiin rapujuhlia vuonna 2009. Kuvassa Sanna-Kaisa Koponen sitoo ruokaliinaa naapurilleen Hannu Riihimäelle. Kuva: Pertti Louhelainen

Rapukausi alkaa 21. heinäkuuta ja jatkuu lokakuun loppuun.

Ravut ovat parhaimmillaan elokuussa, joten loppukesä ja alkusyksy ovat oivallista aikaa rapujuhlille. Malli rapujuhliin on tullut Ruotsista, erityisesti suomenruotsalaisten vaikutuksesta. Ruokapöytään kannettavat ravut voi ostaa joko esimerkiksi torilta, pakastealtaasta tai ravustaa itse. Rapumertoja kokevan täytyy muistaa hoitaa lupa-asiat kuntoon.

Rapujuhliin yhdistetään usein etiketti ja tarkat ohjeet.

Käytännössä juhlat ovat iloisia ja rentoja. Rapujuhlien on sanottu olevan lastenjuhlat aikuisille.

Juomat ovat perinteisesti olleet tärkeä osa rapujuhlia.

Kuva: Pertti Louhelainen

Pöytään kannetaan snapseja, olutta ja viiniä. Snapsi napataan ensimmäisen ravunpyrstön kunniaksi ja snapsilaulun yhteydessä, mutta mahdollisesti snapsi kumotaan muulloinkin. Viiniksi käy esimerkiksi raikas, hedelmäinen valkoviini. Olueksi käy esimerkiksi vaalea lager tai pilsner. Juhla voi hyvin olla alkoholitonkin. Vettä ei pidä unohtaa.

Kurkun kostuttamisen lisäksi rapujuhlissa avataan ääntä.

Erilaiset juomalaulut ovat osa juhlaohjelmaa. Sanoitukset on usein sepitetty tuttuihin säveliin, eikä laulutaitoon kiinnitetä niinkään huomiota. Tunnetuin juomalaulu on ruotsinkielinen snapsilaulu Helan går, joka on käännetty myös suomeksi. Laulujen lisäksi ohjelmassa voi olla puheita. Juhlien järjestäjä pitää ensimmäisen puheen, sen lisäksi voi olla välipuheita. Ruokailun päätteeksi vieraat voivat esittää kiitospuheen.

Rapujuhlien kattaus on perinteisesti punavalkoinen.

Valkoisen pöytäliinan seuraksi sopii punaiset lautasliinat. Jokaiselle ruokailijalle jaetaan rapuveitset. Pienen veitsin kärjessä on reikä, jonka avulla voi taittaa saksen pään. Toinen apuväline rapujen syöntiin on rapuneula, jolla saa vedettyä pyrstölihan ulos kuoresta.

Kuva: Matti Hilska

Rapujen syöminen on sotkuista touhua, joten ruokailijoille on hyvä varata reilusti käsipaperia ja mahdollisuuksien mukaan pienet vedellä täytetyt kulhot käsien huuhtelua varten. Kulhoon voi laittaa hieman sitruunaa. Käsien pesun voi hoitaa myös kosteuspyyhkeillä.

Rapujen suhteen ei kannata olla nirso.

Ruokailija nappaa vadilta sen, minkä saa, sillä mehevimmän saksiniekan valikoiminen itselleen ei ole kohteliasta. Mikäli juhlissa on kunniavieras, hänelle varataan etiketin mukaisesti suurin rapu. Toisinaan juhlissa voi olla käytäntönä, että vierustoverit valitsevat toisilleen ensimmäiset ravut tai että miehet tarjoavat ensimmäisen ravun seuralaiselleen. Juhlien järjestäjän on hyvä kertoa tästä vieraille ennen ruokailun aloittamista.

Rapujen kuoriminen on taitolaji.

Kokeneempien juhlijoiden kannattaa auttaa ensikertalaisia. Kuoriminen vaatii näpertämistä ja se kannattaa ottaa hupina, sillä ravussa itsessään on melko vähän syötävää. Ruokailun aluksi juhlien järjestäjä kertoo, kuinka monta rapua kullekin ruokailijalle on varattu. Pureskeleminen, imeskeleminen ja ryystäminen on täysin sallittua.

Rapuja voidaan tarjoilla joko alku- tai pääruokana.

Kuva: ESS

Alkuruoaksi riittää noin 6–8 rapua, pääruoalle 8–12. Lisukkeena tarjoillaan paahtoleipää, jonka päälle ravun lihan voi asetella. Muista voi ja tuore tilli. Jos ravut ovat alkuruokana, pääruokana voi olla esimerkiksi kalaa tai pihviä. Ravun ollessa pääruokana, alkuruoka voi olla keittoa tai ruokaisa salaatti.

Koristeellisen kattauksen lisäksi rapujuhliin liittyy muutakin rekvisiittaa.

Juhlien järjestäjä jakaa vieraiden paikoille rapukaulurit valmiiksi, joita käytetään vaatteiden suojana. Paperiset ja muovisetkin ruokalaput käyvät kankaisen sijaan. Jos asusteisiin haluaa panostaa reilummin, tarjolla on esimerkiksi rapukuvioisia juhlahattuja, lautasliinoja ja serpentiiniä. Juhlakaupoista on saatavilla myös punaisia hattuja, joita koristaa suuri pehmolelurapu.

Suomen luonnonvesissä elää jokirapuja ja täplärapuja.

Jokirapu on kotoperäinen laji ja asunut Suomessa viimeisen jääkauden jälkeen. Sitä tavataan etelästä Oulun seudulle asti ja paikoin jopa pohjoisempanakin. Täplärapu on tuotu Pohjois-Amerikasta. Täpläravut kestävät rapuruttoa, joka on muille ravuille tuhoisa tauti. Rapurutto leviää täplärapujen mukana ja sen vuoksi niiden levinneisyys on pyritty rajaamaan eteläiseen Suomeen. Rapusaaliin määrä on 3–5 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Ravut ovat olleet suosittuja jo Antiikin Kreikassa.

Tällöin rapuja käytettiin lääketieteellisiin tarkoituksiin eikä herkutteluun. Pohjoismaissa kuninkaalliset nauttivat ravuista jo 1500-luvulla. Kerrotaan, että Tanskan kuningatar Kristiina olisi tilannut rapuja illallista varten vuonna 1504. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa pohti rapujen istuttamismahdollisuuksia Ahvenanmaan vesiin vuonna 1556. Rapujen syömisestä tuli ilmiö kuitenkin vasta 1800-luvulla Ranskassa. Sieltä muoti levisi Venäjälle ja Ruotsiin.

Lähteet: K-Ruoka, Ruokatieto, Kaikkijuhlista.fi, Yle.

Resepti

Keitetyt ravut

50 rapua

10 l vettä

300 g merisuolaa

3 palaa palasokeria

runsaasti kruunutilliä

1. Huuhtele ravut. Laita ne vesiastiaan odottamaan.

2. Erota tilleistä kruunut ja oksat.

3. Mittaa vesi, suola, sokeri ja silputut tillinvarret kattilaan.

4. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Nosta huuhdellut ravut kiehuvaan veteen yksi rapu kerrallaan.

5. Keitä rapuja noin 10 minuuttia. Laske keittoaika siitä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Rapu on valmis, kun sen niskassa oleva panssari raottuu ja rapu nousee pintaan.

6. Ota kattila liedeltä. Pane kattila tiskialtaaseen ja kaada päälle kylmää vettä.

7. Laita rapujen säilytysastiaan tuoreet tillin varret. Laita ravut astiaan. Säilytä ravut kylmässä yön yli, tarjoiluhetkeen asti.

8. Asettele ravut tarjoiluastialle ja koristele tillillä.

Laulu

Helan går!

Helan går

sjung hoppfalleri fallerallala,

helan går

sjung hoppfallerallala.

Och den som inte helan tar

han heller inte halvan får.

Helan går!

Sjung hoppfallerallalej!

Henrika Havumäki
henrika.havumaki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi