Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Tämä leipä aiheuttaa riippuvuutta ja voi muuttaa elämäsi sanottiin – toimittaja epäonnistui

Ensimmäinen yritys ei tuottanut näin upeaa leipää, tämän teki lahtelainen pienleipomo Limbbu. Kuva: Mervi Pasanen

Lasipurkissa on kelmeää tahnaa, jonka pinnalla kelluu nestettä. Ei, tämä ei näytä sellaiselta elinvoimaiselta hapanjuurelta, joka tekisi vedestä, jauhoista ja suolasta leipäkokemuksen, joka muuttaa ihmisten maailmaa. Tämä ei taida järisyttää ketään, eikä nostattaa mitään.

Asiasta paremmin tietävien neuvomana ruokin juurtani muun muassa käsinjauhetulla rukiilla, lajike Reetta ja viljelijä Ilkka. Laitan purkin lämpimään paikkaan eli jääkaapin yläpuolella olevaan kaappiin. Piirrän lasipurkkiin mustalla tussilla viivan ja päivämäärän. Niistä voin seurata, miten juuri innostuu uuteen kasvuun ja...

Oikeasti voin siitä viivasta todeta, että ruokitussa juuressani ei tapahdu yhtään mitään. Olen epäonnistunut.

Kärsivällisyyttä

Sen ei tarvitse jäädä tähän, vakuuttaa alan asiantuntija, sydämensä hapanjuurelle menettänyt Eliisa Kuusela.

– Ymmärrän hyvin, että alussa into hapanjuurella leipomiseen voi lässähtää, koska juuri ei toimi. Mutta oikeasti juuren tekemiseen voi mennä parikin viikkoa. Hapanjuurileipurin tärkein ominaisuus on kärsivällisyys ja suurin ongelma on uskonpuute, hän lohduttaa.

– Juuren heräämisvaihe on haastavin osuus, ellei sitten tavalla tai toisella saa elinvoimaista juurta muualta.

Ei ihme, että ihmiset jakavat pöhiseviä, eläviä juuria toisille. Vaikka saisi ensimmäisen itse tehdyn hapanjuuren pöhisemään, odotetuista leivistä ei heti tule elämää suurempia kokemuksia. Ei leivästä pahaa tule, mutta se saattaa jäädä likilaskuiseksi ja happamaksi. Näin sanovat ne, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan oman juurensa tyhjästä.

– Eikä niistä tule sellaisia kaunottaria, joita näkee Instagramissa, Eliisa Kuusela tiivistää, eikä puhu meikatuista mallityttösistä, vaan leivistä. Mutta makuun kuulemma jää koukkuun. Sen tunteen haluan kokea.

Elämä muuttui

Eliisa Kuusela on kirjoittanut alan best sellerin, kirjan nimeltä Leipävallankumous. Siitä on nopeasti tullut hapanjuuriyhteisön raamattu, kirja, johon viitataan ja jonka oppeja toistetaan mantran lailla.

Hapanjuurileivonta muistuttaakin uskonnollista herätystä. Näin kävi Kuuselallekin.

– Olen leiponut 30 vuotta, ja olin todella hyvä leipuri. En kuitenkaan voinut syödä hiivalla kohotettua leipää, sillä sain siitä vatsavaivoja. Kerran olin Oslossa ja maistoin leipää. Jäin kerrasta koukkuun. Se oli parasta leipää, mitä olin syönyt, jopa parempaa kuin omani. Kysyin, kenen leipomaa se oli, ja marssin leipomoon.

Leipomosta ulos tullessaan hänellä oli pahvikupillinen juurta ja uusi suunta elämälle. Eliisa Kuuselasta tuli hapanjuurilähettiläs, leivonnan saarnamies, juuriklinikan ylitohtori ja leipureiden vertaistuen Tonava.

– Koska en löytänyt kotimaista kirjallisuutta aiheesta, päätin kirjoittaa kirjan. Vedän Hapanjuurileipurit-ryhmää Facebookissa ja pidän kursseja leipureille.

Samalla kun perheen koira juoksentelee sorakuopalla, Kuusela antaa puhelimessa neuvoja juuren elvyttämiseen.

– Raasta sekaan vähän luomuomenaa kuorineen. Käytä mahdollisimman tuoreita jauhoja. Laita ruista vehnän sekaan, hän luettelee.

– Etenkin alussa tähän tarvitaan vahva motivaatio ja kärsivällisyyttä, mutta etsi lisää tietoa ja opiskele prosessia, guru kannustaa.

Näin teen. Palataan myöhemmin asiaan.

Ps. Onneksi on olemassa pienleipomoita, joissa tämä jo osataan. Kuvan täydellisen maalaisleivän teki lahtelainen leipomo Limbbu, joka leipoo hapanjuurileipää.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi