Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Ruoka

Lahtelaisen tanssiryhmän johtaja on innokas sienestäjä – poimi talteen päivitetty suppisoppa-resepti

Jos sieniä ei löydy, olisiko aika käyttää monen vuoden tarpeiksi kuivatut saaliit?

Päivi Henttu lempipuuhassaan eli sienimetsällä. Tänä vuonna sato on niukka, mutta aina voi syödä eväitä. Kuva: Mirja Hussain

Pöydälle tupsahti sienikirja, Sienikoto. Kansilehdellä on tuttu nimi, Päivi Henttu. Sama nimi kuin lahtelaisen showtanssiryhmä Hot Clubin johtajalla. Ja toinen kirjoittaja, Anu Palevaara, sen niminen näyttelijä on tuttu televisiosta... mutta eiväthän sellaiset ihmiset juokse sienimetsällä ja kirjoita aiheesta kirjoja.

Kyllä juoksevat ja kirjoittavat myös. Kirja on seurausta monen vuoden ahkerasta sienestämisestä.

– Aloitin sienestämisen vasta aikuisena. Olen kotoisin Raahesta ja vaikka isäni oli innokas luontoihminen, hän ei koskaan kerännyt sieniä. Hänen mielestään sienet olivat eläinten ruokaa, Päivi Henttu nauraa aurinkoisessa metsässä.

Tarkoituksena olisi löytää sieni tai pari, mutta takana taitaa olla liian kuiva kesä sienisaalista ajatellen.

Osaava sienestäjä löytää kuitenkin jotain. Muutaman haperon ja lopulta myös kookkaan voitatin.

– Haperot ovat menneet yli ja tatti on aika syöty, hän tutkii.

Mutta sienimetsälle ei saakaan lähteä tekemään suoritusta.

– Aina ei tule saalista. Sieniretki voi olla myös eväsretki ja luontoretki. Metsästä saa myös mielihyvää, hän kertoo.

Mättäiltä puskee esiin myös seitikkejä: viime päivien sateet ovat antaneet toivoa ja nyt pilkottavat, tosin syötäväksi kelpaamattomat sienet antavat toivoa. Suppilovahverot voivat vielä nousta, toiverikkaasti ajatellaan.

Kirjallinen tarinoita sienistä ja retkistä. Kuva: Mirja Hussain

Sienikoto on erilainen sienikirja. Se ei ole tietokirja täynnä biologiaa ja sienten tunnistamista. Se on tarinoita kahden ystävyksen sieniretkistä, vinkkejä ja reseptejä idealla "luonnosta lautaselle".

Kuten monen muunkin sienestäjän, Päivi Hentun tarina alkaa suppilovahveroista, joita Anu Palevaaran isän ohjauksessa etsittiin Snappertunan metsistä 1990-luvulla. Jättisaalis koukutti kerralla.

Päivi Henttu on opettanut myös muita aikuisia löytämään sieniä. Yksi täsmäsienestyskurssin saaneista oli laulaja Laura Voutilainen, joka suorastaan herkistyi löytäessään ensimmäisen mustan torvisienensä.

Lue myös: Sienihulluutta kerrakseen - metsän aarteita voi kerätä niin koirankakkapusseihin kuin rintaliiveihinkin
 

Koska tänä vuonna on niin huonosti tuoreita saatavilla, nyt on vihdoin aika käyttää varastoon monen vuoden tarpeiksi kuivattuja sieniä pois. Kuivatuista suppilovahveroista syntyy myös täydelliseksi mainittu suppissopan ohje, joka pääsi myös Sienikoto-kirjan resepteihin.

Ohje on alun perin julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa vuonna 2004 ja Päivi Henttu leikkasi ohjeen jo silloin talteen.

Tässä päivitetty versio.

Suppissoppa

1 litra tuoreita suppilovahveroita (tai reilu desilitra kuivattuja)

1–2 sipulia

nokare voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 l kanalientä

puolikas paketti Koskenlaskija-sulatejuustoa

1–2 rkl tomaattipyreetä

valkopippuria, ripaus suolaa

1 prk smetanaa tai ranskankermaa

puolikkaan sitruunan mehu

ruohosipulia

1. Freesaa sienet ja sipuli kattilassa voissa. Lisää vehnäjauhot, sekoita ja lisää myös kanaliemi, sekoita hyvin.

2. Lisää sulatejuusto nokareina ja kuumenna kunnolla, jotta juusto sulaa. Lisää tomaattipyree, hauduta noin 10 minuuttia. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää smetana ja sitruunamehu. Viimeistele ruohosipulisilpulla.

Mervi Pasanen
mervi.pasanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi